Osa 21: Merkkiarkkitehtuuria

Singaporen kuumat kiinteistömarkkinat elävät parhaillaan merkkiarkkitehtuuribuumia. Kansainvälisten huippuarkkitehtien nimiä putkahtelee jatkuvasti esiin uusien projektien ennakkomarkkinoinnin myötä. Oman condomme vieressä sijaitseva, joulukuussa avautunut "lähikauppamme", miljoonan neliöjalan kokoinen ostoskeskus Vivo City, on Toyo Iton suunnittelema. Arkkitehtoninen elämys on sanomattakin selvä, merelliset aallot tai hiekkadyynit kuljettavat shoppaajia lempeästi sekä sisällä että ulkona. Nyt olen jo oppinut luovimaan oman reittini sujuvasti alkuun kaikkea muuta kuin loogisilta tuntuvilla kiemurtelevilla käytävillä. Rakennuksen opasteita voi kiitellä ainoastaan tyylikkyydestä. Suosikkirastini on Pasific cafen resort-tyyliin sisustettu terassi, jollla voi merinäköalasta nauttien siemailla cappuccinoa ja selailla sisustuslehtiä tai hyödyntää langatonta lähiverkkoa ilmaiseksi. Ostosparatiisin piha-alueilla olevat lukuisat vesiaiheet, mm. rytmisesti elävät vesisuihkut, ovat taas lasten mielestä loputtoman kiinnostavia.

Tulevaisuudessa saamme toiselle puolelle naapuriimme Daniel Libeskindin wau-arkkitehtuuria, Reflections at Keppel Bay -condon (ks. blogiin liittyvät linkit, siellä on mainio esittely projektista). Kompleksi tulee koostumaan seitsemästä taipuvasta jättitornista ja matalammista merenrantaan sijoittuvista kerrostalolamelleista. Taas toistuvat (kliseiset) meriteemat, tornit taipuvat selvästi purjeiden muotoon. Hieman epäilyttää, mitä lisäarvoa kaartuminen lopulta antaa. (Näyttäähän se tietysti kivalta skissinä.) Asuntojen myynti tavoittelee noin 30% korkeampaa neliöhintaa kuin omassa condossamme, joka ei sekään ole ollut ihan halvimmasta päästä, vaan myy kuulemma jo pelkällä statuksellaan (mehän olemme vain vuokralaisia). Reflectionin showflat avataan ensi kuussa väliaikaiseen esittelyrakennukseen, joka sijaitsee käytännöllisesti 100 metrin päässä kotioveltamme.

Viimeisin julkisuuteen tullut merkkiarkkitehtuuriprojekti Scotts Tower taas on mielenkiintoinen ratkaisu keskustan kovaan tonttihintaan. Neljää asuntotornia kannattelee yksi puunrunkomainen jalusta, joka sallii tontille mahdollisimman paljon asukkaita viihdyttäviä toimintoja, uima-altaita, tenniskenttiä jne. Tästä tulevaisuuden elämyksestä kiitos kuuluu Rem Koolhaasin OMA:lle.

Muita kiinnostavia viimeaikaisia rakennuksia on mm. jo valmistunut The Colonnade -condo, joka herättää mielenkiintoa palikkatornimaisella designillaan. Suunnittelija on amerikkalainen arkkitehti Paul Rudolph.
Sentosan saaren yhden kulman käytöstä järjestetty kilpailu Sentosa Integrated Resorts, josta kerroin joskus marraskuussa, ratkesi jossain vaiheessa "elämyspuiston" hyväksi. Frank Gehry sai väistyä Jurassic Park -teemapuiston tieltä. Sentosan kilpailun arkkitehtoniseen puoleen kohdistunut mielenkiinto on vaihtunut pohdinnaksi sallitaanko viimeinkin Singaporessa casinotoiminta.

Osa 20: Kuuluisat suomalaiset

Singaporen englanninkielisen sanomalehden The Straits Timesin uutiskynnyksen ovat ylittäneet viime aikoina kaksi suomalaista. He ovat Kimi Räikkonen ja Ilkka Ylikolola. Molemmat ovat päässeet lehteen nelivärikuvan kera.

Kimi Räikkösen kommentteja oli siteerattu Straitsissa pitkästi. Aiheena oli tietysti ne tavanomaiset kysymykset: viimeisen kilpailun lopputulos ja mitä odotetaan jatkossa. Kimin lehteen kirjoitettu englanti oli varsin moitteetonta, liekö Kimi oppinut puhumaan tai sitten toimittaja lisäsi puolet omiaan. Lopussa tosin mainittiin Kimin tavallisesti olevan vähäpuheinen.

Ja kuka sitten on Ilkka Ylikolola? Hän poseeraa lehdessä peittäen käsillään kasvonsa. Samassa kuvassa istuvat rivissä myös kolme muuta länsimaalaista yli 60-vuotiasta miestä. Kyseessä on Thaimaan Pattayalla käytävä oikeudenkäynti, jossa turisteja syytetään alaikäisten seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai raiskaamisesta.

Singaporelainen käytäntö on julkaista rikoksesta syytettyjen ja tuomittujen nimet ja kuvat. Suomeenkin kelpaisi vastaava systeemi vakavien ja erityisen vastenmielisten rikosten osalta. Kasvojen menetys toimii erittäin tehokkaana rangaistuskeinona. Noh, miltä suomalainen pedofiili sitten näyttää?
- Hyvin tavalliselta keski-ikäiseltä mieheltä. Kuten muutkin samassa kuvassa syytettyjen penkillä istuvat miehet. Yksi heistä virnistää, muut kolme peittävät kasvojaan kuvaajalta.

Inhottavaan aiheeseen kiinalainen loppukevennys: Kiinalaisilla hautaismailla vietetään kohta erityistä hautojen puhdistuksen juhlapäivää. Tätä varten joillakin pekingiläisillä hautausmailla myydään paperikopioita Viagra-pillereistä, kondomeista ja "baarityttöjen" kuvista. Paperikuvia poltetaan niiden haudoilla, joille toivotaan erityisen miellyttävää seksi-elämää tuonpuoleisessa. Kumma perinne, lah? Aiemmin haudoilla on perinteisesti poltettu leikkirahoja, joilla toivotaan vaurautta kuoleman jälkeen. Sellaista on elämä.

Osa 19: Ellen 3 vuotta!

Ellen on jo iso tyttö! Liekö kiittäminen trooppista ilmastoa vai hyvää ruokaa, mutta pituuttakin neiti on kasvanut talven aikana hurjasti (95cm). Tänään on virallinen 3-vuotissyntymäpäivä, Onnea Ellen!

Juhlia vietettiin eilen condomme monitoimitilassa. Mukaan oli kutsuttu Singaporen suomalaisten 2-4 -vuotiaiden leikkipiiriläiset, sekä muita Ellenin suomalaisia ystäviä. Juhlimaan saapui noin 30 aikuista ja lasta. Ohjelmassa oli syömisen ohessa piirtämistä ja musisiointia. Isi osti tarkoitusta varten lelukaupasta pienen sähköpianon ja setin lyömäsoittimia, joiden säestyksellä laulettiin lastenlauluja ja tanssittiin. Juhlat sujuivat mukavasti ja päivänsankari oli hyvin iloinen koko päivän.

Ellen on käynyt nyt parin kuukauden ajan "koulua" kolmena aamupäivänä viikossa. Ellenin luokka on Playgroup 2 -tasoinen paikallisen systeemin mukaan ja koostuu 2-3 -vuotiaista lapsista, edustaen monia kansallisuuksia. Viime viikolla Ellen sai vihdoin kauan odotetut koulupukunsa, joita esitellään valokuvassa. Kyllä nyt kelpaa mennä aamulla kouluun, selässä uusi leppäkerttureppu. Ja miksi mennään kouluun? No jotta oppisi englantia ja saisi leikkiä muiden lasten kanssa, Ellenkin jo tietää!

Kiitos kaikille synttärilahjoja lähettäneille!

Osa 18: Gong Xi Fa Cai!

Vähän myöhässä tulee kokemuksia ensimmäisestä kiinalaisen uuden vuoden vietosta. Viivästys johtuu mm. siitä, että rakas lähdeteokseni Cultureshock! Singapore oli piiloutunut kirjahyllyn taakse.

Kiinalaisen uuden vuoden juhlinta kestää 15 päivää. Sinä aikana ehtii antaa ja vastaanottaa lukemattomia pareja mandariineja kädestä käteen, syödä mahan täydeltä ananastorttuja, rakkauskirjeitä ja tyhjentää 8-lokeroisia makeistarjottimia (kuvassa erilaisia sesonkiherkkuja myytävänä Chinatownissa). Nähdä leijonatansseja, lohikäärmeveneitä ja paraateja, jos haluaa. Paikalliset pitävät vuosilomia ja matkustavat ulkomaille. Lopulta juhlapyhien vietto ei niin kovasti poikkea omista joulutraditioistamme, jos tarkastellaan ihmisten tekemisiä: perhejuhlia juhlaruokailun merkeissä, ruuan ahtamista, lepoa, sukulasitätien kanssa seurustelua - pyhien jälkeen laihdutusvinkkejä ja -mainoksia lehtien täydeltä.

Kiinalaisena uutena vuotena syötävät ruuat symboloivat kaikkea sitä hyvää, mitä halutaan uuden vuoden tuovan tullessaan. Ja se hyvä on kiinalaiselle aina vaurautta, rikkauksia ja pitkää ikää. Otetaan esimerkkejä:
Kumquat eli mandariini, kum tarkoittaa kiinaksi kultaa. Yu eli kala kiinaksi kuulostaa samalta kuin lisä, eli kala symboloi kaikkea lisää. Abalone (syötävä iso merinilviäinen, joka näyttää aika epäilyttävältä) on kallista ostaa ja siksi juuri niin ihanan symboloivaa syödä uuden vuoden juhlapöydässä. Kiinalaisen purjon syöminen juhlapöydässä puolestaan saa rahahanat virtaamaan. Erästä meriruohoa taas syödään, koska sen kiinankielinen nimi kuulostaa samalta kuin vaurastuminen. Katkarapujen kiinankielinen sana har puolestaan liittyy nauramiseen ja iloitsemiseen, siksi niiden syöminen takaa huolettomuuden seuraavaksi vuodeksi.
Ruokaa pitää pöydässä olla runsaasti kaikille ruokailijoille, tähteitä kuuluu jäädä. Se takaa, että seuraavana vuonna ei ole pulaa ruuasta. Myös keittiön jumalaa lepytellään tietyllä makealla riisiruualla. Munien syöminen puolestaan kuvastaa uuden elämän alkua.

Kiinalaisen uuden vuoden värit ovat punainen ja kulta, joita näkee kaikkialla ruokakaupan hyllyltä vaatekaupan sesonkituotteisiin. Koristeluissa käytetään mandariinipuun oksia tai kokonaisia puita, pajunkissan oksille (symboloivat pitkää ikää) ripustetaan punaisia hong bao -kuoria, paperilyhtyjä ja -koristeita (muistuttaa muuten kotoisasti pääsiäisen virpomisvitsoja). Hong baot, punaiset kirjekuoret, joita annetaan usein sukulaislapsille, sisältävät rahaa. Suureksi hämmästyksekseen Tuomas vastaanotti tällaisen kuoren työkaveriltaan.

Monenlaisia uskomuksiakin liittyy juhlapäivien viettoon. Hiuksien leikkuuta ei saa suorittaa tänä aikana, koska kiinaksi hius -sana muistuttaa vaurautta tarkoittavaa sanaa ja leikkaamalla hiukset leikkaa samalla vaurautensa. Lakaisu on tiettynä päivänä kiellettyä, koska samalla voi lakaista onnensa pois. Samoin peseytymistä vältetään tiettynä päivänä (olipas uima-altaalla tyhjää). Riitely on kiellettyä, eikä kuolleista saa puhua. Housujen ja kenkien ostaminen juhlapäivien aikana on kiellettyä niiden kiinankielisten sanojen ikävien konnotaatioiden vuoksi.

Leijona- ja lohikäärmetansseissa muutama tanssija kätkeytyy eläinpuvun sisään ja eläinhahmo suorittaa rituaalinomaisen perinteisen tanssin. Hahmot ovat suosittuja siksi, että muinaisen kiinalaisen mytologian paha saalistaja pelkäsi ainoastaan näitä eläimiä. Siksi tanssijat karkottavat kaiken pahan pois.
Singaporessa suurimmat julkiset tapahtumat ovat Chingay -paraati, joka valtaa kahdeksi illaksi pääkadun Orchard roadin, sekä Singapore-joella tapahtuva Hongbao -tapahtuma.