Osa 45: Soseblogi

Vaihteeksi kuulumisia arjen keskelta. Joulu tekee tuloaan ja tontut ahkeroivat. Meilla kotona ahkeroi (hyvassa mielessa) ainoastaan Lowinda, josta muuten tulee meidan ihka oma apulainen joulukuussa osa-aikaisen avun sijaan. Itse en ole vielakaan loytanyt viimevuotisia jouluvaloja, ne on talletettu niin hyvin. Muista jouluvalmisteluista puhumattakaan.

Ellen ahkeroi vahan liikaakin, niin kovaa on meno kotona. Kuvassa hurjastellaan kolmipyoraisella, huomatkaa selassa olevat siivet ja etukorissa himpula, jolla on vauvanmyssy paassa.

Minua huvitti tilanteessa yhdenmukaisuus E.T. elokuvan kohtaukseen, jossa pikkupoika kuljettaa avaruusolentoa kolmipyoraisen etukorissa ja koko konkkaronkka nousee lentoon. Siispa Himpula phone home...

Ellenin kasvomaalaus tehtiin lauantaina Nokian perhetapahtumassa rannalla (!) Kiva idea sen sijaan, etta aina vain on firmojen pikkujouluja tyontekijoiden kesken.

Ellenin koululla on koululaisten konsertti lauantaina. Sita varten neidille piti hankkia traditional chinese costume Chinatownista. Ja ohjeistus on meikata lapset esiintymista varten. Ihmettelin kovasti meikkipuolta koulun apulaismanagerille Andylle (siis mies), johon Andy perusteli:

- It's to make children look cute! I wore make up when I was a child...

Ehka tama juttu taas paasee listalleni Kummallisista Aasialaisista Asioista. (Olen kylla aina ollut sita mielta, etta tuo Andy on hieman erikoinen.)

Otsikko puolestaan kertoo siita, etta Oliver on aloittanut 6kk taytettyaan soseiden maistelun.
Soseblogissa on aloitettu riisilla (riisijauhoa, joka sekoitetaan veteen tai maitoon), sitten siirryimme porkkanaan (Earth's Best Organic Carrots, purkista), jonka jalkeen herkuteltiin paarynalla ja nyt maistellaan bataattia. Into on pojalla kova syoda kaikki mita annetaan - ja lopuksi yrittaa viela jarsia poydan reunaa. Huomatkaa maaninen katse ruokailukuvassa.

Osa 44: Down under

Terveiset rennosta, aurinkoisesta, merellisesta, valloittavasta Sydneysta!
Jos saisin valita, muuttaisin sinne heti paikalla. Ellenillekin tuli tippa linssiin viimeisena paivana, mutta onneksi sitten muistettiin Singaporessa olevat kaverit.

Jo lentaminen yli Australian mantereen oli outoa: kaikkialla alla oli ensin suota ja sitten vain punaista maata ja hiekkadyyneja. Lentamisesta huomautus (terveiset Lasselle): emme valitettavasti paasseet samalla reitilla liikennoivan Singapore Airlinesin uuden kuningattaren (A380) matkustajiksi. Harmin paikka.

Sydney on helpoin kaupunki, missa olen koskaan oleillut. Helppo olla - ihan kuin ihmisilla olisi vappu joka lauantai, sanoi Tuomas - helppo kulkea jopa pesueen kanssa, helppo loytaa sopivat kahvilat, ravintolat, kaupat. Easy. Sydneylaisilla ei tunnu olevan kova kiire minnekaan, paitsi ehka pubiin toiden jalkeen. Aussiaksenttiinkin korva tottui nopeasti. Suuri osa ihmisista vetelehti rantasandaaleissa ja sortseissa (vaikka itsella oli villapaita ja farkkutakki alle 20 asteen saassa). Oli mukava katsella vaihteeksi pursuilevia jenkkakahvoja ja kampaamattomia hiuksia trimmattujen ja puunattujen, 12cm:n korkokengilla hoippuvien singaporelaisdaamien jalkeen.

Hurahdin aboriginaalien spiritualismiin ja symbolistiseen taiteeseen. En sentaan didjeridoo-musiikkiin. Mukaan lahti yksi maalaus ja kirja aboriginaalien maalaustaiteesta. Ja paljon innostusta.

Ellenin toiveet toteutettiin ja kavimme katsomassa "kualakarhuja" ja kenguruita. Ihan kivoja, paljon sympaattisempia kuin muut originaalit aussielaimet, joista suurin osa on erilaisia liskoja ja myrkkykaarmeita. Ja haita. Ellen sai silittaa liskoja ja pythonia (brrrr...) Tiesitteko muuten, etta pikkuinen koalakarhu syo kaksi kiloa eucalyptuspuun lehtia paivassa ja kakkaa tosi paljon?

Ja piti tottakai kuvauttaa itsensa Utzonin suunnitteleman Sydneyn oopperatalon edessa. Kuvassa rakennus nayttaa valkoiselta, kuten yleensa, mutta oikeasti se on yllattavan likaisen varinen (kuin Finlandia-talon marmorit ennen vaihtamista). Kuvissa on myos yleensa huomaamattomissa talon jalusta ja syysta: se on suoraan kuin Ita-Pasilasta. Katsokaa vaikka matkakuviani, jotka on otettu meren puolelta.

Sydneyssa meri on tarkea osa kaupunkikuvaa. Helsingin kaupungin edustajat voisivat tehda joskus opintoretken paikalle ja katsoa mallia. Miksei Helsingissa esimerkiksi paase kaupungin joukkoliikennelautalla vaikka Kauppatorilta Tapiolan rantaan, Hakaniemeen, Seurasaareen, Arabianrantaan? Miksei ole mukavia katettuja street market -paikkoja? Miksei ranta-alueilla ole enempaa ulos avautuvia ravintoloita ja kahviloita?
Lisaksi ihastuin hupaisaan monorailiin, joka kuljetti ihmisia keskustassa. Ja parasta turisteille oli kaikkialla lahella olevat julkiset vessat ja parents' roomit eli lastenhoitotilat (vinkki: ne voi sijoittaa sydneylaisittain sillan alle). Ja melkein kaikkialla Sydneyssa toimi esteettomyys. Ottakaamme oppia! Vaikka ilmasto on erilainen, on Helsingissa paljon samaa kuin Sydneyssa. Olisi tosin aika huono vitsi surffata Mustikkamaalla, Hietsusta puhumattakaan...