22/01/2008

Osa 50: Thaipusam























Singaporen aikuisväestöstä noin 4% on hinduja, joista etnisesti intialaisia lähes kaikki. Hindutemppeleitä on kolmisenkymmentä, ne edustavat dravidiaanista, tamilityyliä, jonka tunnistaa sisäänkäynnin korkeasta, kolmiomaisesta, koristeellisesta torniportista. Koristelu on runsasta, heleän värisiä jumalhahmojen ja eläinten veistoksia korkeina friiseinä.

Hindujen suurin juhla on Deepavali, joka Singaporessakin on kansallinen vapaapäivä. Värikkäintä juhlaa, Thaipusamia, juhlitaan tamilien Thai-kuukauden uuden kuun aikaan, tänä vuonna 22.1. Sitä vietetään Muruganin, Shivan ja Parvatin pojan syntymäpäivän kunniaksi, sekä sen muistoksi, kun Murugan sai Parvatilta keihään demonin karkoittamiseen.

Singaporessa Thaipusamiin kuuluu näyttävä maitokannu-kavadi-kulkue. Osallistujat kulkevat 4,5km:n matkan Sri Srinivasa Perumal -temppelistä Sri Thendayuthapani -temppelille.
Tarkoituksena on kiittää jumalia. Mitä raskaampi taakka eli kavadi ja mitä enemmän kipua, sitä isompi kiitollisuuden velka kuitataan. Kevyin taakka on maitoa täynnä oleva astia (modernina aikana kelpaa myös UHT-pakattu maitopurkki), joka lahjoitetaan jumalille kävelyn lopussa. Pienillä keihäillä voidaan lävistää kieli ja posket. Lisätaakkaa ripustetaan lävistyskoukuilla iholle, pieniä symbolisia astioita, lime-hedelmiä (kunnon masokistilla appelsiineja). Hurjimmat kantavat korkeaa riikinkukon sulilla koristeltua alttaria tai hinaavat sitä perässään. Osallistujan mukana kulkee kannustusjoukko, perhe.

Kulkueen lähtöpaikassa suitsukkeiden savu tekee ilmasta harmaata. Temppelialueen takana valmistellaan osallistujat, lävistykset pujotellaan huolella koko perheen kannustaessa. Matkaan lähdetään temppelin alttarialueen kautta. Ovella suoritetaan rituaali, jossa kookospähkinä sytytetään tuleen, savua heilautetaan osallistujan edessä ja pähkinä murskataan heittämällä astiaan. Matkaan.

4,5km kävely Singaporen kuumassa ja kosteassa ilmastossa on jo sinänsä raskasta liikuntaa. Kielilävistyksen kantajilta valuu kuolaa. Tunnelma on kuin urheilukilpailuissa, kannustuksesta ja huoltopisteistä ei ole puutetta.
Rumpujen pärinä, laulu, suitsukkeet ja kipu saavat osallistujat transsiin. Loppua kohden väsyttää ja jotkut istuvat välillä huoltojoukkojen kantamilla jakkaroilla. Kumma kyllä verta ei näy missään. Se taisikin olla se yksi taakan kantajille suotavista ihmeistä. Päätepisteessä osoitetaan kiitollisuutta antamalla maito jumalille, jotkut antavat hiuksensa ja tilalle hierotaan keltaista savea.

Primitiivisestä juhlinnasta taitavat kuvat kertoa enemmän kuin sanat. Katso kuva-albumi linkkilistan kautta. Ja huom. ei lapsille tai heikkohermoisille!

17/01/2008

Osa 49: Huomenta Suomi




Kävelin iloisen Ellen-tytön kanssa juuri aamusella kouluun. Aurinko oli vasta kipuamassa taivaalle ja paistoi lempeästi. Ei kirkkaana ja kovana suoraan ylhäältä, kuten täällä yleensä, vain keltaisena ja viistosti sademetsän puunlatvoja valaisten. Linnut lauloivat trooppisia töräyksiään ja ihmiset kävelivät rauhallisina työpaikkojansa kohti. Kärpänenkin pörräsi.

Eilen kahvipöytäkeskustelussa ystäväni valitti, että Suomesta ei tähän vuodenaikaan kuule kavereista mitään. Jos kuulee, niin kuulee vain huonoja uutisia; väsymystä, masennusta, valitusta pimeästä ja kylmästä säästä. Olimme kaikki samaa mieltä. Huonoja uutisia (paitsi yksi ilahduttava vanhan ystävän yhteydenotto) tai ei mitään.

Auringon vaikutus mielelle on kai tutkittu juttu. Voin vakuuttaa, että vuotemme on kulunut ilman syysmasennuksia, jokavuotista lihon syksyllä - laihdutan keväällä - kierrettä tai edes monsuunihulluutta. Miksi ihminen onkin viitsinyt levittäytyä pohjoiseen, missä osa vuodesta on ihan kelvotonta keliä? Pitäisi olla kaamosloma, kuin pitkä siesta, jolloin kenenkään ei tarvitse tehdä mitään.

Etelä-Koreassa on keksitty terapiakeino, joka saattaisi auttaa kaamosmasennukseenkin. Kun oikein masentaa, järjestä omat hautajaisesi.
Kirkollisessa seremoniassa "vainajalle" pidetään muistopuheita ja lopuksi "vainaja" siunataan ja naulataan arkkuun sisälle. Sitten arkku avataan ja riemuitaan uudelleensyntymästä!
Kuulemma firmatkin tarjoavat tätä jo työntekijöilleen, koska tilastojen mukaan sillä parannetaan työtehoa.

08/01/2008

Osa 48: Hierontahullut




Alennusmyynnit alkoivat jouluaattona ja ovat nyt parhaimmillaan. Jos joulun alla oli paljon ihmisia kaupoissa, niin nyt on viela enemman. Joulukoristeet vaihtuivat viime viikolla punakultaisiin kiinalaisen uuden vuoden koristeisiin, Christmas Sale New Year Saleksi ja suklaiden tilalle tuli punakantisia purkkeja, joissa myydaan ananastorttuja, love lettereita, pahkinoita ja muita herkkuja, Jingle Bellsien tilalla alkoi soida Gong Xi, Gong Xi...Kiinalainen vuosi vaihtuu tana vuonna helmikuun ensimmaisella viikolla.

Jos jouluksi siis oli kiva ostella tavaroita, niin nyt vasta kiinalaiset ostavat. Kummallisin suosittu lahjatavara, tai oman kodin ylellisyyskapistus, on hierova tuoli. Niita myydaan ostoskeskuksissa yhta tiheassa kuin vaikka Espritin vaatteita, eli ei kauppakeskusta ilman vahintaan yhta liiketta. Ja hierovat tuolit nayttavat kertakaikkiaan kammottavilta! Kuvitelkaa raahaavanne lentokoneen business-luokan istuin jalustoineen olohuoneeseenne.. Mita isompi tuoli, sita enemman siita pulitat, parhaimmista reilusti yli viisinumeroisia lukuja, eli parin tasokkaan klassikkodesign-nojatuolin verran. Jos rahat eivat riita koko tuoliin, voi ostaa vain jalkoja hierovan pallin. Se on vahan kuin pesuvati, johon on sisaanrakennettu nahkaverhoillut saappaat - joihin siis tyonnetaan jalat. Hienoissa tuolikaupoissa vallitsee zenilainen tunnelma, jota voi verrata suorastaan tasokkaaseen spahan. Tuoleja myydaan myos usein aulanayttelyissa yms. tilaisuuksissa, jolloin voi olla varma, etta jokaisessa koekayttoon tarkoitetussa tuolissa istuu kussakin yksi kiinalainen (ukko) kuin kiinnikasvaneena.

Hieronta ja spa-villitys on muutenkin taalla aikamoista. Eksyin kerran Chinatownissa ostoskeskuksessa kerrokseen, jossa jokainen puoti tarjosi jalkahierontaa. Foot massage, Ma'am?