skip to main |
skip to sidebar
Yksi paikallisista (kiinalaisten) kummallisuuksista on lehdessa julkaistavat kuolinilmoitukset. Ne ovat ehka viimeinen mittari, jolla mitataan ihmisen (julkinen) arvostus. Olemme koko viikon ihmetelleet, kuka oli otsikossa nimetty henkilo, jonka koko sivun, puoli sivun ja neljannessivun kuolinilmoituksia on ollut The Straits Timesissa pitkin viikkoa. Parhaina paivina samassa lehdessa sivukaupalla.
Normaalisti kuolinilmoitus singaporelaisittain on parin palstan kokoinen, ja jos henkilo oli arvostetussa asemassa tyoelamassa, ilmoituksia saattaa olla seka omaisten puolesta, etta tyopaikan puolesta. Joskus nakee kuoleman vuosipaivailmoituksia, esimerkiksi puolison kuoleman 10-vuotispaivan muistoksi, lesken ja lasten laittamana.
"Casino czariksi" ja "tycooniksi" mainittu herra Lim Goh Tong haudattiin lauantaina. Vaatimattomaksi ihmiseksi luonnehdittu malesian kiinalainen pomo laskettiin haudan lepoon omaan mausoleumiinsa, kahden jalkapallokentan kokoiselle muistokentalle. Feng shuin kannattajana hanet haudattiin kasvot itaa kohti, katsomaan kohti esi-isiensa maita. Arkku laskettiin tasan kello 1.18 iltapaivalla, koska kantoniksi se kuulostaa "yat-yat-fatt" eli "every day prosper" (sanoo The Sun newspaper). Vaatimattoman herran hautajaisiin osallistui 10 000 ihmista.
Kovin vaatimattomia eivat olleet Genting -yhtion perustajana tunnetun herran aikaansaannokset. Singaporessa kyseinen yhtio on esimerkiksi perustanut lahes kaiken, mita meidan kodin ikkunoista nakyy: Sentosan saarelle useita resort-kohteita (kuvassa rakennetaan Sentosalle taas jotain uutta), Cable carin (koysiradan), joka kuljettaa ihmisia Mount Faberilta Sentosalle, Star Cruises -yhtion, jonka ruotsinlaivan kokoiset ja oloiset risteilijat matkaavat paivittain Singaporesta mm. Thaimaaseen, Kiinaan ja jopa Australiaan. Ja varmaan paljon muuta, josta minulla ei ole aavistustakaan. Vaatimattoman miehen henkilokohtainen omaisuus arvioitiin US$4.3:ksi biljoonaksi.
Ang Leen uusi elokuva Lust, caution on nyt taalla. Ja sensuroituna tottakai, alkuperaisesta on leikattu huomattavasti pois. Ohjaajan itsensa leikkaama sensuroiduille markkinoille tarkoitettu versio on aivan toinen elokuva hanen itsensakin mielesta. Paikallinen kriitikko luonnehti, etta alkuperainen elokuva on viiden tahden huippuleffa, mutta leikattu versio keskinkertainen, kolme ja puoli. En tieda, miksi kriitikko sai katsoa alkuperaisen, kun sita ei tietaakseni edes saa tuoda maahan. No, arvaatte varmaan, mita on toivomuslistalla, kun joku tuttu sopivasti kay rajojen ulkopuolella...
Suhtautuminen Singaporen kiinalaisiin kay yha hankalammaksi. Kuulin taas juttuja kiinalaisperheiden kotiapulaisten kohtelusta. Kun filippiinilaisille apulaisille yleensa (ainakin lansimaisissa perheissa) annetaan sunnuntait vapaapaiviksi - he kun ovat katolisia ja ainakin osa haluaa kayda kirkossa, niin indonesialaisille annetaan yleensa yksi paiva kuukaudessa vapaata - mutta kuulin kiinalaisperheesta, jonka apulaisella ei ole koskaan vapaata!
Meita lahinna olevan ostoskeskuksen pihaan ilmestyi viime viikolla iso punainen pallo, jossa luki stay curious. Parin paivan valein iso pallo on "muninut" puiden juurelle erikokoisia, pienempia punaisia palloja, joissa on printattuna uteliaisuuteen liittyvia sitaatteja, kuten "Mere curiosity adds wings to every step." (von Goethe). Viela en tieda, minka mainoskampanjan kohteeksi olemme joutuneet.
Paikalliset ovat ilmeisesti oppineet odottamaan palloja ja varustautuvat kassein ja pussein ohikulkumatkalle. Tanaan eras kiinalainen (!!!) rouva kerasi isoon jatesakkiin palloja ja intialainen mies riemuitsi niin, etta huikkasi minullekin: Free balls! Take, take!
P.S. Poistan linkkilistalta linkkeja vanhempiin valokuviin. Jos joku kaipaa viela Suomen loman kuvia, laittakaa mailia, niin postitan linkin.
Luin australialaisen toimittajan ja Lahi-Idan kirjeenvaihtajan Geraldine Brooksin kirjan Islamin naisten salattu elama (Nine Parts of Desire, 1994). Sitten ilmoittauduin opastetulle kavelylle Singaporen Kampong Glamiin, kaupungin malajien vanhaan kaupunginosaan eli muslimien alueelle.
Niskavillat pystyssa mietin wahhabilaisten ahdasmielisia tapoja, fatwoja ja jihadia, kun astelin kohti kultakupolista moskeijaa.
Brooksin kirja on yhteenveto hanen vuosia kestaneesta soluttautumisestaan Lahi-Idan islaminuskoisten naisten elamaan. Koko elaman kirjo aukenee huntujen takaa, tosin kovin erilaisena vanhoillisessa Saudi-Arabiassa kuin maallistuneessa Egyptissa. Sekalainen paketti naisten silpomisesta, matkustuskielloista, syntisesta vatsatanssista ja moniavioisuudesta ei anna kovin mukavaa kuvaa naisena olosta, mutta toisaalta Brooks muistaa ottaa huomioon kulttuuriset taustat, joilla ei ole paljoa tekemista itse Islamin kanssa. Mielenkiintoista antia ovat Mohammedin ilmestykset (joista siis laadittiin islamilaiset lait), jotka osuvat aina sopivasti ratkaisemaan jonkin ongelman profeetan omien vaimojen keskuudessa.
En ollut aiemmin koskaan kaynyt moskeijassa. Luulin, ettei kristitylla ole sinne mitaan asiaa, tai ainakaan naisilla. Mutta yllattaen Singaporen Sultan Mosque on avoinna kaikille, pukeutumissaannotkaan eivat ole sen ihmeellisemmat kuin Italian katolisissa kirkoissa. Liian niukasti pukeutuneille on tarjolla kaapuja. Moskeijan alakerrassa rukoilevat miehet ja ylakerrassa naiset. Koristelu on niukkaa, geometrisia ornamentteja ja koraanin sakeita koukeroisella arabialla. Alttari osoittaa Mekkaan ja lattiaa peittaa ovelasti kokolattiamatto, jossa on merkittyna rukouspaikat.
Singaporessa nakee jonkin verran hunnutettuja naisia, esimerkiksi Ellenin koulussa tyoskentelee eras hijabia pitava lastenhoitaja (kuten myos hindujen otsamerkkia pitava opettaja...). Burqan (=burkhan, burkan, eli mustan kaavun, joka peittaa kaiken paitsi silmat) olen nahnyt useammin Herttoniemessa kuin taalla.
Kavelyllamme vierailimme rukousmattoja myyvassa kaupassa moskeijan vieressa. Selvisikin, etta kauppias on itse hindu - onkohan tama mahdollista muualla kuin Singaporessa? Alueella leijaili myos selva chicken ricen tuoksu, vaikka muslimeilla on menossa Ramadan, paasto.
Brooksin kirjan innoittamana selasin internetista taustatietoja kirjoittajasta. Kiinnosti, joko hanelle on julistettu fatwa kirjansa ansiosta. Fatwan sijaan tormasin mielenkiintoiseen sivustoon Islamista ja naisista (katso linkki listasta).
Islaminuskoiset naiset tuntuvat pitavan hunnustaan kiinni kovasti. Mikas siina, miksi yksi vaatekappale haittaisi muita. Mutta mita tulee moniavioisuuden puolusteluun haistan jo ikavia yleistyksia lansimaisista avioliitoista, avoliitoista ja yleensa ihmissuhteista. Noh, lukekaa itse.
Ristiriitaa islamilaisen ihannevaltion tavoittelijoiden ja lansimaisen sananvapauden, tasa-arvon ja yksilonvapauden valilla ei ratkaista tassa blogissa, eika Brooksin kirjassa. Kaikenpuoleisen kunnioituksen merkeissa. Niin ja ensi viikolla on muuten Hari Raya, suuri islamilainen juhla.
