Osa 60: Miljonäärit Lompakolla

Jos pitäisi nimetä paratiisisaari näillä etelämerillä, niin tässä olisi hyvä ehdokas: Lombok.
Komodon varaanitkin asustavat - ei naapurisaarella - vaan seuraavalla. Oma aktiivinen tulivuori on Gunung Rinjani (3726m), Indonesian toiseksi korkein.

Hienoimpia asioita Lombokilla on äänimaisema. Saarella on yllättävän hiljaista. Paitsi meren rannassa kuuluu taukoamaton aaltojen pauhu. Päivällä huutelevat linnut ja gekko saattaa kajauttaa: gekkou, gekkou (selvisi sekin, miksi otusta kutsutaan gekoksi). Ihmisasutuksesta muistuttavat kello kaulassa vaeltava lehmä ja kiekuvat kukot. Viidesti päivässä kuuluu lukuisista moskeijoista rukouskutsut. Ne alkavat hieman eri aikoina eri suunnalta. Illalla kuuluva siritys taas on korvia viiltävää.

Indonesiassa voi olla miljonääri. Rupioita saa muutaman miljoonan kulumaan helposti lomaillessa. Mutta eipä se paljoa ole rahaa. Saa siis oikeastikin tuntea olevansa lähes miljonääri. Paikallisten keskipalkka on alle 100 USD kuukaudessa.
Paratiisisaaremme synkkänä varjona on indonesialainen hallinto, joka pitää köyhyyttä yllä kaikista maan rikkaista luonnonvaroista huolimatta. Vielä 1960-luvulla Lombokilla kuoli ihmisiä nälkään. Asia tuntuu käsittämättömältä, kun katselee rikasta luontoa, iltahämärissä Lombokin salmella kalastavien veneiden määrää, riisipeltoja, kookospalmuja ja papaijapuita.

Kuvassa oleva tulivuori on Gunung Agung Balilla. Me katselimme sitä naapurisaarelta. Lombok on uusi Bali. Vielä melko koskematon ja vailla massaturismia. Lähellä on Gili Islands, sukellus- ja snorklausparatiisi. Erona Baliin on uskonto. Siinä missä Bali on hindulainen, Lombok on yli 90%:sti islamilainen. Muutaman vuoden takaiset kahakoinnit Lombokilla karkoittivat turisteja ja köyhdyttivät kolmen miljoonan asukkaan saarta. Paikallisen mielipiteen mukaan kysymys ei ollut uskonnosta, vaan jälleen kerran rahasta uskonnon varjolla. Minkäänlaista vihamielisyyttä emme havainneet, päinvastoin, vieraanvaraisuudessa saarelaiset pärjäävät vaikka thaimaalaisille. Suosittelen ihanaa majoitustamme Imaj private villas, katso linkki listasta. Päädyimme sinne siksi, että omistaja on Ellenin australialainen englanninope. Villamme ikkunoista ja omalta uima-altaalta aukesi mahtava näkymä yli Lombokin salmen kohti Balia. Aurinko laskee kuvassa Gunung Agungin taakse. Katso lisää kuvia linkin kautta.

Osa 59: Kohteliaisuuksia

Ottaa päähän. Sattuuhan sitä kotimaassakin, mutta viime aikoina olen kohdannut jos jonkinlaista singaporeahdistusta aiheuttavaa.

Makuuhuoneen ilmastointi meni kaput. Kutsuin ilmastointihuollon paikalle. Nuorempi heppu näyttää enemmän rokkistaralta kuin huoltomieheltä. Ja kuulostaa myös, joten mikä laitteessa oli vikana, jäi hämäräksi. Jotain piti säätää.
Laite toimi viisi päivää - tai yötä, jolloin sitä enimmäkseen käytetään. Kutsuin taas huoltomiehet. Rokkistara taas sääti ja sai laitteen toimimaan. Kun kysyin, miten kannattaisi toimia jatkossa, vastaus oli, että laitetta pitää tarkkailla. No, tarkkailemme. Kunnes se kohta taas simahtaa ja voin raportoida tarkkailumme tulokset.

Toisinaan (lue: siis melkein aina) ärsyttää taksikuski, joka välttämättä haluaa lörpötellä koko matkan. Etenkin, jos kuskin korvasta kasvaa puska viisisenttisiä karvoja ja kertomiensa hauskojen juttujen lomassa hän aina irrottaa otteensa ohjauspyörästä hakatakseen käsiään yhteen. Tai kuski on syönyt liikaa currya tai kärsii eturauhasvaivoista (lue: haisee).
Montakohan kertaa olen kertonut taksikuskille Suomen lämpötilasta, asukasluvusta ja pinta-alasta. Nokia, Kimi Räikkönen ja thousand lakes, sen verran kuluu keskivertokuskin yleissivistykseen.
On minua kyllä luultu italialaiseksi, ranskalaiseksi, australialaiseksi ja jopa brasilialaiseksi.

Viime viikolla taksikuski uteli minulta, olenko mahdollisesti menossa shoppailemaan (mitäpä muutakaan valkoinen nainen keskellä päivää tekisi?). Kun kerroin meneväni kokkikurssille, kiinalaismies hämmästyi ja vuodatti:

"Ah, cooking class! You learn cooking, ah? Oh, Don´t worry...You look a smart girl. You have a smart face."

Taksimatkailuun kyllästyneenä olen taas ajellut MRT:lla eli paikallisella metrolla. Naurettavan halpaa, melko helppoa ja nopeaa, jos ei tarvitse vaihtaa linjoja. Mutta ne kanssamatkustajat ovat sietämättömiä. Tunkevat sisään ovesta ennen kuin pysäkille jäävät ehtivät ulos. Joka kerta.
Kuljetin nukkuvaa Oliveria kantorepussa ja jouduin seisomaan monta pysäkinväliä. Ei ollut ruuhka-aika, mutta istumapaikat oli varattu ja kaikki istujat poikkeuksetta "nukkuivat". Siis pitivät silmiään kiinni. Kätevää. Ei voi nähdä istumapaikan tarvitsijaa, kun ei katso. Olin kyllä kuullut tästä singaporelaisesta tavasta.

Kohteliaisuuksien kultamitalin voisin ojentaa Ellenin koulun apulaismanagerille Andylle. Hän esitti minulle suorasukaisen kysymyksen:
"Have you been putting on weight lately or are you pregnant again?"
Haukoin henkeä jonkin aikaa. Ja päätin aloittaa laihdutuskuurin.

Kaikkien kohteliaisuuksien päälle postasin iloisen kuvan. Tämä Singaporen oma Åke Blomqvist veti notkein lantein tanssia Botanic Gardensissa lauantaiaamuna. Ehkä liityn "Åken" seuraan pudottamaan sitä yhtä lisäkiloani.

Osa 58: Mangomaniaa

Tämänkertaisen maniani kohteena ei ole espanjalainen vaateketju Mango, vaikka shoppailun luvatussa maassa ollaan, vaan se ihan aito mango, Mangifera-sukuun kuuluvan mangopuun hedelmä.

Mango on trooppisen alueen kasvi ja kasvaa luonnonvaraisena eteläisessä osassa Aasiaa. Se on mm. Intian, Pakistanin, Bangladeshin ja Filippiinien "kansallishedelmä". Mangoa viljellään Aasian lisäksi kaikkialla sopivan ilmaston omaavilla alueilla. Mangopuu kasvaa jopa 40-metriseksi. Juu, olen nähnyt oikean mangopuun. Ei, en kiivennyt, vaikka näytti pahuksen herkulliselta...

Asiahan on niin, että olen aina tykännyt mangoista. En kyllä muista, koska olisin ensimmäisen kerran mangoa maistanut. Helsingissä ostin aina silloin tällöin Stockan herkusta yhden hedelmän (joka maksoi monta euroa) ja yleensä sain syödä sen kokonaan itse.
Singaporessa olen saanut toteuttaa mangomaniaani paljon luovemmin. Isot, makeat australialaiset mangot ovat suhteellisen kalliita, mutta lähialueiden pitkulaisia mangoja (kuvassa) saa usein edullisesti. Niin ja jos jaksa kiivetä mangopuuhun...

Intialainen mangoraita, eli arkisesti meillä vain mangosalaatti, on jokaisen grilliruuan kaveri. Ja usein ihan ilman grillaustakin. (Ja vaikka ihan ilman muuta ruokaa.)
Mangolassia, eli mangosta ja jogurtista tehtyä juomaa, tilaan melkein aina intialaisessa ravintolassa syödessäni. Mikään muu ei taltuta ruuan tulisuutta yhtä hyvin. Ellen seuraa esimerkkiäni. Äidin ja tyttären uusin löytö on Carrefourissa myytävä purkitettu mangolassi.
Thaikeittiön mangosalaatti tehdään vihreistä mangoista. Runsaasti chiliä, pähkinää, limeä ja kalakastiketta.
Niin ja kuivattuja mangoja popsimme muuten vaan.

Jos nyt tuli vesi kielelle, niin jaan oman versioni mangoraitareseptistä. Se on hyvin yksinkertainen.

1 iso tai 2-3 pienempää mangoa, kuorittuna ja paloiteltuna
muutama aasialainen pieni shalottisipuli tai yksi pieni punasipuli, hienonnettuna
2 dl maustamatonta jogurttia, mieluiten kreikkalaistyyppistä
2 - 5 tuoretta chiliä, punaista tai vihreää tai molempia, suikaloituina
nippu tuoretta korianteria silputtuna
suolaa maun mukaan
ripaus sokeria tarvittaessa
chilijauhetta
(garam masalaa, jeeraa)

Sekoitetaan jogurtti tasaiseksi ja lisätään siihen kaikki muu. Koristellaan pinta ripottelemalla chilijauhetta, punaisia chilisuikaleita ja korianterin lehtiä. Maku on paras, kun salaatti saa vetäytyä jääkaapissa vähintään muutaman tunnin.
Vaihtelua salaattiin saa jättämällä intialaiset mausteet pois ja lisäämällä valkosipulimurskaa ja lorauksen oliiviöljyä.

P.S. Mangoruokieni listasta jäivät puuttumaan maailman melkein paras kakku: Cedele-leipomon Mango Almond Cake (hieman porkkanankakun tyyppinen, mutta mangon makuinen ja mangokuorrutusta päällä), juuri kokkikurssilla oppimani vietnamilainen rice paper rolls, joihin voi laittaa tuoretta mangoa sisälle sekä ihan Yoplaitin perusjogurtti, joka on tietysti myös mango-sellaista.

Osa 57: Skandaaleja

Hairless beach monkey - lempisarjishahmoni Sherman the Sharkin lempiruoka. Karvaton ranta-apina on aika osuva määritys ainakin eräille lajitovereillemme.

Tämän viikon kuuluisin suomalainen on saanut kuvansa The Strait Timesin sivuille jo kolmesti tällä viikolla. Se ei olekaan, yllätys yllätys, exministeri Kanerva vaan "erotic dancer" Johanna Tukiainen. Epäilemättä jälkimmäisen kuvalla on parempi (kröhöm) uutisarvo kuin keski-ikäisen miespuolisen ang mohn naamalla.

Singaporelaiset rakastavat skandaaleja - ainakin niin kauan kuin ne eivät ole heidän omiaan. Siinä selitys, miksi kanervat ja sarkozyt saavat runsaasti palstatilaa. Oma skandaali, terroristi Mas Selamatin karkaaminen, on vaiettu kuoliaaksi. Jo kuutisen viikkoa jatkuneet massiiviset etsinnät eivät ole tuottaneet tulosta. Viranomaiset eivät voi myöntää, että Selamat on päässyt livahtamaan rajojen yli. Vielä toissaviikolla lehdistä sai lukea varmoja mielipiteitä siitä, että karkuri piileskelee joillakin Singaporen viidakkoalueista. Valtaisat haravointioperaatiot olivat käynnissä.
Karkaamisesta on tullut useiden salaliittoteorioiden lempiaihe. Erään teorian mukaan Selamat kuoli vahingossa vankeudessa ja etsinnät ovat osa hämäysoperaatiota. Toisen teorian mukaan terroristiin asennettiin jäljityssiru ja hänet laskettiin tarkoituksella vapaaksi.

Viimeisimmän kaakkoisaasiaa ravistelleen skandaalin aihe on arkisesti riisi. Riisistä on puutetta ja hinta on noussut jo yli kaksinkertaiseksi. Köyhät maat, jotka tuovat riisinsä ulkomailta, kuten Filippiinit, ovat pulassa kohonneiden hintojen vuoksi. Ostovoimaista Singaporea ei uhkaa riisin loppuminen. Silti saidat ja kiasut singaporelaiset ovat alkaneet hamstrata riisiä kauppojen hyllyiltä. Singaporessa on ainakin kolme isoa "riisin Fort Knoxia", joissa kussakin on varastoituna koko maan kolmen kuukauden tarpeen verran riisiä. Ja se on muuten aika paljon! Viranomaiset yrittävät tiedotuskampanjan avulla hillitä hamstrausta, koska hamstraus nostaa entisestään riisin hintaa. Turhaan. Itse en edes olisi huomannut hinnan nousua, ellen olisi lehdestä lukenut. Jos 5kg riisiä maksaa nyt vaikka noin 7 dollaria (3,50 €), on siitä vielä pitkä matka K-kaupasta ostetun Uncle Ben´s -pakkauksen kilohintaan.