Osa 80: Elämää jokivarressa

Tein eilen pitkän kävelyn Singapore-joen jokisuusta, eli vanhimmasta osasta sivistynyttä Singaporea, joen vartta seuraten tänne Rivervalley:n saakka, missä väliaikainen asuntomme sijaitsee. Kävelystä muodostui jonkinlainen hyvästijättö väliaikaiselle kotikaupungille. Tippa tuli linssiin jo Asian Civilisations Museumin kohdalla, lempimuseoni, missä voisin viettää aikaa tunteja, ja etenkin museon yhteydessä sijaitsevan IndoChine-ravintolan kohdalla muistui mieleen ihanat aasialaiset herkut, jotka jäävät taakse. (Paitsi tietysti ne, joita olen opetellut kokkaamaan itse. Ja onhan Helsingissä pari hyvää nepalilaista ravintolaa.)


Singapore River on ollut kirjaimellisesti elävä ainakin siihen saakka, kun sampan-veneet, eli asuinveneet kiellettiin. Vanhoissa valokuvissa koko Boat Quay on niitä täynnä. Siitä kai nimikin. Nykyisin Boat Quayssa on rivi turistiravintoloita. Boat Quayn jälkeen kävelin läpi Clarke Quayn, ravintola- ja baarialueen, jonka shophouset on maalattu pastellivärein ja terassit katettu kamalilla sienimäisillä katoksilla. Clarke Quayn jälkeen tulee Robertson Quay, missä en ollut koskaan aiemmin edes käynyt. Täällä on säilynyt vanhoja siirtomaa-aikaisia godowneiksi kutsuttuja jokivarren varastoja, joissa käytiin joskus kauppaa mm. raakakumista. Sitten olinkin jo melkein perillä. "Meidän" päässä jokea on isoja roskapuomeja, joihin kerätään kaikki joessa lilluva töhkä. Sen lisäksi täällä näkee monitoriliskoja, kilpikonnia ja jotain, joka pulpahtelee pinnan alla siellä täällä (kaloja?). Yksi iso monitorilisko oli puomilla raatelemassa löytämäänsä herkkupalaa.

Sunnuntaiaamuna asuntomme tiskialtaaseen oli jäänyt pesemättömiä astioita. Herättyäni menin laskemaan vettä vedenkeittimeen. Kun laskin lämmintä vettä hanasta, loikkasi tiskien seasta esiin iso lihava gekko. Sellainen, jolla on läpikuultava iho ja mulkosilmät. Säikähdin tietysti. Gekko vaan olla möllötti niin kauan, että uskoin jo keittäneeni sen hanasta päästämälläni kuumalla vedellä. Pyysin Tuomasta siivoamaan kypsän gekon pois. Mutta gekko oli jo kadonnut, eikä sitä ole sen koomin näkynyt.

Osa 79: Kielletty harrastus

Kadehdin hieman niitä energisia expatteja, jotka ehtivät - eli saavat aikaiseksi - käydä kuntosalilla, treenata ystävien kanssa sponsoroitua Nordic Walkingia (= sauvakävelyä), ottaa tennis- tai golftunteja, käydä golfmatkoilla Malesiassa, treenata triathlonia, harrastaa sukellusmatkoja, laitesukelluskurssista puhumattakaan.... Selitykseni on, että näin pienten lasten kanssa en voi, ellen halua jättää lapsia kokonaan koulun ja apulaisen harteille. Ja rehellisesti sanottuna, vaikka minulla olisi kaikki aika maailmassa, ei minusta olisi harrastamaan montaa lajia.

Yhden uuden harrastuksen ehdin sentään hankkia kahden vuoden aikana. (En laske uudeksi harrastukseksi uimista, koska se on niin tavanomaista ja tylsää, sitä voi täällä tehdä koska vaan.) Mutta - aloitin kesän lopussa astangajoogan. Olisinpa vaan aloittanut aiemmin, niin mukava on ollut joogata suomalaisen Sannan ohjauksessa.

Fyysisesti rankan harjoittelun tulokset alkavat tuntua nopeasti. Kaukaiseen menneisyyteen kuulunut vanhan voimistelijan notkeus ja voima on vähän kerrallaan palannut lihasmuistiin, samalla se ihana olo, kun kaikkia paikkoja särkee ja keho on lopen uupunut. Mutta mieli on erinomaisen virkeä. Joogassa parasta on se, että harjoitus tehdään vain itseä varten ja sen voi tehdä koska tahansa myös kotona, ei tarvita kuin joogamatto. Aloittamisen jälkeen niska- ja hartiakivut ovat jättäneet rauhaan. Jopa Tuomas on kiinnostunut lajista ihmeteltyään ensin, miksi kökin olohuoneen lattialla kummallisessa asennossa (tein aurinkotervehdyksiä) ja seison päälläni (vielä!) seinää vasten.

Hankimme lasten kanssa isänpäivälahjaksi Wii Fitin. Kyseessä on videopeli, jonka peliväline on seisomalauta ja tehtävänä erilaisia kuntoilujuttuja, mm. joogaa, tasapainoilupelejä, mäkihyppyä, laskettelua, aerobicia jne. Aluksi peli laittaa osallistujat kuntotestiin, jonka jälkeen tulee mahdolliset haukut ylipainosta, huonosta ryhdistä tai tasapainosta, sitten peli laskee testitulosten mukaan Wii -iän pelaajalle (heh, minun ikäni on nuorempi kuin oikea ikäni, eli olen pelin mukaan hyvässä kunnossa. Tuomas sen sijaan on jo kypsässä keski-iässä...). Sitten laaditaan kuntoilutavoite ja vasta sen jälkeen pelataan. Kuulostaako kamalalta? Todellisuudessa se on mielettömän hauskaa, pesee vaikka karaoken mennen tullen. Ellen on viettänyt aikaa Wii Fitin kanssa meistä eniten ja kehittynyt huimasti tasapainoilussa. Kun treenaa tarpeeksi, saa käyttöön uusia pelejä.

Joogaa harjoitan kyllä mieluummin jalat tukevasti matolla kuin pelilaudalla. Jooga on ollut kovasti puheen aiheena täällä päin maailmaa, koska jokin aika sitten Malesian islamilainen hallintoelin antoi joogalle fatwan. Siis jooga kiellettäisiin sen mukaan kaikilta muslimeilta. Syynä kuulemma, että joogaharjoituksessa käytetään uskonnollisia elementtejä ja mantroja. Mitäköhän jumaluutta olen mahtanut ylistää, kun luulin vain treenavani? Menee varmaan auringoinpalvonnan ja maailmanrauhan julistuksen piikkiin. Om, shanti, shanti, shanti, om...

Katsokaa tuubista astangajoogaa, tähän tasoon kyllä vielä allekirjoittaneella muutama harjoituskerta! Mutta onko kauniimpaa lajia. Tai haastellisempaa?
http://www.youtube.com/watch?v=Hu9Sq1RvuoA