Osa 47: Joulutouhuja tropiikissa

Kohta sinnikas joulunodotus palkitaan.

Joulutouhut ovat kaynnissa taallakin yhtalailla kuin Suomessa, vaikka sita voikin olla vaikea uskoa. Hieman tosin perinteita varioiden.

Joulukirkossa olimme, kuten viimekin vuonna. Tilaisuus oli paljon merkityksellisempi kuin joulukirkossa kaynti Suomessa. Jumalanpalvelusta pitamaan oli taas saapunut pappi Suomen Merimieskirkosta. Samalla vietettiin kahden suomalaisvauvan kastetilaisuutta, laulettiin kauneimmat joululaulut ja juotiin kirkkokahvit. Paikkana oli tanskalainen merimieskirkko, joka sijaitsee laheisen Mt. Faberin rinteella, sademetsan keskella.

Joulukuusi kannettiin sisaan meille jo viikonloppuna. Ja se on ihan aito oikea kuusi - no, laji on varmaan hieman eri kuin suomalainen metsakuusi, mutta on silla neulaset (joita Oliver maistelee aina kun ehtii kenenkaan huomaamatta kontata kuusen alle) ja tuoksu on oikea.

Ellen on jo viikon ajan laulanut kaiken aikaa Jingle bells ja Santa Claus is coming, englanniksi enimmakseen, mutta valilla suomenkielisin sanoin tai sekaisin molempia (siis Kulkuset ja Joulupukki matkaan jo kay).
Kirjoittaessani tata Ellenin koulussa vietetaan parhaillaan joulujuhlaa. Lansimaiset aidit laitettiin leipomaan joululeivonnaisia. Kaivoin sitten esille vanhat reseptit ja tein taatelikakun (jota muuten itse inhosin lapsena), ja pakkasin kassiin mukaan Ikeasta ostettuja Anna's pipareita.

Apulaisemme Lowinda on kovin kiinnostunut suomalaisista jouluherkuista ja auttelee innoissaan. Teimme porkkanalaatikkoa ja tarkoitus on viela tehda omaa herkkuruokaani imellettya perunalaatikkoa. Ostettuna on lisaksi pikkuinen kinkkurulla ja hieman isompi kalkkunarulla. Ruokakaupasta loytyi kaikki jouluruokatarpeet siirapista punajuuriin, jopa valmista taikinaa, josta teemme joulutorttuja.

Ainoastaan suomalainen joulupukki puuttuu suunnitelmista. Pukin vierailu korvattaneen siis eteisesta kuuluvilla tonttujen askeleilla ja sinne ilmestyneella lahjapussilla.
Tuomas pitaa jouluviikolla lomaa. Tarkoitus on olla kotona, vaikka keli ei Singaporessa ole parhaimmillaan nain vuodenvaihteessa. Joka paiva sataa ja ukkostaa enemman tai vahemman. Tanaan esimerkiksi on ulkona niin viileaa, etta meilla on viela puolilta paivin ikkunat auki eika ilmastointia ollenkaan!
Joulupaivana menemme koko perhe brunssille The Raffles Hoteliin.

Oikein Rauhallista Joulun aikaa kaikille! Kiitos joulupukin apulaisille, jotka ovat lahetelleet meille postipaketteja ja kiitos kaikista joulukorteista ja sahkoposteista. Ellen on innoissaan jokikisesta. (Ja Oliver silppuaisi kahdella hampaallaan kaikki joulutervehdykset, jos saisi valita).

Osa 46: Matkamuistosisustusta

Meilla on suomalaisten lehtien, kirjojen ja leffojen kierratysrinki. Erityisesti lehdet kiertavat tiuhaan. Niinpa on tullut luettua kotimaisia sisustuslehtia ja naistenlehtien sisustusartikkeleita melkein enemman kuin aiemmin, edes tyon puolesta.

Suomalaisessa sisustusmuodissa aasialaisuus nayttaa olevan edelleen pop. Kiinalaisia antiikkikaappeja, thai-silkkityynyja, silkkisia peittoja ja muuta tavaraa saa ostaa yhta lailla Helsingista kuin Aasiasta. (Ei varmaan tarvitse mainita, etta Suomen hinta on moninkertainen Singaporeenkin verrattuna, puhumattakaan alkuperaisesta tuontimaasta.) Tuntuu perin kummalliselta katsella suomalaisista lehdista suomalaisten kotien aasialaista tunnelmaa. Kiinalainen antiikkijakkara, 600 euroa.

Matkamuistolla sisustamisesta tulee mieleen lapsuuden neukkukristallivaasit, porontaljat ja Kanarialta kannetut simpukankuoret. Maailma on kutistunut sitten lapsuuden. Nyt joku jopa tuo "matkamuistot" valmiiksi kotimaahan. Mutta mita edustaa omistajalleen eksoottinen huonekalu, jos sita katsellessa ei voi edes muistella kaukomaita?

Taalta kotiin tai muualle Eurooppaan palaavat ostelevat paluumuuttokontin tayteen "kiinakaappeja" ja aitoja mattoja. Toki se kannattaa, jos vertaa vastaavien hintoja Suomessa. Ovatkohan kiinakaapit samanlaista ongelmajatetta viidentoista vuoden kuluttua kuin nyt porontaljat kotien ullakoilla?

Olen itsekin sortunut hamstraamaan aasialaisia sisustustavaroita. Viimeksi ostosreissu suuntautui silkkikauppaan. Hankin vasta vaatekankaita, mutta mietinnassa on jo lakanat, paivapeitot, verhot ja tyynynpaalliset.
Mietin vain, olemmeko Suomeen palatessa niin taynna aasialaisuutta, ettemme halua enaa muistutuksia kotiin.

Olen muuten vihdoin paassyt asian ytimeen kuin Pulkkinen konsanaan. Eli olen selvittanyt, mika on hauskinta singaporelaisessa elamanmenossa.
- Se on se, etta aina on aihetta juhlaan! Suomalaisten kanssa voi juhlia omia juhlapaivia (oli muuten oikein mukavaa Suomen suurlahettilaan itsenaisyyspaivan vastaanotolla), sitten voi juhlia kristillisten juhlien lisaksi kaikkien muiden uskontojen ja kulttuurien juhlapaivat (ja niita riittaa), voi juhlia uutta vuotta kahdesti eli seka oman ajanlaskumme, etta kiinalaisen kalenterin mukaan...Ja jos ei muuta juhlan aihetta, niin aina voi jarjestaa grillijuhlat.

Ellenin kirje Joulupukille

Rakas Joulupukki,

Olen ollut reipas ja kiltti tytto Australiassa. Olen kaynyt koulussa oppitunneilla ja oppinut englantia. Esiinnyin koulussa konsertissa. En toninyt Akashia ollenkaan, vaikka Akashi toni minua. Osaan varittaa ja tehda palapeleja seka leikata saksilla ja liimata kollaaseja. Olen oppinut uimaan ja harjoittelin tanaan aika ahkerasti. Olen leikkinyt Oliverin kanssa ja opettanut Oliverille kaikkea.
Olen totellut aitia ja isia aina valilla. Yritan tastaedes totella enemman.

Kiltti Joulupukki, antaisitko minulle lahjoja?
Toivoisin

• pallon, missa on punaista ja pinkkia
• Sponge Bob -laatikon, jossa on popcornia
• nalleja
• maalaustarvikkeita
• kirjoja
• Legoja
• mekkoja, joissa on Happy Birthday -kuvia (cakes ja lahjoja)
• lautasen ja kupin
• leikkiruokaa
• muovailuvahaa
  

Osa 45: Soseblogi

Vaihteeksi kuulumisia arjen keskelta. Joulu tekee tuloaan ja tontut ahkeroivat. Meilla kotona ahkeroi (hyvassa mielessa) ainoastaan Lowinda, josta muuten tulee meidan ihka oma apulainen joulukuussa osa-aikaisen avun sijaan. Itse en ole vielakaan loytanyt viimevuotisia jouluvaloja, ne on talletettu niin hyvin. Muista jouluvalmisteluista puhumattakaan.

Ellen ahkeroi vahan liikaakin, niin kovaa on meno kotona. Kuvassa hurjastellaan kolmipyoraisella, huomatkaa selassa olevat siivet ja etukorissa himpula, jolla on vauvanmyssy paassa.

Minua huvitti tilanteessa yhdenmukaisuus E.T. elokuvan kohtaukseen, jossa pikkupoika kuljettaa avaruusolentoa kolmipyoraisen etukorissa ja koko konkkaronkka nousee lentoon. Siispa Himpula phone home...

Ellenin kasvomaalaus tehtiin lauantaina Nokian perhetapahtumassa rannalla (!) Kiva idea sen sijaan, etta aina vain on firmojen pikkujouluja tyontekijoiden kesken.

Ellenin koululla on koululaisten konsertti lauantaina. Sita varten neidille piti hankkia traditional chinese costume Chinatownista. Ja ohjeistus on meikata lapset esiintymista varten. Ihmettelin kovasti meikkipuolta koulun apulaismanagerille Andylle (siis mies), johon Andy perusteli:

- It's to make children look cute! I wore make up when I was a child...

Ehka tama juttu taas paasee listalleni Kummallisista Aasialaisista Asioista. (Olen kylla aina ollut sita mielta, etta tuo Andy on hieman erikoinen.)

Otsikko puolestaan kertoo siita, etta Oliver on aloittanut 6kk taytettyaan soseiden maistelun.
Soseblogissa on aloitettu riisilla (riisijauhoa, joka sekoitetaan veteen tai maitoon), sitten siirryimme porkkanaan (Earth's Best Organic Carrots, purkista), jonka jalkeen herkuteltiin paarynalla ja nyt maistellaan bataattia. Into on pojalla kova syoda kaikki mita annetaan - ja lopuksi yrittaa viela jarsia poydan reunaa. Huomatkaa maaninen katse ruokailukuvassa.

Osa 44: Down under

Terveiset rennosta, aurinkoisesta, merellisesta, valloittavasta Sydneysta!
Jos saisin valita, muuttaisin sinne heti paikalla. Ellenillekin tuli tippa linssiin viimeisena paivana, mutta onneksi sitten muistettiin Singaporessa olevat kaverit.

Jo lentaminen yli Australian mantereen oli outoa: kaikkialla alla oli ensin suota ja sitten vain punaista maata ja hiekkadyyneja. Lentamisesta huomautus (terveiset Lasselle): emme valitettavasti paasseet samalla reitilla liikennoivan Singapore Airlinesin uuden kuningattaren (A380) matkustajiksi. Harmin paikka.

Sydney on helpoin kaupunki, missa olen koskaan oleillut. Helppo olla - ihan kuin ihmisilla olisi vappu joka lauantai, sanoi Tuomas - helppo kulkea jopa pesueen kanssa, helppo loytaa sopivat kahvilat, ravintolat, kaupat. Easy. Sydneylaisilla ei tunnu olevan kova kiire minnekaan, paitsi ehka pubiin toiden jalkeen. Aussiaksenttiinkin korva tottui nopeasti. Suuri osa ihmisista vetelehti rantasandaaleissa ja sortseissa (vaikka itsella oli villapaita ja farkkutakki alle 20 asteen saassa). Oli mukava katsella vaihteeksi pursuilevia jenkkakahvoja ja kampaamattomia hiuksia trimmattujen ja puunattujen, 12cm:n korkokengilla hoippuvien singaporelaisdaamien jalkeen.

Hurahdin aboriginaalien spiritualismiin ja symbolistiseen taiteeseen. En sentaan didjeridoo-musiikkiin. Mukaan lahti yksi maalaus ja kirja aboriginaalien maalaustaiteesta. Ja paljon innostusta.

Ellenin toiveet toteutettiin ja kavimme katsomassa "kualakarhuja" ja kenguruita. Ihan kivoja, paljon sympaattisempia kuin muut originaalit aussielaimet, joista suurin osa on erilaisia liskoja ja myrkkykaarmeita. Ja haita. Ellen sai silittaa liskoja ja pythonia (brrrr...) Tiesitteko muuten, etta pikkuinen koalakarhu syo kaksi kiloa eucalyptuspuun lehtia paivassa ja kakkaa tosi paljon?

Ja piti tottakai kuvauttaa itsensa Utzonin suunnitteleman Sydneyn oopperatalon edessa. Kuvassa rakennus nayttaa valkoiselta, kuten yleensa, mutta oikeasti se on yllattavan likaisen varinen (kuin Finlandia-talon marmorit ennen vaihtamista). Kuvissa on myos yleensa huomaamattomissa talon jalusta ja syysta: se on suoraan kuin Ita-Pasilasta. Katsokaa vaikka matkakuviani, jotka on otettu meren puolelta.

Sydneyssa meri on tarkea osa kaupunkikuvaa. Helsingin kaupungin edustajat voisivat tehda joskus opintoretken paikalle ja katsoa mallia. Miksei Helsingissa esimerkiksi paase kaupungin joukkoliikennelautalla vaikka Kauppatorilta Tapiolan rantaan, Hakaniemeen, Seurasaareen, Arabianrantaan? Miksei ole mukavia katettuja street market -paikkoja? Miksei ranta-alueilla ole enempaa ulos avautuvia ravintoloita ja kahviloita?
Lisaksi ihastuin hupaisaan monorailiin, joka kuljetti ihmisia keskustassa. Ja parasta turisteille oli kaikkialla lahella olevat julkiset vessat ja parents' roomit eli lastenhoitotilat (vinkki: ne voi sijoittaa sydneylaisittain sillan alle). Ja melkein kaikkialla Sydneyssa toimi esteettomyys. Ottakaamme oppia! Vaikka ilmasto on erilainen, on Helsingissa paljon samaa kuin Sydneyssa. Olisi tosin aika huono vitsi surffata Mustikkamaalla, Hietsusta puhumattakaan...

Osa 43: Tan Sri Dato' Seri (Dr.) Lim Goh Tong

Yksi paikallisista (kiinalaisten) kummallisuuksista on lehdessa julkaistavat kuolinilmoitukset. Ne ovat ehka viimeinen mittari, jolla mitataan ihmisen (julkinen) arvostus. Olemme koko viikon ihmetelleet, kuka oli otsikossa nimetty henkilo, jonka koko sivun, puoli sivun ja neljannessivun kuolinilmoituksia on ollut The Straits Timesissa pitkin viikkoa. Parhaina paivina samassa lehdessa sivukaupalla.

Normaalisti kuolinilmoitus singaporelaisittain on parin palstan kokoinen, ja jos henkilo oli arvostetussa asemassa tyoelamassa, ilmoituksia saattaa olla seka omaisten puolesta, etta tyopaikan puolesta. Joskus nakee kuoleman vuosipaivailmoituksia, esimerkiksi puolison kuoleman 10-vuotispaivan muistoksi, lesken ja lasten laittamana.

"Casino czariksi" ja "tycooniksi" mainittu herra Lim Goh Tong haudattiin lauantaina. Vaatimattomaksi ihmiseksi luonnehdittu malesian kiinalainen pomo laskettiin haudan lepoon omaan mausoleumiinsa, kahden jalkapallokentan kokoiselle muistokentalle. Feng shuin kannattajana hanet haudattiin kasvot itaa kohti, katsomaan kohti esi-isiensa maita. Arkku laskettiin tasan kello 1.18 iltapaivalla, koska kantoniksi se kuulostaa "yat-yat-fatt" eli "every day prosper" (sanoo The Sun newspaper). Vaatimattoman herran hautajaisiin osallistui 10 000 ihmista.

Kovin vaatimattomia eivat olleet Genting -yhtion perustajana tunnetun herran aikaansaannokset. Singaporessa kyseinen yhtio on esimerkiksi perustanut lahes kaiken, mita meidan kodin ikkunoista nakyy: Sentosan saarelle useita resort-kohteita (kuvassa rakennetaan Sentosalle taas jotain uutta), Cable carin (koysiradan), joka kuljettaa ihmisia Mount Faberilta Sentosalle, Star Cruises -yhtion, jonka ruotsinlaivan kokoiset ja oloiset risteilijat matkaavat paivittain Singaporesta mm. Thaimaaseen, Kiinaan ja jopa Australiaan. Ja varmaan paljon muuta, josta minulla ei ole aavistustakaan. Vaatimattoman miehen henkilokohtainen omaisuus arvioitiin US$4.3:ksi biljoonaksi.

Osa 42: Free balls

Ang Leen uusi elokuva Lust, caution on nyt taalla. Ja sensuroituna tottakai, alkuperaisesta on leikattu huomattavasti pois. Ohjaajan itsensa leikkaama sensuroiduille markkinoille tarkoitettu versio on aivan toinen elokuva hanen itsensakin mielesta. Paikallinen kriitikko luonnehti, etta alkuperainen elokuva on viiden tahden huippuleffa, mutta leikattu versio keskinkertainen, kolme ja puoli. En tieda, miksi kriitikko sai katsoa alkuperaisen, kun sita ei tietaakseni edes saa tuoda maahan. No, arvaatte varmaan, mita on toivomuslistalla, kun joku tuttu sopivasti kay rajojen ulkopuolella...

Suhtautuminen Singaporen kiinalaisiin kay yha hankalammaksi. Kuulin taas juttuja kiinalaisperheiden kotiapulaisten kohtelusta. Kun filippiinilaisille apulaisille yleensa (ainakin lansimaisissa perheissa) annetaan sunnuntait vapaapaiviksi - he kun ovat katolisia ja ainakin osa haluaa kayda kirkossa, niin indonesialaisille annetaan yleensa yksi paiva kuukaudessa vapaata - mutta kuulin kiinalaisperheesta, jonka apulaisella ei ole koskaan vapaata!

Meita lahinna olevan ostoskeskuksen pihaan ilmestyi viime viikolla iso punainen pallo, jossa luki stay curious. Parin paivan valein iso pallo on "muninut" puiden juurelle erikokoisia, pienempia punaisia palloja, joissa on printattuna uteliaisuuteen liittyvia sitaatteja, kuten "Mere curiosity adds wings to every step." (von Goethe). Viela en tieda, minka mainoskampanjan kohteeksi olemme joutuneet.
Paikalliset ovat ilmeisesti oppineet odottamaan palloja ja varustautuvat kassein ja pussein ohikulkumatkalle. Tanaan eras kiinalainen (!!!) rouva kerasi isoon jatesakkiin palloja ja intialainen mies riemuitsi niin, etta huikkasi minullekin: Free balls! Take, take!

P.S. Poistan linkkilistalta linkkeja vanhempiin valokuviin. Jos joku kaipaa viela Suomen loman kuvia, laittakaa mailia, niin postitan linkin.

Osa 41: Mietteita Moskeijassa

Luin australialaisen toimittajan ja Lahi-Idan kirjeenvaihtajan Geraldine Brooksin kirjan Islamin naisten salattu elama (Nine Parts of Desire, 1994). Sitten ilmoittauduin opastetulle kavelylle Singaporen Kampong Glamiin, kaupungin malajien vanhaan kaupunginosaan eli muslimien alueelle.
Niskavillat pystyssa mietin wahhabilaisten ahdasmielisia tapoja, fatwoja ja jihadia, kun astelin kohti kultakupolista moskeijaa.

Brooksin kirja on yhteenveto hanen vuosia kestaneesta soluttautumisestaan Lahi-Idan islaminuskoisten naisten elamaan. Koko elaman kirjo aukenee huntujen takaa, tosin kovin erilaisena vanhoillisessa Saudi-Arabiassa kuin maallistuneessa Egyptissa. Sekalainen paketti naisten silpomisesta, matkustuskielloista, syntisesta vatsatanssista ja moniavioisuudesta ei anna kovin mukavaa kuvaa naisena olosta, mutta toisaalta Brooks muistaa ottaa huomioon kulttuuriset taustat, joilla ei ole paljoa tekemista itse Islamin kanssa. Mielenkiintoista antia ovat Mohammedin ilmestykset (joista siis laadittiin islamilaiset lait), jotka osuvat aina sopivasti ratkaisemaan jonkin ongelman profeetan omien vaimojen keskuudessa.

En ollut aiemmin koskaan kaynyt moskeijassa. Luulin, ettei kristitylla ole sinne mitaan asiaa, tai ainakaan naisilla. Mutta yllattaen Singaporen Sultan Mosque on avoinna kaikille, pukeutumissaannotkaan eivat ole sen ihmeellisemmat kuin Italian katolisissa kirkoissa. Liian niukasti pukeutuneille on tarjolla kaapuja. Moskeijan alakerrassa rukoilevat miehet ja ylakerrassa naiset. Koristelu on niukkaa, geometrisia ornamentteja ja koraanin sakeita koukeroisella arabialla. Alttari osoittaa Mekkaan ja lattiaa peittaa ovelasti kokolattiamatto, jossa on merkittyna rukouspaikat.

Singaporessa nakee jonkin verran hunnutettuja naisia, esimerkiksi Ellenin koulussa tyoskentelee eras hijabia pitava lastenhoitaja (kuten myos hindujen otsamerkkia pitava opettaja...). Burqan (=burkhan, burkan, eli mustan kaavun, joka peittaa kaiken paitsi silmat) olen nahnyt useammin Herttoniemessa kuin taalla.
Kavelyllamme vierailimme rukousmattoja myyvassa kaupassa moskeijan vieressa. Selvisikin, etta kauppias on itse hindu - onkohan tama mahdollista muualla kuin Singaporessa? Alueella leijaili myos selva chicken ricen tuoksu, vaikka muslimeilla on menossa Ramadan, paasto.


Brooksin kirjan innoittamana selasin internetista taustatietoja kirjoittajasta. Kiinnosti, joko hanelle on julistettu fatwa kirjansa ansiosta. Fatwan sijaan tormasin mielenkiintoiseen sivustoon Islamista ja naisista (katso linkki listasta).
Islaminuskoiset naiset tuntuvat pitavan hunnustaan kiinni kovasti. Mikas siina, miksi yksi vaatekappale haittaisi muita. Mutta mita tulee moniavioisuuden puolusteluun haistan jo ikavia yleistyksia lansimaisista avioliitoista, avoliitoista ja yleensa ihmissuhteista. Noh, lukekaa itse.

Ristiriitaa islamilaisen ihannevaltion tavoittelijoiden ja lansimaisen sananvapauden, tasa-arvon ja yksilonvapauden valilla ei ratkaista tassa blogissa, eika Brooksin kirjassa. Kaikenpuoleisen kunnioituksen merkeissa. Niin ja ensi viikolla on muuten Hari Raya, suuri islamilainen juhla.

Osa 40: Singapore Sling

Turistina kotikaupungissa retkeily on joskus mukavaa (kokeilkaa itse).

Hengailimme lauantaina legendaarisessa Raffles Hotellissa. Hotellihuoneeseen siella ei sentaan budjetti veny, mutta baarissa, kahvilassa, museossa tai kaupassa voi aina pistaytya ja leikkia olevansa siirtomaaherrasvakea.

Hotellin perustivat aikanaan armenialaiset Sarkiesin veljekset, joilla oli useita hotelleja Kaakkois-Aasiassa. Nykyinen rakennus on 1890-luvulta ja edustaa konservatiivista uusklassismia, siirtomaatyyliin siis. Luin mielenkiintoisen teorian siita, miksi brittilaisille siirtomaille tunnusomainen tyyli ennen toista maailmansotaa on uusklassismi, vaikka emamaassa vallitsi samaan aikaan uusgotiikka (esim. the Houses of Parliament). Teorian mukaan siirtomaihin lahtivat onneaan etsimaan usein varakkaiden perheiden nuorimmat vesat, joilla oli konservatiivinen koulutus, muttei paljoa varallisuutta. Muodikas uusgotiikka taas oli Englannissa teollisuudella rikastuneiden porvareiden lempityyli. Niinpa siirtomaissa suosittiin konservatiivista ja "akateemisempaa" uusklassismia.

Raffles Hotel on saanut nimensa Singaporen ensimmaisen siirtomaahallitsijan, Sir Stamford Rafflesin mukaan (kuten moni muukin asia...Raffles sita ja Raffles tata). Legendoja on monenlaisia, kummallisin niista kertoo Singaporen viimeisen villin tiikerin siirtyneen tuonpuoleiseen samalla paikalla kuin nykyinen hotellin Long Bar sijaitsee. Japanilaisen miehityksen aikana (II MS) kerrotaan japanilaisten sotilaiden kutsuneen hotellin vieraat viimeiseen valssiin. Sodan aikana hotelli toimi vankileirina.

Hotellista on kirjoitettu kirja ja siella on filmattu elokuvia. Kuuluisia vieraita on Rudyard Kiplingista Charlie Chapliniin, Michael Jacksonista George H.W. Bushiin ja kuningatar Elisabeth II:een.

Mutta paras legenda on tietenkin Singapore Sling. Kyseinen drinkki on lahtoisin hotellin baarimikolta Ngiam Tong Boonilta, noin vuonna 1910.

Singapore Sling
Type:	Mixed drink
Primary alcohol by volume:	Gin Brandy
Served:	"Straight up"; without ice
Standard garnish:	Maraschino cherry, pineapple
Standard drinkware:	Highball glass
IBA specified ingredients†:	4.0 cl (8 parts) Gin 2.0 cl (4 parts) Heering Cherry Liqueur (cherry brandy) 0.5 cl (1 part) Cointreau 0.5 cl (1 part) DOM Bénédictine 1.0 cl (2 parts) Grenadine 8.0 cl (16 parts) Pineapple juice 3.0 cl (6 parts) Fresh lemon juice 1 dash Angostura bitters
Preparation:	Pour all ingredients into cocktail shaker filled with ice cubes. Shake well. Strain into highball glass. Garnish with pineapple and maraschino cherry.

Osa 39: Singlish also can

Luulitteko, etta Singaporessa puhutaan englantia? No ei todellakaan, Singlish eli Singaporen english (lausutaan: ingrish) on ihan oma, huvittava kielensa. Eras hauskimmista kielellisista piirteista on can -verbin kaytto. Harvoin yhdella sanalla saadaan ilmaistua yhta paljon.

Yksinkertaisimmillaan can tarkoittaa yes. Esimerkiksi taksiin mennessa voi yksinkertaisesti kysya: Plaza Singapura, can? Johon kuljettaja vastaa: Can. Ja sitten mennaan. Jos kuski on vastahakoinen ja murisee jotain vaikeaselkoista, voi asiasta neuvotella korottamalla aanta: CAN or NOT?
Singaporen kiinalaisille kiasuille kaikki on CAN. Toisinsanoen, mita vaan voi tehda. Can, lah?
Jos ihmetellaan jotakin kieltoa, sanotaan How cannot?
Kaupassa, jos haluaa kysya, saako paitaa isommassa koossa tai eri varissa, myyja voi vastata esimerkiksi: Extra large also can. Tai Black cannot.
Can sopii myos kaupassa tinkimiseen: Wah, so expensive, ah? Can make cheaper lah? Cannot afford lah. Cheaper can or not?
Ja kun oikean hintainen ostettava loytyy: Ah! This one can.
Tai: Okey, lah. Can.

Tasta saankin oivan aasinsillan lah - lisan merkitykseen. Silla maustetaan monella lailla lauseita, ilmeisen positiiviseen ja pehmentavaan suuntaan. Lah on kaikkein suosituin lisasana, mutta myos muita viljellaan paljon. Tassa esimerkki:

Can ah? Onnistuuko vai ei?
Can lah. Kylla.
Can leh. Tottahan toki.
Can lor. Kylla. Luultavasti.
Can hah? Oletko varma?
Can hor. Olet siis varma...
Can meh? Oletko aivan varma?

Ja oluelle mennaan seuraavin sanoin: Tiger can. Eh, anything also can...

Okay, lah. Pahoittelen kielipuolisuuttani aakkosten puuttuessa. Johtuu paikallisesta laptopista, lah. Ketchup with you!

Esimerkkeja lainailin osittain Gartbooksin kirjasta Essential guide to Singlish.

Osa 38: Retki Kurrekurredut -saarelle

Pienet helmenkalastajatytöt Amanda ja Ellen pikkuveljineen, perheineen ja ystävineen päättivät matkata Etelä-Kiinanmerelle Kurrekurredut -saarelle. Merimatka taittui mukavasti aalloilla keinuvalla laivalla, jonka nimi oli Aria Bupala. Sitten matkattiin bussilla kuoppaisia teitä pitkin, kunnes lopulta alkuasukkaiden rumpu- ja tanssiesitys toivotti meidät tervetulleeksi perille. Oma majakin löytyi, kaikilla mukavuuksilla ja läheltä valkoista hiekkarantaa.

Ihanissa suolaisissa aalloissa oli mukavaa kellua ja kalastaa aarteita. Löytyi simpukoita ja koralleja - ja tietysti helmiä.

Alkuasukkaiden lisäksi saarella asui hauskoja eläimiä. Autonkuljettaja vakuutti, että saarella ei ole isoja eläimiä, vain liskoja, käärmeitä ja apinoita. Eräs koirankokoinen lisko piti kovasti seurastamme ja köllötteli majamme takapihalla. Illalla grilli-illallisemme valot houkuttelivat paikalle myös tikkuaskin kokoisia lentäviä kovakuoriaisia, jotka kopsahtelivat niskaamme.

Oliver -poika kävi testaamassa upouusia uimahousujaan. Muita matkan kohokohtia olivat vierailu Oleh Oleh - basaarissa sekä ahkerien alkuasukkaiden tarjoilemat herkut.

Kurrekurredut -saari tunnetaan paremmin Bintanin nimellä ja se sijaitsee Indonesiassa.

Lisää kuvia webbialbumissa, katso linkki alla!

Osa 37: Lähteminen ja jääminen

Elokuu on suosittu expattien vaihtokuu. Naapuritalon vastapäisessä asunnossa Asian Tigersit (muuttofirma) täyttivät asunnon pahvilaatikoilla pari päivää sitten ja tänään viereisessä asunnossa pakataan. Condostamme ovat lähteneet muut suomalaiset lapsiperheet kesän aikana ja leikkipaikan kasvot ovat vaihtuneet lähes kokonaan. Uusista asukkaista tosi moni on japanilaisia perheitä. Muilla ei kai ole varaa talon huimasti kohonneisiin vuokriin. Monen kahden vuoden vuokrasopimus on juuri päättynyt ja uusi vuokrapyyntö saattaa olla lähes tuplahintainen.

Uusi lukukausi alkaa Suomi-koulussa, johon Ellen ei tosin pääse ikärajan vuoksi osallistumaan ennen tammikuuta. Suomalaisten leikkipiirien lapset ovat suurelta osin vaihtuneet, kun aloitamme huomenna taas kokoontumiset. Tätä siis on maanpakolaisten sosiaalinen elämä: juuri kun sulaudut joukkoon, pitää taas alkaa alusta.

Haikeissa tunnelmissa siis kaipailen poislähteneitä ystäviä ja tuttavia. Mutta elämä jatkuu, eikä mikään ole niin pysyvää kuin muutos.

Viikonlopuksi menemme jäljellejääneiden suomalaisten ystävien kesken Bintanin saarelle, josta olemme vuokranneet villan. Eka matka Indonesian puolelle!

Osa 36: Kuukakkuja ja paperilyhtyjä

Tänä vuonna Mid-Autumn Festival on 25. syyskuuta. Juhlaa kutsutaan myös the Moon Cake and Lantern Festivaliksi. Juhlapäivän ajankohdaksi lasketaan kiinalaisen kalenterin kahdeksannen kuunkierron 15.päivä, jolloin kuu paistaa kiinalaisille täydellisimpänä ja kirkkaimpana. Juhlan historiasta on eri versioita, perinteisin selitys taitaa olla ihan sadonkorjuun juhliminen. Villimmissä versioissa juodaan kuolemattomuuden eliksiiriä ja purjehditaan kuuhun. Jos katselee oikeana yönä taivaalle, kuussa pitäisi näkyä sinne joutunut nainen, Chang-Er, jolla on jostain syystä lemmikkikani mukana. Miten kani liittyi tarinaan, en tiedä.

Kuukakut ovat tämän vuodenajan herkkuja. Ne voivat olla isoja tai pieniä, mutta useimmissa on keskellä pyöreä "kuu". Makuvarioitakin on monenlaisia, mutta perinteisiä makuja ovat punainen paputahna (kamalaa tahmeaa ja imelää tököttiä, kiinalaiset tunkevat sitä jopa paahtoleipään) ja lootus. Kiinankielisistä nimistä kummemmin tajuamatta maistoimme summamutikassa joitain, jotka maistuivat maapähkinälle ja jollekin määrittelemättömälle. Herkkukategoriaan "mämmi": kerran vuodessa voi syödä.

Niin ja niitä lanterneja eli lyhtyjä ripustellaan myös samana juhlakautena. Kummallista, että niitä käytetään myös Suomessa rapujuhlien aikaan, mikä lie kiinalainen vaikute kantautunut Pohjolaan.

Kuvassa on mini moon cakes, ihan söpöjä. Ja niitä pakotettiin kaupassa ostamaan kahdeksan, ehkä mikään muu lukumäärä ei vain sovi.

Osa 35: Joko sinulla on Personal Shopper?

"Buy! Buy! Buy!, shop without guilt for fashion at every budget"
Noin lukee paikallisen naistenlehden kannessa. Toimisikohan se suomeksi: Osta! Osta! Osta! Shoppaa ilman syyllisyyttä, muotia kaikkien budjetilla.
Ehkä ei?

Mutta opin jotain uutta kyseistä lehteä lukemalla. On olemassa jokateinin toiveammatti: Personal Shopper.

Personal Trainer on jo ihan vanhentunut juttu, jokainen voi hankkia sellaisen. Niitä näkyy täällä aika usein: hikoileva (ylipainoinen ja keski-ikäinen) mies tai nainen viimeisen päälle hienoissa urheiluvaatteissa treenaamassa ja vieressä trimmattu nuorukainen kellojen ja sykemittareiden ja ties minkä releiden kanssa katsoo päältä ja hoputtaa (One more ma´am). Ei kiitos.

Personal Stylist kuuluu sellaisille ihmisille kuin Nicole Ritchie ja Paris Hilton. Ja ehkä myös oikeille julkuille. En tiedä, käykö stylistit myös ostoksilla, ainakin ne laskuttavat palveluksistaan muhkeita summia.

Mutta Personal Shopper: Suoraan sanottuna en tiedä, mikä se on. Palvelu himoshoppaajalle, joka on liian kiireinen? Vaiko ammatti himoshoppaajalle, jolla ei ole itsellä rahaa?
Onko se joku, jolle annetaan lapulle omat mitat ja mieltymykset ja tehtävä, esimerkiksi: Tiina, koko 40, tykkää punaisesta, inhoaa palloja ja rusetteja, tarvitsee cocktail-asun. Sitten tyyppi kiertelee kaikki päivät kauppoja ja miettii: tuo hame sopisi Maijalle ja tuo kravatti Erkille. Näihin housuihin jopa Matti mahtuisi.

Jos ei muuta, niin ainakin ostoskeskuksissa olisi enemmän tilaa, jos moni siirtyisi käyttämään Personal Shopperin palveluita. Ei tarvitsisi tuolla tungoksessa törmäillä.

Osa 34: Kiinalainen kauhujuttu

Singaporessa seurataan Kiinaa tarkasti, onhan suurin osa singaporelaisista etnisesti kiinalaisia. Ja Kiinan talous vaikuttaa tietysti tännekin. Viime aikoina uutiset Kiinasta eivät ole olleet hyviä. Ihmisoikeusjutut, joissa lievästi jälkeenjääneitä miehiä ja kaapattuja lapsia on pidetty vangittuna orjatyössä tiilitehtaissa, ihmetyttävät ja inhottavat. Puhumattakaan valtavista saasteongelmista, jotka vaikuttavat ennen kaikkea kiinalaisiin itseensä. Silti Kiinalla on myös paljon vientituotteita ympäri maailmaa. Ne puhuttavat varmaan jo Suomessakin.

Suurin haloo on noussut leluista, joista tällä kertaa on taas löydetty lyijymaalia ja vaarallisia supermagneetteja. Osallisena on amerikkalainen lelujätti Mattel. Lyijyn vaarat ovat kai kaikkien tiedossa (taisi Rooman valtakuntakin kaatua lyijyn vuoksi, ainakin erään teorian mukaan...), mutta magneetit olivat itselleni uusi asia. Voimakkaat ja pienet magneetit voivat nieltyinä vetää toisiaan puoleensa niin voimakkaasti, että ne repivät ihmisen sisuskalut. Amerikassa yksi lapsi on kuollut magneetteihin ja seitsemän muuta pelastettu leikkauksella. Barbeilla leikkiminen on nykyään vaarallista touhua.

Kiinalainen ruoka taas puhuttaa jatkuvasti. Maaliskuussa Amerikassa kuoli 16 koiraa ja kissaa Kiinassa valmistettuun lemmikkieläinten ruokaan lisätyn vaarallisen kemikaalin vuoksi. Toukokuussa Kiinassa valmistetuista hammastahnoista löytyi diethylene glycolia, joka aiheuttaa maksa- ja munuaisvaurioita. Toukokuussa niinikään Panamassa sanotaan kuolleen ainakin 100 ihmistä kiinalaisvalmisteiseen yskänlääkkeeseen, joka sisälsi samaa diethylene glycolia tavallisen glyseriinin sijaan. Pienempiä uutisia ovat olleet mm. erään kylän teuraaksi viedyt siat, joiden painoa oli yritetty kasvattaa pumppaamalla sikoihin suuri määrä jätevettä. Teko paljastui, kun siat kuolivat. Ahneella on p...nen loppu?

Suomessa on muuten rapujuhlakausi parhaimmillaan. En suosittele kiinalaisia jokirapuja kenenkään lautaselle. Suosikaa kotimaista. Tässä yhteydessä voin jopa mainostaa, että Pyhäjärvessä on hyvin rapuja tänä vuonna.

Osa 33: Lomalle Suomeen

Huomenna mekin sitten lähdemme lomalle - Suomeen. Oli vaikeaa löytää joku, jolle jättää avaimet, uskoa kukkien kastelu, postilaatikon tyhjäys ja asunnon huolto (pakollinen ilmastointilaitteiden pyöräyttäminen silloin tällöin, ettemme joudu palaamaan homeen valtaamaan asuntoon), sillä kaikki suomalaiset ovat lomalla - Suomessa. Onneksi eräs "naapuri" sentään ajoitti matkansa jo alkukesään. Sisun eli Singaporen Suomalaisten toimintakin on kesätauolla, ihan kuin koko Suomi ennenvanhaan heinäkuussa, lappu luukulla.

Meillä on ollut kovat siivoustalkoot, sillä keittiömme muurahaisyhdyskunta on kasvanut. Olen päättänyt hylätä pehmeät keinot ja suihkuttaa epäilyttävät kolot ja nurkat myrkyllä ennen lomalle lähtöä. Pelkään, että muuten saamme palata muurahaispesään.

Olen miettinyt jo viikkoja, onko minulla mikään koti-ikävä vai ei. Koti-ikävä ei ole, koska koti on nyt täällä. Ikävä joitakin asioita ja ihmisiä - kyllä. Ikävä viileitä ja valoisia kesäiltoja, sienimetsiä, uusia perunoita, kevään ensimmäistä terassikeliä, omaa polkupyörää, Helsingin kotia ja kesäistä kaupunkia, raejuustoa, kylmää vesijohtovettä ja Laitilan Oiva-siideriä (Ainoa siideri, jota täällä olen nähnyt, on juomakelvotonta Koppersbergia Ikeasta).

Säätiedotus Suomeen näyttää olevan reilut 20 astetta päivällä ja kymmenen yöllä. Tänään aamu-uinnilla palelin, olisikohan ollut vain 25 astetta ja tuulista. Saa nähdä, kuinka palelemme Koti-Suomessa, niin hyvin on elimistö jo tottunut lämpöön.

Muumimaailma - Here we come!

Osa 32: 070707

Tänään on niin onnekas päivä, että se pitää muistaa. Erityisen hot hot hot päivä on useille tänään vihittäville kiinalaisille rakastavaisille, koska onnekas luku seitsemän esiintyy jopa kolme kertaa. Singaporen hotellien juhlatilat ovat olleet jo kauan täyteen buukattuja häätilaisuuksia varten.

Osa 31: Vesipoliisit ja muut kutsumattomat vieraat

Singaporessa on dengue-epidemia. Ainahan denguekuumetta esiintyy, mutta nyt muutaman viikon ajan sairastapausten määrä on ylittänyt epidemiaksi luokittelun rajan, tarkoittaa noin 300 tapausta viikoittain.
Dengueta levittävät Aedes aegypti -lajin moskiitot. Tartunta tapahtuu käsittääkseni niin, että moskiitto pistää virusta kantavaa ihmistä ja sitten pistäessään seuraavaa ihmistä välittää viruksen. Ympäri kaupunkia on ns. hot spotteja, kortteleita, joissa tautitapauksia on ollut useampia.

Dengue muistuttaa kovaa flunssaa ja sitä kutsutaan myös breakbone -taudiksi, koska niveliä särkee ilmeisesti kovasti. Tappava dengue on harvoin, mutta ne, jotka sairastavat denguen toistamiseen, voivat saada jonkinlaisen shokkireaktion, joka onkin sitten hengenvaarallinen. Toistaiseksi Singaporessa on tämän epidemian aikana kuollut kaksi ikäihmistä.

Valtio käy kovaa kampanjaa denguen kitkemiseksi. Kaikkialla hoetaan "denki"-varoituksia (eli dengue lausutaan kuten venäjän rahaa tarkoittava sana...) Postista tulee iljettävän näköisiä tietoiskuposteja, joissa on suurennettuja otoksia moskiitoista. Uhkaileva iskulause "If they breed, you will bleed" on maalattu jopa bussien kylkiin ja se lävähtää tämän tästä telkkarissa paikallisilla kanavilla.

Tietoiskuilla on toki hyvä syy, sillä moskiittojen leviämistä voi tehokkaimmin estää poistamalla niiden lisääntymispaikat. Kaikki seisova vesi pitäisi vaihtaa joka toinen päivä tai vaihtoehtoisesti laittaa antimoskiittorakeita veteen. Ja koskaan ei tiedä, milloin vesipoliisi on oven takana. Vesipoliisi sakottaa 200 dollaria, jos kodista löytyy potentiaalisia moskiittojen lisääntymispaikkoja. Siispä kääntämään kukkaruukkujen aluslautaset, kukkamaljakot, siivousämpärit, viemärikaivot ja sulkemaan käyttämättömän vessan kansi.

Minua kyllä pisti taas toissapäivänä moskiitto. Toivotaan, ettei se ollut viruksen levittäjä.
Denguessakaan ei ole tarpeeksi, sillä Intiasta leviää uusi moskiittojen levittämä kuumetauti, jonka nimi on niin hankala, etten osaa kirjoittaa sitä. Se ei kuulemma ole hengenvaarallinen, mutta kamala nivelsärky seuraa sairastunutta kuukausien ajan.

Asuntoamme ovat viime aikoina vallanneet myös muut kutsumattomat vieraat. Eräänä iltana murustin palan suklaata olohuoneen lattialle enkä jaksanut heti siivota. Jonkin ajan kuluttua sen kimpussa oli joukko pikkuruisia muurahaisia.
Makuuhuoneessamme pesii pieniä hyppiviä hämähäkkejä, joita on käsittämättömän vaikea saada kiinni. Parina iltana on seinillä vilahtanut pieni lisko. Se on niin vikkelä, että on turha toivo saada tätäkään kutsumatonta vierasta kiikkiin. Mutta hyvä puoli on se, että hämähäkkejä ei ole enää näkynyt. Mitäköhän isompaa seuraavaksi tulee syömään liskon?

Osa 30: Juhannuksen viettoa

Vietimme Juhannusta täälläkin suomalaisten kesken. Hikoiltiin ulkona kuin saunassa ja ohjelmassa oli - grillausta.

Makkaraa ja oluttakin oli, meri liplatti vieressä. Ainoastaan koivut puuttuivat, sillä huomasimme liian myöhään, että Ikeassa olisi ollut myytävänä koivunlehden muotoisia vihreitä valosarjoja. Niillä olisi saanut vähän valoa pimeään trooppiseen yöhön. Onneksi edes Marimekon pöytäliinassa kukkivat kuusamat.

Mukana juhlissa olivat kaikki kolme pientä Suomi-poikaa, joilla jokaisella ikää juhannuksena noin yksi kuukausi.

Osa 29: Siirtonainen

Täällä rouvapiireissä on kuhistu jo pitkään eräästä väitöskirjasta, joka tarkastettiin viime joulukuussa Helsingin Yliopistossa. Väikkärin nimenä on Siirtonaisena Singaporessa ja tekijä on valtiotieteilijä VTT Annika Oksanen. Aihe on ulkomaankomennukselle mukaan lähteneiden puolisoiden "julkisen kertomuksen" määrittely. Toisin sanoen väitöskirjassa pyritään löytämään tunnistettava ja ehkä hyväksyttävä rooli puolison mukana repun tavoin matkaaville naisille.

Annika Oksanen on kuulemma esiintynyt Suomen telkkarissakin haastateltavana. Uudessa ulkosuomalaisille suunnatussa Expatrium-lehdessä on lisäksi hänen henkilöhaastattelunsa. Väikkäri on varsin kiinnostavaa luettavaa - ainakin noin sivulta 60, josta alkavat puolisopestiläisten haastattelut.
Ja sitten liikutaan syvissä vesissä: huono omatunto siitä, että on toisen elätettävänä, ammatin menettämisen myötä kadonnut identiteetti, aina kotoa poissa oleva mies, lasten hoito tai se, ettei ole lapsia, joiden vuoksi perustella kotona olemista, miehen työpaikan pienipalkkaiset paikalliset heitukat, jotka metsästävät vanhempia hyvätuloisia expattimiehiä, avioerot ja kotiinpaluut tyhjän päälle.

Minulla on ainakin toistaiseksi kovin paljon hauskempaa! Sitäkään, että nauttii uima-altaalla lekottelusta ei väitöskirjan mukaan kukaan uskalla ääneen sanoa. Minä nautin! Tosin tällä hetkellä en sinne ehdi kuin harvoin. Nautin myös siitä, että on aikaa tavata muita ihmisiä ja luoda uusi sosiaalinen verkosto alusta alkaen. Mistä onkaan tullut lämpimän tropiikin auringon alta niin katkeria kommentteja?

Väikkärin tekijän henkilöhaastattelu selvittää hieman asiaa. Kyseessä on jo hieman vanhempi rouva, joka on kiertänyt miehen matkassa maailmaa vuosikausia maasta toiseen. Omaa paluuta työelämään hän ei voi enää kuvitella. Lapset ovat jo aikuisia. Kuvassa on surumielisen näköinen viisikymppinen nainen, tällä hetkellä Pekingissä.

On väitöskirjassa toki paljon ajattelemisen aihetta. Sopeutumisongelmat, yhteydenpito kotimaahan, miehen ajankäyttöongelmat vaativassa työelämässä, ainaiset työmatkat. Suosittelen luettavaksi kaikille, jotka harkitsevat siirtonaiseksi ryhtymistä. Mutta älkää toki uskoko ihan noin synkkään kuvaan ainakaan Singaporen osalta.

Tässä yhteydessä muistin erään loistavan mielipidekirjoituksen singaporelaiselta kotiäidiltä. Hän ehdottaa, että termin "housewife" tilalla alettaisiin käyttää titteliä DM, Domestic Manager.
Hei kaikki DM:t, laittakaa korvan taakse!

Osa 28: Muuttuuko maku?

Olen huomannut itsessäni muutoksia. Vielä jokin aika sitten en olisi voinut kuvitella pitäväni vaaleanpunaista Hello Kitty -yöpaitaa. En omistanut kuin kaksi lyhyttä hametta tänne muuttaessa ja vaatevarasto oli painottunut mustaan, ruskeaan ja valkoiseen. Täällä ollessa en ole pitänyt juuri muuta vaatetta kuin lyhyitä hameita ja mekkoja. Ja niitä on kertynyt kaappiin varmaan tusina.

Vaatteiden ostaminen on saanut aivan uuden merkityksen, ei turhaan sanota, että shoppailu on singaporelaisten kansallisharrastus heti syömisen jälkeen. Sillä täällä on mitä ostaa ja hinnat ovat edullisia. Kun eteen sattuu todellinen warehouse sale, on ihan pakko ostaa "varastoon" lasten vaatteita, sillä hinnat ovat naurettavan alhaisia, eurolla hyvälaatuisia merkkipaitoja ja kahdella housuja. Ja itselle myös tulee ostettua niin, että Suomeen palattua ei varmaan kymmeneen vuoteen tarvitse ostaa ainoatakaan uutta kesävaatetta. Vaatevarastomme ovat kyllä nostaneet profiiliaan viime aikoina. Ja toisaalta, ei koskaan tiedä, milloin täältä lähdetään pois, joten parasta hamstrata, kun on vielä mahdollisuus. Tästä on osoituksena ystäväperheemme, joka suuntaa täältä superkalliiseen Lontooseen, heillä on kiire täyttää muuttokontti lastenvaatteilla.

Ihmeellisintä on kuitenkin oman vaatemaun asteittainen muuttuminen. Aluksi kauhistelin aasialaista kimallusta, kuvioita ja kirkkaita värejä. Nyt huomaan jo katselevani niitä säpsähtämättä ja myönnetään - kaapista löytyy jo ainakin kirkkaita värejä mustan sijaan. Ja Hello Kitty on vienyt sekä äidin, että tyttären sydämen. Hello Kitty -kissa ja My Melody -pupu kuuluivat jo omaan lapsuuteeni. Niitä sai ostaa eräästä liikkeestä, jonne kouluikäisenä varta vasten pyöräiltiin hypistelemään pyyhekumeja ja kyniä. Useimmiten kaikki ihanuudet olivat omien viikkorahojen ulottumattomissa. Niinpä niitä annettiin ja saatiin lähinnä synttärilahjoiksi. Niille, jotka eivät tiedä, mistä puhun, suosittelen itsensä sivistämistä vaikka internetin avulla, katso linkkilistastani. Kitschimmäksi Sanrion Hello Kittystä ei kitschi mene.

Kitschin lisäksi primitiivisyys on kova sana. Valokuvassa on kaappi, joka halusi tulla meille ihan välttämättä. (Se ei ole vielä löytänyt täydellistä paikkaa ja näyttää hieman oudolta Ikean työpöydän parina.) En olisi kuvitellut aiemmin myöskään ostavani tuollaista, mutta olen vilpittömän ihastunut sen primitiiviseen ja lähes inhimilliseen olemukseen. Se on jopa suurinpiirtein ihmisen kokoinen.

Osa 27: Mummy is a good cow, ah?

Kuukauden mittainen confinement month olisi takana ja nyt saavat äiti ja vauva ottaa vastaan vieraita sekä näyttäytyä kodin ulkopuolella! Siis kiinalaisittain. Ei sillä, että olisin istunut kotona ryystämässä confinement souppeja (vahvistavia liemiä, jotka on tehty ties mistä, sain oman osuuteni jo sairaalassa, joten ei kiitos enempää...). Nauttimatta jäi myös sairaalasta saadut äitienpäivälahjat (ehdimmehän melkein synnyttää äitienpäivänä), jotka olivat paikallisia luontaistuotteita: New Moon Essence of Chicken - hajukin oli jo riittävän kamala. Sen sijaan toiset lahjat, joita ensin luulimme äidinmaitokorvikejauheeksi osoittautuivat äidille tarkoitetuksi maitojuomajauheeksi, jota ennakkoluulottomasti olen kokeillut - maistuu kaakaolle ilman kaakaota... Ja parantaa IQ:ta ihan taatusti, jos jotain on pelastettavissa vielä.

Vauvan yhden kuukauden ikää on perinteisesti juhlittu täällä sukulaisten ja ystävien kesken. Vauva voi myös näyttäytyä vanhempien työpaikalla. Erityisiä One month -kakkuja ja juhlapaketteja oheistilpehööreineen saa ostaa tilauksesta, mutta perinteisiin kuuluu myös jakaa osanottajille punaisia kananmunia. Koko juhlan nimi on Red Egg Party. Lupaan värjätä munia, jos joku tulee juhliin.

Lastenlääkärin vastaanotolla täysimetyksellä ravitun poikamme todettiin olevan pulskassa kunnossa. Kiinalainen lääkäri jutteli vauvalle: Mummy is a good cow, ah? (Äiti on hyvä lehmä, vai?)
Menköön se nyt vaikka omituisen huumorintajun piikkiin, mutta olen kyllä kuullut paikallisten möläyttelevän mitä kummallisimpia juttuja. Suomalaisen ystäväni jalkoja, muistaakseni hississä, katsellut paikallinen oli todennut, että onpas sinulla isot jalat! Filippino siivoojamme, jonka jaamme useiden suomalaisten kesken, oli todennut reippaasti toiselle ystävälleni (terveisiä asianosaisille...), että oletpas lihonut! Minulle sama neiti sanoi synnytyksen jälkeen: You look so sexy now! Pitää muistaa maksaa extraa siivoojalle.

Eino Oliver esittäytyy

Isosisko Ellen ylpeänä esittää: tässä pikkuveli! Löytyykö samaa näköä?

Osa 26: Tosi-Singaporea

Puolen vuoden oleskelu on täynnä! Aika rientää ja todellisuus alkaa hahmottua? Singaporelaisuuden ytimeen pureutuminen vie varmaan vielä monen monta blogisivua.

Kaksi mediaa ovat viime aikoina vaikuttaneet kovasti käsitykseeni singaporelaisista. Toinen on sarja kirjoituksia paikallisessa lehdessä liittyen ulkomaalaisiin - ulkomaalaisten näkökulmasta olevat kirjoitukset, paikalliset mielipidekirjoitukset koskien ulkomaalaisia, sekä lehden (paikallisen) kolumnistin kirjoitus omasta asenteestaan ulkomaalaisiin.
Olen huomannut edustavani vähemmistöä. Suomalainen (?) käsitys sinisilmäisten ihmisten naiiviudesta ja rehellisyydestä onkin täällä täysin päinvastainen: sinisilmäiset ovat kaikkein eniten epäluuloja herättäviä henkilöitä.

Eräässä mielipidekirjoituksessa valitettiin, kuinka ulkomaalaisten työntekijöiden puolisoiden ei tulisi saada työlupia, koska perheet tulevat toimeen yhdelläkin (usein liian hyvällä!) palkalla ja nämä puolisot vievät työpaikkoja paikallisilta, jotka tarvitsisivat niitä enemmän. Kuulostaako tutulta? Kateus ei olekaan suomalaisten yksinoikeus?
Paikallinen kolumnisti ajoi kolarin länsimaisen kanssa. Hän pohti kirjoituksessaan omaa ensireaktiotaan, joka vastasi suurinpiirtein samaa kuin suomalainen tokaisisi vastaavassa tilanteessa p*****een tyhmä n*****ri.

Ihmiselle taitaa tehdä vain hyvää kohdata rotuennakkoluulot näinkin päin. Suosittelen.

Se toinen media on STOMP, verkossa oleva kanava, jonne paikallinen kännykkäkamerakansa voi lähettää omat kiinnostavat otoksensa muiden kanssa jaettavaksi. Näistä sitten keskustellaan ja aiheen kiinnostavuudesta annetaan pisteitä. Idea on hauska. Eniten keskustelua herättäneet aiheet paljastavat kovastikin ihmisten mielenlaatua. Suosikkeja ovat erityisesti alaotsikon "caught in the act" (itse teossa paljastuneet) kuvat. Suurta yleistä paheksuntaa ovat saaneet osakseen mm. duriania julkisessa bussissa syönyt täti, korvaa kirjastossa kaivanut mies, yöbussissa toisiaan nuoleskellut pariskunta, jalat pöydälle nostanut mies, ruuhkametrossa nukkuvaa teeskennelleet istuvat matkustajat, kun vieressä seisoi raskaana oleva nainen jne. Aika moni "huonosti käyttäytyvä" ihminen on päässyt siis ihan tunnistettavan kuvan kera Stomp-sivuille ja parhaita paloja poimitaan myös aina päivälehteen, joka omistaa verkkosivuston. Julkinen paheksunta - erittäin singaporelaista!

P.S. Stompissa on myös monia muita kiinnostavia aiheita. Viime viikon katsotuin ja keskustelluin oli kuvasarja, jossa python söi kissan asuinalueella. Katso linkki!

Hauskaa Vappua!

Terveisiä vappuaatonvietosta uimisen ja grillauksen parissa!

Osa 25: Pettuleipää

Nature´s Farm: Natural Pine Bark Extract (Luonnonmukainen männynkaarnauute), 30 annospussia (100 mg) $46,90!
Vapaasti suomentaen: "Männynkaarnauute on voimakas antioksidantti, joka suojelee soluja vapaiden radikaalien aiheuttamalta tuholta. Vaikuttavampana kuin A- ja E-vitamiinit sillä on tulehdusta ehkäisevä vaikutus, se parantaa ihon sileyttä ja elastisuutta, vahvistaa verisuonien seinämiä ja edistää verenkiertoelimistön ja keuhkojen terveyttä."
Jos Googleen laittaa hakusanaksi "natural pine bark extract", saa joukon tutkimustuloksia, joissa osoitetaan männynkaarnan mm. auttavan urheilijoita ja ADHD-lapsia.
Olisipa joku suomalainen voinut keksiä tämänkin (Haloo elintarvikeinsinöörit!?) ja nyt Suomen edistyksellisin vientituote voisi olla terveysvaikutteinen pettuleipä, laskekaapa kilohintaa männynkaarnalle!

No, lohduttaudutaan sillä, että Alvari-sedän vanha Savoy-vaasi on edelleen muodin huipulla. Katsokaapa vaikka oheista mainosta, joka on esiintynyt isokokoisena Singaporen muotiviikkojen aikana vähän siellä ja täällä.

Osa 24: Mee ja nostalgiset muistot

On harhakuvitelmaa, että minun sukupolveni opiskeli tonnikalan ja makaronin voimalla. Pitkinä iltoina piirustussalissa ja kiireisinä penninvenytysaikoina soluasuntojen keittiöissä syötiin pikanuudeleita. Kiehuvaa vettä, maustepussi sekaan ja nuudelit likoamaan - kahdessa minuutissa ateria on valmis. Aasialaiseen halpaan pikaruokaan turvauduttiin joskus jopa keittämättä, nuudelit pystyi syömään suoraan paketistakin.

Nostalgiset muistot tulivat mieleen, kun ihmettelin singaporelaisten ruokakauppojen nuudelihyllyjä. Metrikaupalla pikanuudelipaketteja, tarjolla yli 25 eri merkkiä. Singaporelaiset rakastavat pikanuudeleitaan eli Mee, suurinpiirtein suomenkokoinen väestö söi niitä viime vuonna 13 300 tonnia! Samat kuivat kiharat, jotka aukeavat nuudeleiksi parissa minuutissa, mutta ihania eksoottisia makuja (verrattuna opiskeluaikoihin, jolloin tarjolla oli joko shrimp, beef tai chicken flavour). Nuudelit maistuvat edelleen, erityisen persoksi niille osoittautuu Ellen. Nykyään tosin valitsen hyllystä halvimman paketin sijaan version, joka on free of MSG and trans fat.

Paikallisen sanomalehden Lifestyle -liite julkaisi hiljan rakastettujen pikanuudeleiden kunniaksi 50 kokkien ja ruokatoimittajien reseptiä, joilla valmistaa pikanuudeleista oikeaa ruokaa. Tässä teille poimittuja paloja, joita itse ajattelin kokeilla:

Indonesialainen Beehoon Goreng

2 pkt pikanuudeleita (beehoon)
1 rkl kasviöljyä
1 rkl voita
4 valkosipulin kynttä viipaloituna
4 pientä aasialaista shalottisipulia viipaloituna
2 munaa kevyesti vatkattuina
100g chye sim (pinaatin kaltainen tummanvihreä lehtivihannes)
100g herneenversoja
(makeaa) soijakastiketta maun mukaan
80g kurkkua lohkoina
2 tomaattia lohkoina

Liota nuudeleita kuumassa vedessä, kunnes ne irtautuvat toisistaan. Kuumenna öljy ja voi vokkipannussa, paista sipuleita, kunnes tuoksuvat. Lisää munat, chye sim ja herneenversot (toisessa samnkaltaisessa ohjeessa käytetään julienne-porkkanoita ja ruohosipulia). Lisää nuudelit ja soijakastike ja paista tasaisesti, lopuksi lisää kurkku ja tomaatti.

Kana-balsamico nuudelit

2 pkt pikanuudeleita
4 rkl auringonkukkaöljyä
2 rkl valkosipulia pieneksi pilkottuna
100g kanan rintafilettä viipaloituna
1 rkl tuoretta korianteria leikattuna
yhden sitruunan mehu
1 punainen chili viipaloituna
ripaus suolaa
1 rkl balsamiviinietikkaa

Valmista nuudelit kiehuvassa vedessä ja jätä odottamaan. Kuumenna öljy paistinpannussa ja paista valkosipulia 1 minuutti. Lisää loput ainekset ja paista, kunnes kana on kypsää. Kaada seos nuudeleille ja liemelle, sekoita ja tarjoa.

Osa 23: Tapaus tosimies

Tämä tapaus kuuluu taas niihin maailman ihmeisiin ja ällötyksiin, joista on ihan pakko kirjoittaa. Ensin pari varoituksen sanaa: Singaporen muslimiväestö on hyvin rauhallista ja elää hyvässä sovussa muiden etnisten ryhmien seassa. Moniavioisuutta ei tunnusteta Singaporen lain mukaan.
Singaporessa on noin viisi miljoonaa asukasta, joten tänne mahtuu rikoksia laidasta laitaan, ihan niin kuin Suomeenkin (tosin, jos lehtien uutiskynnyksen ylittäviä rikoksia laskee, täällä on huomattavasti vähemmän suomalaisittain suosittuja pahoinpitelyjä ja tappeluita).

Olipa kerran perhe. Siihen kuului isä ja kymmenen äitiä sekä 64 lasta, 33 poikaa ja 31 tyttöä, joista 21 yläasteikäisiä, 28 ala-asteikäisiä, 12 esikoulussa ja kolme alle 3-vuotiasta. Kaikki elivät avioliitossa, liitot oli rekisteröity kahden vuoden aikana 1980-luvun lopulla Thaimaassa, jolloin vaimot olivat 17-20-vuotiaita. Perhe asui kolmessa 7-huoneisessa asunnossa, jotka sijaitsivat samassa kerrostalossa Singaporessa. Viisi äideistä kävi töissä kodin ulkopuolella, viisi pyöritti taloutta. Perhe omisti kuljetusalan yrityksen, jolla oli omia minibusseja. Kodinhoito pyöri kuin hyvin rasvattu kone. Ruokaostokset tehtiin kerran viikossa pakettiautolla, kaksi äitiä ajoi kauppaan ja heidän tullessa takaisin lapset kantoivat ruokasäkit alimpana sijaitsevaan asuntoon, jossa toimi perheen ruokakeskus. Yksi äideistä hoiti pääasiallisesti kokin tointa ja valmisti mm. joka kouluaamu 49 lounaseväspussia perheen lapsille. Muu tilankäyttö oli jaettu siten, että yksi asunnoista oli päivisin lasten opiskelutilana, öisin tyttöjen makuutilana. Toinen asunto oli poikien makuutilana. Isällä oli oma makuuhuone ja aviollisia velvollisuuksia hoidettiin kiertävän nukkumajärjestyksen mukaan. Isän tehtäviin kuului myös lasten (uskonnollinen) kasvatus, jota hän hoiti megafonin välityksellä. Vapaa-aikana perheen pojat pelasivat usein jalkapalloa, heistä muodostui mainiosti omat joukkueet.
Mitenkäs juttu sitten päättyi ja miksi perheestä tuli laajemmaltikin kuuluisia, eikä vain oman naapuruston hämmästyksen kohde? Perheen 46-vuotias isä tuomittiin 32:ksi vuodeksi vankeuteen ja 24:ään raipaniskuun kuuden teini-ikäisen tyttärensä raiskaamisesta. Myös kolmea äitiä syytetään osallisuudesta. Kunnon patriarkka on ollut telkien takana jo vuoden päivät. Äitien pyörittämän perheen avuksi on ilmaantunut samaan taloon muuttanut "perheystävä", jolla itselläänkin on kaksi vaimoa ja seitsemän lasta. Tämä hoitaa perheen pään tehtäviä esimerkiksi kurittamalla isättömiä lapsia.

Osa 22: Kiasu

Singapore äänestettiin tänä vuonna parhaaksi kohdemaaksi ulkomaalaiselle työntekijälle koko Aasiassa. Huraa.

Oheisessa kuvassa skoolaavat suomalaiset expat-rouvat Kansainvälisen Naistenpäivän kunniaksi Sisun eli Singaporen suomalaisten omassa aamukahvitilaisuudessa.

Eräässä gallupissa oli pyydetty Singaporen ulkomaalaisia listaamaan asioita, joista he pitivät vähiten täällä. En muistanut tallettaa tuloksia, mutta listalla oli ainakin kiasu-käytös (muita asioita, jos oikein muistan: piittaamattomat kuskit liikenteessä ja moskiitot). Kiasu liitetään singaporelaisiin jonkinlaisena kansallisena mentaliteettina, enemmän pahassa kuin hyvässä.

Sana kiasu on Hokkienia, eli erästä kiinan murretta, ja se käännetään suurinpiirtein menettämisen peloksi. Menettää siis mitä? - Kasvonsa, dollarin tai kaksi, paikan ensimmäisenä jonossa, ilmaisen kaupanpäällisen jne. Kyse on siis kilpailuhenkisyydestä ja ahneudesta. Koska kiasua on vaikea selittää, parasta turvautua esimerkkeihin:

Singaporelaisten lapset yritetään laittaa jo taaperoina parhaisiin esikouluihin, joista voi yletä parhaisiin kouluihin ja yliopistoihin. Lapsille voi hankkia jos jonkinlaista IQ:a (älykkyyttä) mukamas parantavaa lisäkoulutusta ja jopa lisäravinteita. Näin taataan lapselle kaikista parhaat lähtökohdat.
Siellä missä avataan milloinkin joku uusi ostoskeskus tai alkaa alennusmyynti, voi bongata jo tunteja aikaisemmin valtavat jonot. Ihmiset jonottavat, jos vain luvassa on jotain ilmaista tai erityisen hyvä tarjous ensimmäisenä saapuville. Tarjous ei ole tarjous, jos kaupanpäällisinä ei tule vähintään free gift sekä mahdollisuus osallistua johonkin onnenpyörän pyöritykseen tai vastaavaan lucky draw -tempaukseen.
Hassuin esimerkki ahneudesta, tai nuukuudesta, tulee kuitenkin tässä: moottoriteillä voi kuulemma bongata muutamaa minuuttia ennen ruuhka-ajan (ja tietullimaksun, joka on yksi dollari eli puoli euroa) päättymistä jonoittain mersuja ja bemareita, jotka pysähtyvät pientareelle odottamaan kellonviisarin räpsähdystä. Muistutuksena, että jo auton omistaminen on singaporelaiselle todella kallista puuhaa.
Me ulkomaalaiset opimme kyynerpäätaktiikkaa kiasuja vastaan. Se tarkoittaa mm. että ei anna toisten napata taksia nenän edestä, jos olit ensimmäisenä odottamassa. Jatkuvasti joku yrittää. Jos olet menossa kaupan kassajonoon, kiihdytä tahtia tai varmasti joku kiilaa juoksuaskelin ohitsesi viimeisellä metrillä. Jonossa pitää muistaa likistäytyä edelliseen kiinni. Ei ole epätavallista, että joku yrittää maksaa "välissä", joku taas pitää paikkaa kahdessa jonossa yhtä aikaa, vaihtaen sitä mukaa, kumpi etenee nopeammin.

Osa 21: Merkkiarkkitehtuuria

Singaporen kuumat kiinteistömarkkinat elävät parhaillaan merkkiarkkitehtuuribuumia. Kansainvälisten huippuarkkitehtien nimiä putkahtelee jatkuvasti esiin uusien projektien ennakkomarkkinoinnin myötä. Oman condomme vieressä sijaitseva, joulukuussa avautunut "lähikauppamme", miljoonan neliöjalan kokoinen ostoskeskus Vivo City, on Toyo Iton suunnittelema. Arkkitehtoninen elämys on sanomattakin selvä, merelliset aallot tai hiekkadyynit kuljettavat shoppaajia lempeästi sekä sisällä että ulkona. Nyt olen jo oppinut luovimaan oman reittini sujuvasti alkuun kaikkea muuta kuin loogisilta tuntuvilla kiemurtelevilla käytävillä. Rakennuksen opasteita voi kiitellä ainoastaan tyylikkyydestä. Suosikkirastini on Pasific cafen resort-tyyliin sisustettu terassi, jollla voi merinäköalasta nauttien siemailla cappuccinoa ja selailla sisustuslehtiä tai hyödyntää langatonta lähiverkkoa ilmaiseksi. Ostosparatiisin piha-alueilla olevat lukuisat vesiaiheet, mm. rytmisesti elävät vesisuihkut, ovat taas lasten mielestä loputtoman kiinnostavia.

Tulevaisuudessa saamme toiselle puolelle naapuriimme Daniel Libeskindin wau-arkkitehtuuria, Reflections at Keppel Bay -condon (ks. blogiin liittyvät linkit, siellä on mainio esittely projektista). Kompleksi tulee koostumaan seitsemästä taipuvasta jättitornista ja matalammista merenrantaan sijoittuvista kerrostalolamelleista. Taas toistuvat (kliseiset) meriteemat, tornit taipuvat selvästi purjeiden muotoon. Hieman epäilyttää, mitä lisäarvoa kaartuminen lopulta antaa. (Näyttäähän se tietysti kivalta skissinä.) Asuntojen myynti tavoittelee noin 30% korkeampaa neliöhintaa kuin omassa condossamme, joka ei sekään ole ollut ihan halvimmasta päästä, vaan myy kuulemma jo pelkällä statuksellaan (mehän olemme vain vuokralaisia). Reflectionin showflat avataan ensi kuussa väliaikaiseen esittelyrakennukseen, joka sijaitsee käytännöllisesti 100 metrin päässä kotioveltamme.

Viimeisin julkisuuteen tullut merkkiarkkitehtuuriprojekti Scotts Tower taas on mielenkiintoinen ratkaisu keskustan kovaan tonttihintaan. Neljää asuntotornia kannattelee yksi puunrunkomainen jalusta, joka sallii tontille mahdollisimman paljon asukkaita viihdyttäviä toimintoja, uima-altaita, tenniskenttiä jne. Tästä tulevaisuuden elämyksestä kiitos kuuluu Rem Koolhaasin OMA:lle.

Muita kiinnostavia viimeaikaisia rakennuksia on mm. jo valmistunut The Colonnade -condo, joka herättää mielenkiintoa palikkatornimaisella designillaan. Suunnittelija on amerikkalainen arkkitehti Paul Rudolph.
Sentosan saaren yhden kulman käytöstä järjestetty kilpailu Sentosa Integrated Resorts, josta kerroin joskus marraskuussa, ratkesi jossain vaiheessa "elämyspuiston" hyväksi. Frank Gehry sai väistyä Jurassic Park -teemapuiston tieltä. Sentosan kilpailun arkkitehtoniseen puoleen kohdistunut mielenkiinto on vaihtunut pohdinnaksi sallitaanko viimeinkin Singaporessa casinotoiminta.

Osa 20: Kuuluisat suomalaiset

Singaporen englanninkielisen sanomalehden The Straits Timesin uutiskynnyksen ovat ylittäneet viime aikoina kaksi suomalaista. He ovat Kimi Räikkonen ja Ilkka Ylikolola. Molemmat ovat päässeet lehteen nelivärikuvan kera.

Kimi Räikkösen kommentteja oli siteerattu Straitsissa pitkästi. Aiheena oli tietysti ne tavanomaiset kysymykset: viimeisen kilpailun lopputulos ja mitä odotetaan jatkossa. Kimin lehteen kirjoitettu englanti oli varsin moitteetonta, liekö Kimi oppinut puhumaan tai sitten toimittaja lisäsi puolet omiaan. Lopussa tosin mainittiin Kimin tavallisesti olevan vähäpuheinen.

Ja kuka sitten on Ilkka Ylikolola? Hän poseeraa lehdessä peittäen käsillään kasvonsa. Samassa kuvassa istuvat rivissä myös kolme muuta länsimaalaista yli 60-vuotiasta miestä. Kyseessä on Thaimaan Pattayalla käytävä oikeudenkäynti, jossa turisteja syytetään alaikäisten seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai raiskaamisesta.

Singaporelainen käytäntö on julkaista rikoksesta syytettyjen ja tuomittujen nimet ja kuvat. Suomeenkin kelpaisi vastaava systeemi vakavien ja erityisen vastenmielisten rikosten osalta. Kasvojen menetys toimii erittäin tehokkaana rangaistuskeinona. Noh, miltä suomalainen pedofiili sitten näyttää?
- Hyvin tavalliselta keski-ikäiseltä mieheltä. Kuten muutkin samassa kuvassa syytettyjen penkillä istuvat miehet. Yksi heistä virnistää, muut kolme peittävät kasvojaan kuvaajalta.

Inhottavaan aiheeseen kiinalainen loppukevennys: Kiinalaisilla hautaismailla vietetään kohta erityistä hautojen puhdistuksen juhlapäivää. Tätä varten joillakin pekingiläisillä hautausmailla myydään paperikopioita Viagra-pillereistä, kondomeista ja "baarityttöjen" kuvista. Paperikuvia poltetaan niiden haudoilla, joille toivotaan erityisen miellyttävää seksi-elämää tuonpuoleisessa. Kumma perinne, lah? Aiemmin haudoilla on perinteisesti poltettu leikkirahoja, joilla toivotaan vaurautta kuoleman jälkeen. Sellaista on elämä.

Osa 19: Ellen 3 vuotta!

Ellen on jo iso tyttö! Liekö kiittäminen trooppista ilmastoa vai hyvää ruokaa, mutta pituuttakin neiti on kasvanut talven aikana hurjasti (95cm). Tänään on virallinen 3-vuotissyntymäpäivä, Onnea Ellen!

Juhlia vietettiin eilen condomme monitoimitilassa. Mukaan oli kutsuttu Singaporen suomalaisten 2-4 -vuotiaiden leikkipiiriläiset, sekä muita Ellenin suomalaisia ystäviä. Juhlimaan saapui noin 30 aikuista ja lasta. Ohjelmassa oli syömisen ohessa piirtämistä ja musisiointia. Isi osti tarkoitusta varten lelukaupasta pienen sähköpianon ja setin lyömäsoittimia, joiden säestyksellä laulettiin lastenlauluja ja tanssittiin. Juhlat sujuivat mukavasti ja päivänsankari oli hyvin iloinen koko päivän.

Ellen on käynyt nyt parin kuukauden ajan "koulua" kolmena aamupäivänä viikossa. Ellenin luokka on Playgroup 2 -tasoinen paikallisen systeemin mukaan ja koostuu 2-3 -vuotiaista lapsista, edustaen monia kansallisuuksia. Viime viikolla Ellen sai vihdoin kauan odotetut koulupukunsa, joita esitellään valokuvassa. Kyllä nyt kelpaa mennä aamulla kouluun, selässä uusi leppäkerttureppu. Ja miksi mennään kouluun? No jotta oppisi englantia ja saisi leikkiä muiden lasten kanssa, Ellenkin jo tietää!

Kiitos kaikille synttärilahjoja lähettäneille!

Osa 18: Gong Xi Fa Cai!

Vähän myöhässä tulee kokemuksia ensimmäisestä kiinalaisen uuden vuoden vietosta. Viivästys johtuu mm. siitä, että rakas lähdeteokseni Cultureshock! Singapore oli piiloutunut kirjahyllyn taakse.

Kiinalaisen uuden vuoden juhlinta kestää 15 päivää. Sinä aikana ehtii antaa ja vastaanottaa lukemattomia pareja mandariineja kädestä käteen, syödä mahan täydeltä ananastorttuja, rakkauskirjeitä ja tyhjentää 8-lokeroisia makeistarjottimia (kuvassa erilaisia sesonkiherkkuja myytävänä Chinatownissa). Nähdä leijonatansseja, lohikäärmeveneitä ja paraateja, jos haluaa. Paikalliset pitävät vuosilomia ja matkustavat ulkomaille. Lopulta juhlapyhien vietto ei niin kovasti poikkea omista joulutraditioistamme, jos tarkastellaan ihmisten tekemisiä: perhejuhlia juhlaruokailun merkeissä, ruuan ahtamista, lepoa, sukulasitätien kanssa seurustelua - pyhien jälkeen laihdutusvinkkejä ja -mainoksia lehtien täydeltä.

Kiinalaisena uutena vuotena syötävät ruuat symboloivat kaikkea sitä hyvää, mitä halutaan uuden vuoden tuovan tullessaan. Ja se hyvä on kiinalaiselle aina vaurautta, rikkauksia ja pitkää ikää. Otetaan esimerkkejä:
Kumquat eli mandariini, kum tarkoittaa kiinaksi kultaa. Yu eli kala kiinaksi kuulostaa samalta kuin lisä, eli kala symboloi kaikkea lisää. Abalone (syötävä iso merinilviäinen, joka näyttää aika epäilyttävältä) on kallista ostaa ja siksi juuri niin ihanan symboloivaa syödä uuden vuoden juhlapöydässä. Kiinalaisen purjon syöminen juhlapöydässä puolestaan saa rahahanat virtaamaan. Erästä meriruohoa taas syödään, koska sen kiinankielinen nimi kuulostaa samalta kuin vaurastuminen. Katkarapujen kiinankielinen sana har puolestaan liittyy nauramiseen ja iloitsemiseen, siksi niiden syöminen takaa huolettomuuden seuraavaksi vuodeksi.
Ruokaa pitää pöydässä olla runsaasti kaikille ruokailijoille, tähteitä kuuluu jäädä. Se takaa, että seuraavana vuonna ei ole pulaa ruuasta. Myös keittiön jumalaa lepytellään tietyllä makealla riisiruualla. Munien syöminen puolestaan kuvastaa uuden elämän alkua.

Kiinalaisen uuden vuoden värit ovat punainen ja kulta, joita näkee kaikkialla ruokakaupan hyllyltä vaatekaupan sesonkituotteisiin. Koristeluissa käytetään mandariinipuun oksia tai kokonaisia puita, pajunkissan oksille (symboloivat pitkää ikää) ripustetaan punaisia hong bao -kuoria, paperilyhtyjä ja -koristeita (muistuttaa muuten kotoisasti pääsiäisen virpomisvitsoja). Hong baot, punaiset kirjekuoret, joita annetaan usein sukulaislapsille, sisältävät rahaa. Suureksi hämmästyksekseen Tuomas vastaanotti tällaisen kuoren työkaveriltaan.

Monenlaisia uskomuksiakin liittyy juhlapäivien viettoon. Hiuksien leikkuuta ei saa suorittaa tänä aikana, koska kiinaksi hius -sana muistuttaa vaurautta tarkoittavaa sanaa ja leikkaamalla hiukset leikkaa samalla vaurautensa. Lakaisu on tiettynä päivänä kiellettyä, koska samalla voi lakaista onnensa pois. Samoin peseytymistä vältetään tiettynä päivänä (olipas uima-altaalla tyhjää). Riitely on kiellettyä, eikä kuolleista saa puhua. Housujen ja kenkien ostaminen juhlapäivien aikana on kiellettyä niiden kiinankielisten sanojen ikävien konnotaatioiden vuoksi.

Leijona- ja lohikäärmetansseissa muutama tanssija kätkeytyy eläinpuvun sisään ja eläinhahmo suorittaa rituaalinomaisen perinteisen tanssin. Hahmot ovat suosittuja siksi, että muinaisen kiinalaisen mytologian paha saalistaja pelkäsi ainoastaan näitä eläimiä. Siksi tanssijat karkottavat kaiken pahan pois.
Singaporessa suurimmat julkiset tapahtumat ovat Chingay -paraati, joka valtaa kahdeksi illaksi pääkadun Orchard roadin, sekä Singapore-joella tapahtuva Hongbao -tapahtuma.

Osa 17: Epifyytit vapaina

Voisi äkkiseltään kuvitella, että Singaporesta ei löydä ainuttakaan suomalaiselle tuttua kasvilajia. Väärin. Todella moni kasvi on tuttu kotien ikkunalaudoilta.

Vahingossa mukaan muuttokuormaan tullut kirja Kodin kukoistavat kasvit, siis huonekasvien hoito-opas, on osoittautunut hyödylliseksi. Se kertoo muun muassa, että jos kuvassa oleva, puun rungolla kasvava omituinen kasvi olisi suomalaisessa kukkaruukussa, sitä luultavasti nimitettäisiin hirvensarvisaniaiseksi. Myös peikonlehdet, pesäraunioiset ja kultaköynnökset kasvavat täällä rehevinä epifyytteinä isojen puistopuiden rungoilla ja oksanhaaroissa. Niiden luonnonvaraisuudesta en kyllä sano mitään.

Palmut, vehkat, traakkipuut, banaanit ja sutipuut ovat hyvin suosittuja parveke- ja ruukkupuutarhakasveja. Tällä hetkellä kaikkialla näkee mandariinipuita, jotka ovat täynnä pieniä hedelmiä, koska mandariinit kuuluvat kiinalaisen uudenvuoden juhlaan. Erilaisia orkideoja myydään myös paljon koristekasveina. Parhaiten nuo kaikki viihtyvät ulkona.

Omat parvekekasvini, jotka ostin moneyplant -nimisinä osoittautuivat isolehtisiksi kirjo- tai köynnösvehkoiksi. Päivittäistavarakaupan hyllystä ostamani pienet kultaköynnökset ovat kasvaneet kuukaudessa enemmän kuin suomalainen kultaköynnös vuodessa. Mandariinipuuni taas tiputti lähes kaikki lehtensä ennen kiinalaista uutta vuotta, joten luvattua vaurautta ja hyvinvointia ei sitten taida tulla ensi vuodeksi. Ehkä moneyplant -istutukseni tasoittaa huonoa feng shuita.

Singaporen alkuperäisestä sademetsäkasvillisuudesta on saarella jäljellä pieniä reservaattialueita. Sattumoisin juuri samoilla alueilla asustavat myös alkuperäiset matelijat, joten se siitä kasvientutkimusmatkailusta. Minulle riittää kasvitieteellinen puutarha.

Osa 16: Ekomutinoita

YK:n alaisen IPCC:n viime viikolla julkaiseman ilmastonmuutosta koskevan raportin luomat uhkakuvat Kaakkois-Aasian osalta ovat saaneet aikaan keskustelua singaporelaistenkin keskuudessa. On esiintynyt jopa mielipiteitä, että pienen saarivaltion pitäisi katsoa peiliin. Toistaiseksi kun kaikki ympäristöongelmiin liittyvä kirjoittelu on liittynyt Indonesian syyttelyyn metsäpalojen aiheuttamista savuhaitoista tai nuorison parjaamiseen roskaamisen vuoksi. Ja päivittelyyn Hongkongin tai Pekingin ilmansaasteongelmista.
Alkuvuoden tulvat pelästyttivät myös Singaporessa, sillä tulvien muodostuminen liittyy kiinteästi merenpinnan korkeuteen. Ilmastonmuutoksen aiheuttama merenpinnan nousu lisäisi täällä merkittävästi tulvahaittoja.

Singaporen per capita energiankulutus on korkea, 11 tonnia vuodessa. Maailmassa enemmän kulutetaan vain Qatarissa, 21 tonnia. Korkean kulutuksen Amerikkakin kuluttaa vähemmän ja vertailun vuoksi monet Euroopan maat noin puolet tästä. Suomen vastaava luku on länsimaisittain iso: 6,2 tonnia (lähde: Suomen energia-alan antama raportti helmikuussa 2007). Kylmien vuodenaikojen ja pitkien etäisyyksien Suomi kuluttaa lämmitykseen 22%, teollisuuteen 48%, liikenteeseen 17%, loppu on muuta kulutusta. Mihin singaporelaiset tarvitsevat sitten noin paljon energiaa, kun etäisyydet ovat lyhyet, joukkoliikenne ehkä maailman tehokkainta ja ilma on aina lämmin? Teollisuuttakaan ei ole merkittävissä määrin.
Öljynjalostusteollisuus ja satamatoiminta vaativat osansa, mutta miten lie kotitalouksissa ja toimistoissa hurisevat airconit ja aina palavat valot. Kauppakeskuksiin ja moniin ravintoloihin pitää varustautua villatakilla, koska sisälämpötilat pidetään hyvin alhaisina.

Singaporelaisessa elämänmenossa on silmiinpistävää kerskakulutus, jota ei häpeillä yksilötasolla, päinvastoin. Uusi vuosi, uudet vaatteet, uudet huonekalut. Ympäristömerkintöjä puun alkuperästä on turha etsiä muissa huonekalukaupoissa kuin Ikeassa.
Disposable panties eli kertakäyttöiset alushousut, niitäkin myydään kaupassa, ihan oikeasti. Saunahousut (kuvassa) bongasin kauppakeskuksen näyteikkunassa. (Tässä ehdotukseni SLL:n vuotuiseen turhakekilpailuun.) Kaupassa ruokaostokset pakataan useisiin päällekkäisiin muovipusseihin, lähes joka tavara omaansa. Apulaiset pesevät perheen vaatteet ja liinavaatteet päivittäin. Lasten päivähoitokin edellyttää, että päiväunilla käytetty patjanpäällinen pestään joka päivä kotona.
Ja miten on kierrätyksen laita sitten? Kotitalouksissa jätteet yleensä tiputetaan jätekuilusta alas talon managementin murheeksi. Koko tuhannen asunnon condossamme on kellarissa yhdet pienet kierrätysastiat paperille, muoville, lasille ja juomatölkeille. Ne ovat aina täynnä. Sanomalehtiä viedessäni olen joka kerta nähnyt astiassa päällimmäisenä Nordean kirjekuoren suomalaisella nimellä varustettuna.

Osa 15: Ole ahne sika

Kohta on lupa sikailla ihan luvan kanssa. Kiinalainen uusi vuosi lähestyy ja seuraava vuosi kantaa sian merkkiä. Ahneus on siis suorastaan hyve, tai ainakin perusteltua käytöstä. Singaporessa odotetaan kaiken lisäksi kuumaa vuotta talouden kannalta. Ottakoon siis jokainen irti, mitä saa.

Kuten sikakin, sian vuosi tulee olemaan hieman kiukkuinen, välillä onnellinen ja jopa laiska. Sijoitusalalla, vesi- ja puuteollisuudessa on odotettavissa menestystä, mutta tauteja, kuten lintuinfluenssaa on syytä pelätä.

Lohikäärmeen, Hevosen ja Apinan vuonna syntyneille on odotettavissa vauras vuosi, mutta menestystä voi vielä parantaa välttämällä häitä, hautajaisia, vauvojen 1-kuukautisjuhlia ja sairaalavierailuja.
Jäniksen, Käärmeen ja Sian vuonna syntyneille vuosi tulee olemaan vaikea. Mutta vaikeuksia voi tasoittaa hyvillä teoilla. Myös kasvisruoka auttaa puhdistamaan kehoa negatiivisesta energiasta.
Meille Tiikerin vuonna syntyneille (1974) on luvassa keskiverto, kiireinen vuosi.

Nämä ennustukset teki Fengshui-konsultti Lynn Yap.

Kiinalaista uutta vuotta juhlitaan koko Singaporessa, mutta eniten se tulee näkymään Chinatownin katukuvassa. Koristeluun ja kansanhuveihin käytetään ennätyssumma rahaa, 1,8 miljoonaa singaporen dollaria (0,9 milj.€). Luvassa on sikateemaista koristelua, 12 metriä korkea vesiputous, akrobatiaesityksiä, leijonatanssia ja laulavia sikoja. Näistä jälkimmäiset ovat jonkinlaisia sikarobotteja. Mukana juhlissa on kaikille tuttu Porky Pig eli Putte Possu. Ruokapöydästä löytyy tietenkin...arvaatte varmaan. Eikun sikailemaan.