Osa 74: Elämää kiihdytyskaistalla

Viimeiset pari viikkoa Singaporessa ovat olleet elämää kiihdytyskaistalla, jos on uskominen paikallisiin lifestyle-mainoksiin. Leipomossa myytiin formulakakkuja, joissa on mansikat pyörinä. Formula-inspiroitunut lastenvaatemallisto oli ilmestynyt erään putiikin ikkunaan. Kenkäkaupasta sai kaupanpäälliseksi formula-avaimenperän. Vaatekaupasta sai 15% alennuksen, jos näytti formulatapahtuman pääsylipun. Formulasimulaattorit ym. interaktiiviset hölynpölyt ovat täyttäneet ostoskeskusten auloja. Suurin osa jutuista on tietysti mennyt minulta ohi, koska en hankkinut (tai saanut) lippuja tapahtumiin, enkä muutenkaan kiinnittänyt suurempaa huomiota koko asiaan.

Formulaviikonlopun perjantaina oli pakko huomata. Normaalisti parinkymmenen minuutin taksimatkaan meni yli tunti. Kyllä manailin formulat alinpaan h:iin. Ei lohduttanut, vaikka sain kuunnella aitoa formula-auton ääntä taksin körötellessä ECP:ta kävelyvauhtia Marina Bayn yläpuolella. Eikä edes se, että sieltä näki radankin hyvin, eikä maksanut mitään (paitsi tietysti kalleimman taksimaksun, jonka olen koskaan täällä kaivanut lompakostani).

Suomalaisilla taisi olla jokatapauksessa paska kisa, joten tuskin muistelette siellä Singaporen formuladebyyttiä sen enempää.

Kuvat eivät liity formuloihin mitenkään. Paitsi, että ne voisivat edustaa elämää hidastelukaistalla, uudella kävelyreitillä. Kaksi mielettömän hienoa kävelysiltaa yhdistää kaksi puistokukkulaa. Osittain sillat kulkevat viidakon yläpuolella puiden latvojen tasalla. Ulkoilureittiä kertyy kilometrikaupalla, mikä on täällä aika harvinaista.

Osa 73: Hymyilevä Khmer

Khmerit, Punaiset Khmerit?
Pol Potin hirmuhallinto, äärimmäinen kulttuurivallankumous, totaalinen agraaritalouteen palaaminen, joukkomurhat, sisällissota, sissisota. Maamiinoja ja räjähtämättömiä amerikkalaisten pommeja. Rampoja ja äärimmäisen köyhiä ihmisiä. Rajariitoja Thaimaan kanssa.
Tämän verran Thaimaan ja Vietnamin väliin jäävästä Kambodzasta (englanniksi Cambodia) tiesimme.

Nykyään Kambodza on hieman harjoitteleva matkailukohdemaa, joka imee Lonely Planetia lukevia rastatukkaisia reppureissaajia, bussilasteittain korealaisia, kiinalaisia ja japanilaisia (buddhalaisia) turisteja ja meitä kulttuurinälkäisiä, jotka matkaamme Angkorin alueelle katsomaan ainutlaatuista Khmer -arkkitehtuuria ajalta 900 - 1200. Niin ja Lara Croft -faneja, jotka haluavat nähdä paikan, missä Tomb Raideria filmattiin. Angelina Jolie putoaa poimittuaan kukan suoraan Ta Prom viidakkotemppelin itäportista elokuvastudioon.

Sinänsä matkailu ei ole kovin uusi elinkeino khmerien maassa. Ranskan Indokiinaan kuuluneena alueen viidakoissa nähtiin jo 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa ranskalaisia arkeologeja, jotka "löydettyään" mahtavia muinaismuistoja saivat peräänsä kohta varakkaita ja seikkailuhenkisiä matkailijoita. Tuohon aikaan temppeleitä kierrettiin katsomassa norsun selässä matkaa taittaen. Kuulostaa Indiana Jones -fanille sopivalta matkakohteelta, ah?
Löytämisestä puheen ollen Ranskan de Gaullen hallituksen aikainen kulttuuriministeri oli kova poika "löytämään" muutamia Khmer -temppeleiden patsaita. Tosin hän joutui palauttamaan veistokset jäätyään verekseltään kiinni.

Khmerien valtakunta sijaitsi noin 600 -luvulta alkaen suurinpiirtein nykyisen Kambodzan ja osittain nykyisten Thaimaan ja Vietnamin alueella. Uskontona oli hindulaisuus ja kulttuurivaikutteet tulivat pääosin Intiasta. Hinayana -buddhalaisuus levisi myös Khmerien keskuuteen, vanhoista temppeleistä osa edustaa selvemmin buddhalaisuutta (Bayon) ja osa hindulaisuutta, mutta enimmäkseen kahden uskonnon piirteet ja ikonografia sekoittuvat. Temppeleiden rakentaminen yhdistetään hallitsijoihin, joista erityisesti kuningas Jayavarman VII oli merkittävä sekä rakentamisen, että valtakunnan historian kannalta. Hän ylensi itsensä jumalalliseksi kuninkaaksi ja antoi kasvot Bayon -temppelin 54:n tornin 216:lle Avalokiteshvaran salaperäisesti hymyilevälle jättiläisnaamalle (joista yksi kuvassa).

Allekirjoittanut ei voinut olla ostamatta hymyilevää Jayavarman VII:n pronssipäätä. Harjaantumattomana en osaa sanoa, milloin kyseessä on Historiallinen Buddha ja milloin Jayavarman VII. Sama henkistynyt khmeriläinen hymy. Nykyiset kambodzalaiset ovat lähes puhtaasti etnisiä khmerejä ja omaavat samanlaiset kasvonpiirteet kuin temppeleiden veistoksissa.

Kuvia matkalta on paljon! Tarinointi saa riittää, katsokaa itse.

Osa 72: Pyöräily bussissa

Singaporessa tykätään kokeiluista. Nyt on pidennetty kokeiluaikaa kokoontaittuvan polkupyörän kuljettamisesta bussissa viikonloppuisin ja pyhäpäivinä. Ensi maanantaista marraskuun 24:nteen päivään saakka on sallittua kokoontaittuvan pyörän kuljettaminen LTA:n busseissa. Mutta...

Kokoontaittuvaa polkupyörää saa kuljettaa vain ruuhka-ajan ulkopuolella, toisin sanoen viikonlopun ja pyhäpäivien lisäksi klo 9.30 - 16.30 ja klo 18.30 jälkeen. Eipä ole apua työmatkalaisille tästä.

Pyörä ei saa kokoontaitettuna ylittää mittoja 114cm x 64cm x 36cm.

Pyörä pitää bussissa olla koko matkan ajan kokoontaiteltuna. Jos renkaat ovat märät tai kuraiset, pitää ne paketoida.

Jos pyörässä on ulkonevia osia, jotka voivat vahingoittaa muita matkustajia, pitää ne suojata.

Vain kaksi kokoontaittuvaa polkupyörää saa ottaa samanaikaisesti bussin kyytiin.

Kaksikerroksisissa busseissa ei saa viedä pyöriä toiseen kerrokseen.

Jos tämä ei ole hullutusta, niin mikä sitten.