Terveisiä Singaporesta

Osa 80: Elämää jokivarressa

2008-12-11T12:34:00.005+08:00

Tein eilen pitkän kävelyn Singapore-joen jokisuusta, eli vanhimmasta osasta sivistynyttä Singaporea, joen vartta seuraten tänne Rivervalley:n saakka, missä väliaikainen asuntomme sijaitsee. Kävelystä muodostui jonkinlainen hyvästijättö väliaikaiselle kotikaupungille. Tippa tuli linssiin jo Asian Civilisations Museumin kohdalla, lempimuseoni, missä voisin viettää aikaa tunteja, ja etenkin museon yhteydessä sijaitsevan IndoChine-ravintolan kohdalla muistui mieleen ihanat aasialaiset herkut, jotka jäävät taakse. (Paitsi tietysti ne, joita olen opetellut kokkaamaan itse. Ja onhan Helsingissä pari hyvää nepalilaista ravintolaa.)

Singapore River on ollut kirjaimellisesti elävä ainakin siihen saakka, kun sampan-veneet, eli asuinveneet kiellettiin. Vanhoissa valokuvissa koko Boat Quay on niitä täynnä. Siitä kai nimikin. Nykyisin Boat Quayssa on rivi turistiravintoloita. Boat Quayn jälkeen kävelin läpi Clarke Quayn, ravintola- ja baarialueen, jonka shophouset on maalattu pastellivärein ja terassit katettu kamalilla sienimäisillä katoksilla. Clarke Quayn jälkeen tulee Robertson Quay, missä en ollut koskaan aiemmin edes käynyt. Täällä on säilynyt vanhoja siirtomaa-aikaisia godowneiksi kutsuttuja jokivarren varastoja, joissa käytiin joskus kauppaa mm. raakakumista. Sitten olinkin jo melkein perillä. "Meidän" päässä jokea on isoja roskapuomeja, joihin kerätään kaikki joessa lilluva töhkä. Sen lisäksi täällä näkee monitoriliskoja, kilpikonnia ja jotain, joka pulpahtelee pinnan alla siellä täällä (kaloja?). Yksi iso monitorilisko oli puomilla raatelemassa löytämäänsä herkkupalaa.

Sunnuntaiaamuna asuntomme tiskialtaaseen oli jäänyt pesemättömiä astioita. Herättyäni menin laskemaan vettä vedenkeittimeen. Kun laskin lämmintä vettä hanasta, loikkasi tiskien seasta esiin iso lihava gekko. Sellainen, jolla on läpikuultava iho ja mulkosilmät. Säikähdin tietysti. Gekko vaan olla möllötti niin kauan, että uskoin jo keittäneeni sen hanasta päästämälläni kuumalla vedellä. Pyysin Tuomasta siivoamaan kypsän gekon pois. Mutta gekko oli jo kadonnut, eikä sitä ole sen koomin näkynyt.

Osa 79: Kielletty harrastus

2008-12-01T12:52:00.006+08:00

Kadehdin hieman niitä energisia expatteja, jotka ehtivät - eli saavat aikaiseksi - käydä kuntosalilla, treenata ystävien kanssa sponsoroitua Nordic Walkingia (= sauvakävelyä), ottaa tennis- tai golftunteja, käydä golfmatkoilla Malesiassa, treenata triathlonia, harrastaa sukellusmatkoja, laitesukelluskurssista puhumattakaan.... Selitykseni on, että näin pienten lasten kanssa en voi, ellen halua jättää lapsia kokonaan koulun ja apulaisen harteille. Ja rehellisesti sanottuna, vaikka minulla olisi kaikki aika maailmassa, ei minusta olisi harrastamaan montaa lajia.

Yhden uuden harrastuksen ehdin sentään hankkia kahden vuoden aikana. (En laske uudeksi harrastukseksi uimista, koska se on niin tavanomaista ja tylsää, sitä voi täällä tehdä koska vaan.) Mutta - aloitin kesän lopussa astangajoogan. Olisinpa vaan aloittanut aiemmin, niin mukava on ollut joogata suomalaisen Sannan ohjauksessa.

Fyysisesti rankan harjoittelun tulokset alkavat tuntua nopeasti. Kaukaiseen menneisyyteen kuulunut vanhan voimistelijan notkeus ja voima on vähän kerrallaan palannut lihasmuistiin, samalla se ihana olo, kun kaikkia paikkoja särkee ja keho on lopen uupunut. Mutta mieli on erinomaisen virkeä. Joogassa parasta on se, että harjoitus tehdään vain itseä varten ja sen voi tehdä koska tahansa myös kotona, ei tarvita kuin joogamatto. Aloittamisen jälkeen niska- ja hartiakivut ovat jättäneet rauhaan. Jopa Tuomas on kiinnostunut lajista ihmeteltyään ensin, miksi kökin olohuoneen lattialla kummallisessa asennossa (tein aurinkotervehdyksiä) ja seison päälläni (vielä!) seinää vasten.

Hankimme lasten kanssa isänpäivälahjaksi Wii Fitin. Kyseessä on videopeli, jonka peliväline on seisomalauta ja tehtävänä erilaisia kuntoilujuttuja, mm. joogaa, tasapainoilupelejä, mäkihyppyä, laskettelua, aerobicia jne. Aluksi peli laittaa osallistujat kuntotestiin, jonka jälkeen tulee mahdolliset haukut ylipainosta, huonosta ryhdistä tai tasapainosta, sitten peli laskee testitulosten mukaan Wii -iän pelaajalle (heh, minun ikäni on nuorempi kuin oikea ikäni, eli olen pelin mukaan hyvässä kunnossa. Tuomas sen sijaan on jo kypsässä keski-iässä...). Sitten laaditaan kuntoilutavoite ja vasta sen jälkeen pelataan. Kuulostaako kamalalta? Todellisuudessa se on mielettömän hauskaa, pesee vaikka karaoken mennen tullen. Ellen on viettänyt aikaa Wii Fitin kanssa meistä eniten ja kehittynyt huimasti tasapainoilussa. Kun treenaa tarpeeksi, saa käyttöön uusia pelejä.

Joogaa harjoitan kyllä mieluummin jalat tukevasti matolla kuin pelilaudalla. Jooga on ollut kovasti puheen aiheena täällä päin maailmaa, koska jokin aika sitten Malesian islamilainen hallintoelin antoi joogalle fatwan. Siis jooga kiellettäisiin sen mukaan kaikilta muslimeilta. Syynä kuulemma, että joogaharjoituksessa käytetään uskonnollisia elementtejä ja mantroja. Mitäköhän jumaluutta olen mahtanut ylistää, kun luulin vain treenavani? Menee varmaan auringoinpalvonnan ja maailmanrauhan julistuksen piikkiin. Om, shanti, shanti, shanti, om...

Katsokaa tuubista astangajoogaa, tähän tasoon kyllä vielä allekirjoittaneella muutama harjoituskerta! Mutta onko kauniimpaa lajia. Tai haastellisempaa?
http://www.youtube.com/watch?v=Hu9Sq1RvuoA

Osa 78: Laatikko, laatikon takaa kurkistaa laatikko

2008-11-27T13:28:00.006+08:00

On kummallista katsella koko perheen elämää laatikoihin pakattuna. Yhdessä laatikossa lukee GAME, RUBBER BOOTS, toisessa CLOTHES ARIEL, tiedä sitten mitä niidenkin sisään on pakattu. Malajiksi höpöttävien pakkausmiesten silmissä elämämme on varmaan erikoista ja tavaramme eriskummallisia.

Kansainväliset muutot siis suoritetaan niin, että muuttofirma tyhjentää kaapit ja täyttää ne määränpäässä. Itse ei tarvitse kuin valvoa. Niin ja tällä kertaa meille iskettiin pitkä lomake käteen, johon pitää vakuutusta varten täyttää, mitä muuttokuormassa on. Siis kaikki!

Olisi ollut ehkä helpompi listata jokainen sukkapari, kun ne vielä olivat paikallaan. Valitettavasti tajusimme listausvelvollisuuden kuuluvan meille vasta, kun suurin osa tavarasta oli kadonnut noihin kuuluisiin laatikoihin. Osaisitko sanoa, montako T-paitaa kaapissasi on ja mikä on niiden arvo? Tai kuinka monta juomalasia ja lusikkaa? Joulukoristeita? Valokuvia? Lasten kenkiä? Mitä maksoi vuosia sitten hankittu sähkövatkain?

Tuumimme, että vakuutus on syytä laatia varsin huolellisesti, jos vaikka konttilaiva sattuu kuuluisien somalimerirosvojen kynsiin ennen Suezin kanavaa. Olisipa aika kummallista ajatella, että siellä joku somalialainen rosvojoukko jakaa perheemme lautasia ja kuppeja saaliinaan.

Tätä kirjoittaessa ahkerat Asian Tigersit sovittavat jo laatikoita konttiin. Toivottavasti mahtuu kaikki. Kuuluisaa viime hetken hamstrausta hillittiin, koska ennuste oli, että osa tavarasta jää yli. Mutta pakkaustyönjohtajan vakuuteltua, että everything can - uskalsin kantaa pakattavaksi vielä parit kengät (Guess!) ja jakkupuvun. Kun ei sitten tullut tehtyä sitä kolmatta konttilastakaan. Kuulemma ainakin joskus expat-sopimuksissa kolmen lapsen perheet saivat automaattisesti ison kontin muuttokuormalleen.

Ympyrä alkaa sulkeutua. Asustelemme taas serviced apartmentissa, tällä kertaa Fraser Suitessa. Ikkunasta näkyy iltaisin valaistu Orchard Parksuites, jossa asustelimme kaksi vuotta sitten, juuri Singaporeen saapuneina. Niin ja terveisiä niille, jotka tietävät ajat ja paikat (Tuula, Kitte, Anu, Maarit...) - Fraser on sata kertaa parempi. Aamupalakin on kuin hotellissa ikään, eikä iänikuista papaijaa ja pasteijoita. Ainoa asia, joka on huonommin, on se, että Orchardille on hieman pidempi matka. Mutta olemme ihan Great World Cityn vieressä. 15:n kerroksen ikkunoista näkyy joki, alakerrassa on italialainen ravintola ja Cold Storage, asuntoon voi tilata ruokaa huonepalvelusta ja siivooja käy kerran päivässä. En valita.

P.S.
Tänään oli aamupalalla kaurapuuroa :D
Kontti tuli pakattua eilen - kaikki mahtui! Ja tilaakin jäi, katsokaa vaikka kuvasta.

Osa 77: Kindness Movement

2008-11-08T18:34:00.008+08:00

Singaporelaisia yritetään jatkuvasti opettaa käyttäytymään paremmin, olemaan kohteliaita ja puhumaan oikein. Jaa, että onko siihen tarvetta? On tietysti, kuinkas muutenkaan.

Paikallinen englanninkielinen sanomalehti loi jokin aika sitten kampanjan, jonka tarkoitus on saada food courteissa ruokailijat siivoamaan pöydästä roskat ja astiat itse. Minulle ei ole ikinä tullut mieleenkään tehdä sitä. Aina on selän takana joku harvahampainen mummo tai paappa odottamassa, että joko Ma`am on lopettanut ja saako siivota. Food courteissa nimittäin työllistetään "eläkeikäisiä" näin. Toki hampurilaispaikoissa kannan roskani kiltisti keräysastiaan, mihin minut lienee aivopesty. Kovin moni muu täällä ei vaivaudu tekemään samaa.

Toinen kampanjan aihe, tällä kertaa opiskelijoiden taholta alkanut, on saada ihmiset luopumaan pöydän varaamisesta nenäliinapaketilla. Siis jälleen food courtissa. Monilla on tapana varata ensin ruokailupaikka jättämällä nenäliinapaketti pöydälle ja mennä vasta sitten tilaamaan ruokaa. Kummallinen tapa, mutta lieneekö tuo niin epäkohteliasta.

Joihinkin käytöstapoihin kyllä saisi tulla muutosta. Jatkuvasti puhutaan metrossa mukamas-nukkuvista, jotka eivät anna istumapaikkaa sitä enemmän tarvitsevalle. Tapa on niin laajalle levinnyt, että se suorastaan huvittaa. Kuvitelkaa, miltä näyttää, kun koko vaunun penkkirivillinen matkustajia teeskentelee nukkuvansa.
Ja se toinen jatkuvan valituksen aihe metroon liittyen on vaunuun sisään tunkeminen ennen kuin pysäkillä poistuvat ehtivät ulos. Se on muuten kertakaikkisen idioottimaista.

Vessakäytös on myös jatkuvan valituksen aihe. Singaporen siisteys perustuu näet lähes kokonaan sille, että aina on joku siivoamassa sotkut pois. Todellisuudessa singaporelaiset ovat oikeita sikailijoita. Kaikki eivät vaivaudu edes vetämään vessaa. Monissa paikoissa onneksi on automaattivessat. (Tarkoittaakohan tämä muuten sitä, että minäkin automaatteihin tottuneena unohdan Suomessa jatkuvasti vetää vessan...)

Osallistuimme viime viikolla Nokian Dinner&Dance -iltaan, joka tarjosi mielenkiintoisen näkökulman paikalliseen tapakulttuuriin, tai siis sen puutteeseen. Kutsussa luki "formal", eli päälle piti panna iltapuku. Tai sitten ei. Asuja oli laidasta laitaan. Jotkut miehet tulivat jopa ilman puvuntakkia ja kravattia. Naisilla oli enemmän lyhyitä kuin pitkiä pukuja. Lyhyen puvun kanssa jalassa saattoi olla pitkät nahkasaappaat. Ja eräällä rouvalla jopa Dr. Henry Jones Senior -mallinen hattu saappaiden ja juhlamekon kanssa.
Illallispöytiin istuttaessa ilmestyi paikalle illan juontaja, joka ei sitten hiljennyt hetkeksikään, ainoastaan luovuttaessaan esiintymisvuoron jollekin toiselle. Ja ohjelmassa oli tietenkin tuhat ja yksi interaktiivista leikkiä ja esiintymistä, joiden volyymit olivat lentokenttätasoa.

Kummallisesta käytöksestä aasinsilta vielä ihmeellisempään käytökseen. Viime viikolla eräs Singaporen eläintarhan siivooja sai tarpeekseen kaikesta, huikkasi työkavereille hyvästit ja kiipesi valkoisten tiikereiden aitaukseen (ne samat, joista kirjoitin joskus hyvinkin ensimmäisen blogini Singaporesta). Siinä kaikkien eläintarhan vieraiden katsellessa ja valokuvatessa (kuvareportaasi seuraavan päivän lehdessä!) siivooja usutti tiikerit kimppuunsa metelöimällä ja saikin yhden niistä innostumaan niin, että tuli käpälöidyksi ja purruksi kuolettavasti ennen kuin eläintenhoitajat ehtivät hätiin. Tiikerit stressaantuivat niin, että joutuivat lomalle.

P.S. Ehkä siivooja oli lukenut Ma Jianin The Noodle Maker, jossa eräs elämäänsä kyllästynyt näyttelijätär järjestää itsemurhanäytöksen ja vuokraa tiikerin sitä varten.

Osa 76: Kodista kotiin

2008-11-04T09:30:00.007+08:00

Paluumuutto alkaa lähestyä. Kaksi vuotta Singaporessa on hurahtanut äkkiä. Millä mielin palaamme Suomeen? Olen saanut vastata jo useammankin kerran tähän vaikeaan kysymykseen.
- Hämmentynein, toiveikkain, helpottunein, ahdistunein. Ymmärrän hyvin tällä hetkellä ihmisiä, joiden koti on palasina maailmalla. Tai ei, koti on siellä, missä mekin. Koti on muuttuva käsite.

Olen tavannut perheitä, jotka ovat vuosia, jopa vuosikymmeniä asuneet eri puolilla maailmaa ja tuntevat Koti-Suomen enää kesälomakohteena. Heillä ei monellakaan ole mitään aikeita koskaan muuttaa Suomeen, vaikka suomalainen identiteetti on silti tärkeä. Asia on ehkä kotisuomalaisille vaikea ymmärtää. Mutta Suomi on paljon mukavampi lintukoto kaukaa katsottuna ja kesäkuukausina vierailtuna, ehkä muistojen kultaamana. Niin ja tämä on se asia, mitä kaikki varoittavat koskaan ikinä yrittämästä selittää kotisuomalaiselle. Anteeksi siis. Tavallaan selitän asiaa vielä myös itselleni.

Tuttuun tapaan työnvaihtajalle ja muuttajalle kaikki asiat ovat viime hetkeen saakka tavalla tai toisella kesken ja epävarmoja. Ei varmaa työtä tai ei varmaa kotia, ei varsinkaan hoitopaikkoja tai koulupaikkoja lapsille, ei lentolippuja taskussa tai ei maksajaa väliaikaiselle asumiselle, mitä pakostakin tulee jommassa kummassa päässä johtuen viime kädessä muuttokontin hitaasta kuljetuksesta tai ei edes sopimusta muuttofirman kanssa. Pitkää pinnaa vaaditaan ja luottamusta siihen, että asioilla on tapana järjestyä. Tätä kirjoittaessa on kuitenkin jo pieninä paloina valjennut moni asia. Olemme päättäneet väliaikaisesta asumisesta täällä päässä (kuka ikinä sen maksaakin), asunnon osalta kaiken pitäisi olla kunnossa, lattian kosteusvauriotkin meni talon piikkiin rakennusvirheestä johtuen, lentoliput on varattu ja Helsingissä odottaa oma koti (tosin aluksi ilman huonekaluja).

Ihan toinen juttu sitten on, että kahden kilpailutettavan muuttofirman arvioitsijat olivat molemmat sitä mieltä, että meillä on liikaa tavaraa. Toisen mielestä sitä on 10% liikaa - voi se silti ehkä mahtua, onhan meillä taitavat pakkaajat... Ja toisen mielestä homma pitää hoitaa niin, että pakkaajille osoitetaan ensin tärkeimmät tavarat ja sitten vähemmän tärkeästä päästä voi jotain jäädä yli. Mitähän tälle kodin ylijäämälle sitten tehdään? Laitetaan jakoon muuttomiesten kesken?
Meneillään on siis ankara siivous ja arviointi. Tarvitaanko sähkölaitteita, joiden virtajohto on paikallista mallia, montako lakanaa ja pyyhettä säästetään, mahtuuko yhteen kenkälaatikkoon kaksi paria... On toki järkevää jättää tarpeettomat tavarat tänne kuin kuljetuttaa ne maapallon toiselle puolelle. Ja apulaisemme on tyytyväinen, kun saa paljon vaatetta ja tavaraa sukulaisille lähetettäväksi.

Muuttajan muistilista on pitkä. Täällä harrastetaan deposit -maksuja, eli takuita. Niitä on paitsi asunnossa kiinni, myös koulumaksuissa, kaapelikanavayhtiöllä, sähkö- ja kaasulaitoksella ja ties missä, kun muistaisi. Kukaan tuskin palauttaa mitään pyytämättä.

Kun kolmen viikon päästä päästään asunnon luovutukseen, ristitään kädet ja toivotaan paitsi muuttokontille turvallista matkaa myös, että vuokraemäntä palauttaa asunnon depositit, joita on kahden kuun vuokran verran. Moni kun mieluiten remontoisi asuntoa tällä rahalla. Tai ripustaisi verhoja ja muka maksaisi puuttuvat TV-luvat (terveisiä). Raha on kovin rakasta kiinalaisille.

Osa 75: Kopi susu

2008-10-25T16:41:00.009+08:00

Minkä rotuinen sinä olet?
Kuinka usein olet täyttänyt johonkin lomakkeeseen kohdan rotu? Race.

Olen tehnyt sen Singaporen vuosina lukemattomia kertoja, viimeksi tällä viikolla erään tavaratalon kanta-asiakaskortin henkilötietolomakkeeseen. Silti joudun joka kerta miettimään, että mitä tähän nyt pitikään kirjata. Kaukaasialainen on odotettu vastaus. Caucasian.

Muistan ensimmäisen kerran, kun vastausta piti oikein pohtia. Suomalaiselle rotu ei ole ihan päivänselvä, tai ainakaan luokittelua ei tarvitse Suomessa ikinä. Sanaa rotu saa lausua vain hyvin harkiten, jos puhutaan ihmisistä. Ja mitä ihmeen tekemistä meillä ylipäätään on minkään kaukoaasian - kaukaasian kanssa.

Joskus pääsee onneksi helpommalla. Lomakkeeseen on valmiiksi laitettu rasti ruutuun -vaihtoehdot: Chinese, Malay, Indian, Others.
Muukalainen, luokittelu: Others...

Vaikka Singapore on melkoinen sulatusuuni, monet etniset ryhmät ovat pysyneet keskenään yllättävän sisäsiittoisina. Singaporen itsenäistyessä vuonna1965 5% solmituista avioliitoista oli eri rotuihin kuuluvien puolisoiden välillä eli interracial. Onkohan suomen kielessä vastaavaa sanaa - saako sanoa sekarotuisia avioliittoja? Rotujenvälisiä? Nykyään sama luku on 16%. Mikä on kuitenkin yllättävän vähän ottaen huomioon esimerkiksi sen, että kaikki käyvät samoja kouluja.

Rotujen sekoittumisella on pitkät perinteet. Esimerkiksi Peranakan, joka tarkoittaa kokonaista omaa kulttuuri-identiteettiä, syntyi kiinalaisten miesten naidessa malesialaisia naisia 1800-luvulta alkaen. Eurasian taas tarkoittaa henkilöä, jolla on sekä eurooppalaista, että aasialaista verta. Tämäkään ei ole kovin harvinaista, käsittääkseni monet paikalliset huippumallit, missit ja julkkikset edustavat tätä ryhmää.

Niin, entäs sitten?
Luin juuri erään artikkelin, jossa kirjoittaja valitteli omaa ja monen muun "sekarotuisen" identiteettiongelmaa. Virallisesti kun singaporelaisella saa olla vain yksi rotu. Esimerkiksi intialaisen isän ja kiinalaisen äidin tytär luokitellaan automaattisesti isän mukaan intialaiseksi. Silti tytär puhuu kotikielinään englantia ja hokkienia (kiinan kieli, jota puhutaan mm. Hong Kongin seudulla).

Kun rotuluokittelun poistamista henkilöllisyystodistuksista ja esimerkiksi työpaikkahakemuksista on ehdotettu poistettavaksi, pääministeri Lee Hsien Loong kommentoi (v.2006):
"One country completely homogenised, served together like kopi susu, I don't think that's going to happen."
Kopi susu tarkoittaa täällä päin maitokahvia.

HDB -asunnoissa on edelleen rotukiintiöt. Voit siis saada ostaa asunnon vain, jos kyseisen talon rotukiintiöissä oman rotusi edustus ei ole vielä liian suuri. Kaikissa roturyhmissä löytyy myös vanhakantaisia piirejä, jotka eivät hyväksy seka-avioliittoja. Erityisesti kiinalaisilla tuntuu olevan jossain määrin käsitys oman rotunsa ylemmyydestä muihin nähden. On silti tavallista nähdä esimerkiksi koululaisten liikkuvan sekarotuisissa kaveriporukoissa.

Olen jo niin tottunut singaporelaiseen käytäntöön, että monissa ravintoloissa, kaupoissa tai muissa firmoissa on yleensä töissä vain yhdenrotuisia ihmisiä, että siitä on tullut itsestäänselvyys. Esimerkiksi condomme management on ollut läpeensä kiinalainen. Edellinen vartiofirma taas palkkasi melkein pelkästään intialaisia. Hämmästyin tällä viikolla suuresti, kun management lähetti meille korjausasiantuntijan, joka oli intialainen. Asia tuli muuten selvitettyä paljon suoremmin, kuin kiinalaisten kanssa yleensä.

Osa 74: Elämää kiihdytyskaistalla

2008-09-29T16:14:00.005+08:00

Viimeiset pari viikkoa Singaporessa ovat olleet elämää kiihdytyskaistalla, jos on uskominen paikallisiin lifestyle-mainoksiin. Leipomossa myytiin formulakakkuja, joissa on mansikat pyörinä. Formula-inspiroitunut lastenvaatemallisto oli ilmestynyt erään putiikin ikkunaan. Kenkäkaupasta sai kaupanpäälliseksi formula-avaimenperän. Vaatekaupasta sai 15% alennuksen, jos näytti formulatapahtuman pääsylipun. Formulasimulaattorit ym. interaktiiviset hölynpölyt ovat täyttäneet ostoskeskusten auloja. Suurin osa jutuista on tietysti mennyt minulta ohi, koska en hankkinut (tai saanut) lippuja tapahtumiin, enkä muutenkaan kiinnittänyt suurempaa huomiota koko asiaan.

Formulaviikonlopun perjantaina oli pakko huomata. Normaalisti parinkymmenen minuutin taksimatkaan meni yli tunti. Kyllä manailin formulat alinpaan h:iin. Ei lohduttanut, vaikka sain kuunnella aitoa formula-auton ääntä taksin körötellessä ECP:ta kävelyvauhtia Marina Bayn yläpuolella. Eikä edes se, että sieltä näki radankin hyvin, eikä maksanut mitään (paitsi tietysti kalleimman taksimaksun, jonka olen koskaan täällä kaivanut lompakostani).

Suomalaisilla taisi olla jokatapauksessa paska kisa, joten tuskin muistelette siellä Singaporen formuladebyyttiä sen enempää.

Kuvat eivät liity formuloihin mitenkään. Paitsi, että ne voisivat edustaa elämää hidastelukaistalla, uudella kävelyreitillä. Kaksi mielettömän hienoa kävelysiltaa yhdistää kaksi puistokukkulaa. Osittain sillat kulkevat viidakon yläpuolella puiden latvojen tasalla. Ulkoilureittiä kertyy kilometrikaupalla, mikä on täällä aika harvinaista.

Osa 73: Hymyilevä Khmer

2008-09-23T20:19:00.007+08:00

Khmerit, Punaiset Khmerit?
Pol Potin hirmuhallinto, äärimmäinen kulttuurivallankumous, totaalinen agraaritalouteen palaaminen, joukkomurhat, sisällissota, sissisota. Maamiinoja ja räjähtämättömiä amerikkalaisten pommeja. Rampoja ja äärimmäisen köyhiä ihmisiä. Rajariitoja Thaimaan kanssa.
Tämän verran Thaimaan ja Vietnamin väliin jäävästä Kambodzasta (englanniksi Cambodia) tiesimme.

Nykyään Kambodza on hieman harjoitteleva matkailukohdemaa, joka imee Lonely Planetia lukevia rastatukkaisia reppureissaajia, bussilasteittain korealaisia, kiinalaisia ja japanilaisia (buddhalaisia) turisteja ja meitä kulttuurinälkäisiä, jotka matkaamme Angkorin alueelle katsomaan ainutlaatuista Khmer -arkkitehtuuria ajalta 900 - 1200. Niin ja Lara Croft -faneja, jotka haluavat nähdä paikan, missä Tomb Raideria filmattiin. Angelina Jolie putoaa poimittuaan kukan suoraan Ta Prom viidakkotemppelin itäportista elokuvastudioon.

Sinänsä matkailu ei ole kovin uusi elinkeino khmerien maassa. Ranskan Indokiinaan kuuluneena alueen viidakoissa nähtiin jo 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa ranskalaisia arkeologeja, jotka "löydettyään" mahtavia muinaismuistoja saivat peräänsä kohta varakkaita ja seikkailuhenkisiä matkailijoita. Tuohon aikaan temppeleitä kierrettiin katsomassa norsun selässä matkaa taittaen. Kuulostaa Indiana Jones -fanille sopivalta matkakohteelta, ah?
Löytämisestä puheen ollen Ranskan de Gaullen hallituksen aikainen kulttuuriministeri oli kova poika "löytämään" muutamia Khmer -temppeleiden patsaita. Tosin hän joutui palauttamaan veistokset jäätyään verekseltään kiinni.

Khmerien valtakunta sijaitsi noin 600 -luvulta alkaen suurinpiirtein nykyisen Kambodzan ja osittain nykyisten Thaimaan ja Vietnamin alueella. Uskontona oli hindulaisuus ja kulttuurivaikutteet tulivat pääosin Intiasta. Hinayana -buddhalaisuus levisi myös Khmerien keskuuteen, vanhoista temppeleistä osa edustaa selvemmin buddhalaisuutta (Bayon) ja osa hindulaisuutta, mutta enimmäkseen kahden uskonnon piirteet ja ikonografia sekoittuvat. Temppeleiden rakentaminen yhdistetään hallitsijoihin, joista erityisesti kuningas Jayavarman VII oli merkittävä sekä rakentamisen, että valtakunnan historian kannalta. Hän ylensi itsensä jumalalliseksi kuninkaaksi ja antoi kasvot Bayon -temppelin 54:n tornin 216:lle Avalokiteshvaran salaperäisesti hymyilevälle jättiläisnaamalle (joista yksi kuvassa).

Allekirjoittanut ei voinut olla ostamatta hymyilevää Jayavarman VII:n pronssipäätä. Harjaantumattomana en osaa sanoa, milloin kyseessä on Historiallinen Buddha ja milloin Jayavarman VII. Sama henkistynyt khmeriläinen hymy. Nykyiset kambodzalaiset ovat lähes puhtaasti etnisiä khmerejä ja omaavat samanlaiset kasvonpiirteet kuin temppeleiden veistoksissa.

Kuvia matkalta on paljon! Tarinointi saa riittää, katsokaa itse.

Osa 72: Pyöräily bussissa

2008-09-09T12:21:00.004+08:00

Singaporessa tykätään kokeiluista. Nyt on pidennetty kokeiluaikaa kokoontaittuvan polkupyörän kuljettamisesta bussissa viikonloppuisin ja pyhäpäivinä. Ensi maanantaista marraskuun 24:nteen päivään saakka on sallittua kokoontaittuvan pyörän kuljettaminen LTA:n busseissa. Mutta...

Kokoontaittuvaa polkupyörää saa kuljettaa vain ruuhka-ajan ulkopuolella, toisin sanoen viikonlopun ja pyhäpäivien lisäksi klo 9.30 - 16.30 ja klo 18.30 jälkeen. Eipä ole apua työmatkalaisille tästä.

Pyörä ei saa kokoontaitettuna ylittää mittoja 114cm x 64cm x 36cm.

Pyörä pitää bussissa olla koko matkan ajan kokoontaiteltuna. Jos renkaat ovat märät tai kuraiset, pitää ne paketoida.

Jos pyörässä on ulkonevia osia, jotka voivat vahingoittaa muita matkustajia, pitää ne suojata.

Vain kaksi kokoontaittuvaa polkupyörää saa ottaa samanaikaisesti bussin kyytiin.

Kaksikerroksisissa busseissa ei saa viedä pyöriä toiseen kerrokseen.

Jos tämä ei ole hullutusta, niin mikä sitten.

Osa 71: Tiger Balm Kings

2008-08-30T09:37:00.012+08:00

Kaikki tietävät Tiikeribalsamin. Ainakin kaikki vanhemmat ihmiset ja ne nuoremmat, jotka ovat joskus lääkinneet urheiluvammojaan perinteisin konstein. Voimakkaan hajuista punertavaa voidetta, joka iholle levitettynä lämmittää. Kahdeksankulmaisen lasipurkin kyljessä on loikkaava tiikeri. Oma mielleyhtymäni on aina liittänyt tiikeribalsamin Venäjän suuntaan, mutta todelliset juuret ovat Burmassa, Singaporessa ja Kiinassa. Tiikeribalsami oli oman aikansa miljoonabisnes, joka teki omistajistaan "suurmiehiä".

Muuan herbalistisukuun kuulunut kiinalainen herra Aw Chu Kin oli rutiköyhä ja perhe kärsi nälkää Manner-Kiinassa. Perheen vanhempi veli toimi Burmassa kiinalaisen lääketieteen harjoittajana ja houkutteli Chu Kinia Rangooniin, jota hän luonnehti paratiisiksi maan päällä. Chu Kin matkustikin veljensä perässä, tosin Singaporen ja Malesian kautta matkarahoja hankkien. Rangoonissa hän meni naimisiin paikallisen naisen kanssa ja toimi niinikään herbalistina, siis eräänlaisena kiinalaisen lääketieteen apteekkarina. Herra Aw kehitteli 1870-luvun kuluessa oman kipua lievittävän balsaminsa mm. mentholista, kamferista, mintusta, neilikasta, cassiasta ja cajuput -öljystä. Resepti pohjautui perinteiseen kiinalaisen keisarihuoneen käyttämään lääkevoiteeseen. Kuolinvuoteellaan, vuonna 1908, hänen kerrotaan jakaneen reseptin tuolloin parikymppisille pojilleen, Aw Boon Hawille ("Gentle Tiger") ja Aw Boon Parille ("Gentle Leopard").

Englanninkielistä koulua käyneet pojat jatkoivat isänsä elämäntyötä ja kehittivät lääkkeen reseptiä kohti nykyisin Tiikeribalsamina tunnettua muotoa. Kaiken parantava lääke oli tuolloin nimeltään "Ten Thousand Golden Oil". Ennen kaikkea pojista Boon Haw oli se, joka osasi markkinoida tuotetta. Nuorilla kiinalaisilla liikemiehillä oli visio:
"I will learn all I can about Western medicine, you can prescribe Chinese medicine," Boon Par said to his brother. "Together we won't lose a single patient. He can choose between east and west and the fee will stay with us."

Pojat ja sitä myöten jo omaisuuksia tuottanut balsamibisnes muuttivat Burmasta Singaporeen 1920-luvulla. Tiikeri valittiin tuotemerkiksi, koska se oli singaporelaisille valuutasta tuttu symboli ja koska se kantoi veljeksistä vanhemman nimeä. Boon Haw teetti mm. tiikerin päätä kantavan auton, jolla herätettiin potentiaalisten asiakkaiden huomiota. Loppu onkin sitten menestystä.
Aw Boon Haw perusti jo 1920-luvun lopulla sanomalehtitaloja Singaporeen, Hong Kongiin, Taiwaniin ja Thaimaaseen. Seuraavalla vuosikymmenellä veljekset rakennuttivat kartanoita ensin Hong Kongiin ja sitten Singaporeen (Haw Par Villas tai Tiger Balm Gardens). Puutarhoihin sijoitettiin erilaisia kiinalaista mytologiaa ja historiaa kuvittavia veistoksia ja huvituksia, ja nämä "huvipuistot" avattiin yleisölle - ilmaiseksi. Tiikeribalsamia myytiin tuolloin jo yli 70:een maahan Aasiassa, Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa

Aw Boon Haw, joka tunnettiin nimellä Tiger Balm King, ei pysähtynyt tähän, vaan laajensi valtakuntaansa pankkitoimintaan, vakuutusalalle ja kiinteistökauppaan. Hän tunsi velvollisuudekseen harjoittaa hyväntekeväisyyttä, erityisesti Kiinassa. Singaporessakin hänet muistetaan mittavista lahjoituksista sairaaloille ja kouluille. Toisen Maailmansodan japanilaismiehityksen aikana tämä filantrooppi järjesti ruoka-apua hongkongilaisille. Hän kuoli sydänkohtaukseen 72-vuotiaana vuonna 1954, saatuaan ensin sodan aikana lakkautetut bisneksensä elvytettyä ja Singaporen kotinsa korjattua. Aw Boon Par puolestaan palasi synnyinseudulleen Burmaan jo sodan aikana ja kuoli siellä vuonna 1944.

Haw Par Corporation Ltd jatkaa terveystuotteiden alalla ja sen lisäksi mm. omistaa Singaporessa Sentosan Underwaterworld -akvaarion (josta taisin kirjoittaa hyvinkin ensimmäisessä tai toisessa blogissani). Siksi siis akvaarion matkamuistomyymälässä on hyllyssä tuo tuttu kahdeksankulmainen lasipurkki.
Aw Boon Hawin tytär ja poika perustivat Aw Boon Haw Holdings Ltd:n, joka myös jatkaa perheen yritystoimintaa.

Tiger Balm -tuotteiden kirjo on nykyään valtava. Parantaahan balsami vaivan kuin vaivan ja kaiken lisäksi raikastaa ja karkoittaa moskiittoja.

Osa 70: HDB

2008-08-25T12:46:00.012+08:00

Olen päässyt blogiin numero 70 kommentoimatta jotain niin singaporelaista kuin HDB! Kyseessä on valtion Housing & Development Board, joka huolehtii valtion asuntotuotannosta Singaporessa.
Ja ihmetelkää näitä lukuja: 95% singaporelaisista omistusasunnoista on HDB -asuntoja! Yli 80% singaporelaisista asuu HDB -asunnossa. Koko Singaporessa HDB -asuntoja on 900 000.

HDB palkittiin tänä vuonna YK:n Public Service Awardilla. Onhan HDB pieni ihme Aasiassa. Vuodesta 1964 aloitettu systemaattinen suunta väestön laadukkaaseen asuttamiseen on tuottanut tulosta; "A Nation of Home Owners". Alusta alkaen asuntotuotanto on ollut hyvin urbaania ja tiivistä. Tai kuinkas muutenkaan, onhan Singapore maailman toiseksi tiheimmin asutettu maa. Kontrasti naapurimaihin on asumisen suhteen valtava.

Jo kuuden vuoden jälkeen HDB -asunnoissa asui 35% väestöstä. 1970 -luvulla HDB rakensi kokonaisia kaupunginosia. Näihin verrattuna Kontula, Hervanta tai Varissuo oli näpertelyä. 1980 -luvulla HDB -kaupunginosissa, - lähiöissä ja - yhdyskunnissa asui jo 85% singaporelaisista. Tavoitteena oli luoda yhteisöjä, ei vain asuntoja. 1990 -luvulta uuden rakentamisen lisäksi on ollut olennaista vanhojen kohteiden upgrading. Tarkoittaa siis peruskorjausta ja palveluiden parantamista. Esimerkiksi vanha hyvä HDB -säästökikka; hissitasanne rakennetaan vain joka toiseen kerrokseen, ei vastaa enää nykyvaatimuksia.

Uusissa HDB -kohteissa on tulossa vaikka mitä ekologisen asumisen kokeilua. On jo aikakin. Jos tässä maassa ei hyödynnetä aurinkoenergiaa, niin missä sitten? Erityiset yksityisvetoiset Design, Build and Sell -menetelmät lupaavat korkeampitasoista HDB -asumista. Ja mikäs koerakentamisen esteenä, kun kaikki on lopulta valtion omaa tuotantoa.

Jotta asumiseen liittyvät luvut eivät antaisi vääristynyttä kuvaa, niin muistutan, että Singaporen oman väestön lisäksi täällä asuu noin miljoona ulkomaalaista, sekä parempiosaisia, että pienipalkkaista halpatyövoimaa köyhistä naapurimaista. HDB ei ole ulkomaalaisia varten, joiden on vuokrattava tai ostettava yksityisten markkinoiden kautta.

Jotta saa ryhtyä HDB -asunnonomistajaksi, pitää täyttää monenlaisia kriteereitä. Ensinnäkin perheessä pitää olla vähintään kaksi Singaporen kansalaista, edes Permanent Resident ei kelpaa. (Puhumattakaan meistä, joilla on joko pelkkä työlupa tai nöyryyttävä Dependent Pass kuten allekirjoittaneella.) Ja sen lisäksi on tiukat tulorajat, asunnon koosta riippuen. Asuntolainat tulevat samaan kauppaan, kun päättää ryhtyä asunnonomistjaksi. Erityisryhmille, kuten naimisiinmenijöille, perheenperustajille ja vanhuksille on luvassa omia pakettiratkaisuja. Lisäksi pitää ottaa huomioon rotukiintiöt, joilla estetään roturyhmien kerääntymistä tietyille alueille. Aika systeemit.

Osa 69: Punainen ja valkoinen

2008-08-08T14:30:00.009+08:00

Kuvassa Ellen on apulaisemme kanssa menossa Singapore Flyeriin. Kuva on lavastettu.

Ellenin koulussa oli National Day Party. Majulah Singapuraa (Bahasa Malayn kielistä Singaporen kansallislaulua) on kotona harjoiteltu tavallistakin ahkerammin. Normaalisti se lauletaan jokaisen koulupäivän alkajaisiksi. Juhliin pukeuduttiin punavalkoisiin vaatteisiin. Launtaina vähintään puoli kaupunkia oli punavalkoisissa, Singaporen valtio täytti 43 vuotta. Punainen ja valkoinen ovat tietysti Singaporen lipun värit.

Kovasti rahaa ja vaivaa käytetään tämän nuoren valtion kansallishengen nostattamiseksi. Kansallispäivänä järjestettiin tavalliseen tapaan mittava paraati ja ilotulitus. Vesisateesta huolimatta tunnelma taisi olla korkealla, osallistujille oli jaettu punaiset sadeviitat ja punaisia käsiä heiluteltaviksi. Ne, jotka eivät päässeet paikan päälle katsomaan tapahtumia, liimautuivat kiinni telkkarirutuun, pukeutuneena punavalkoisiin ja heiluttaen ruokakaupan kassalta ostettua minilippua. Ne, joilla ei ollut puutetta pikkurahasta, varasivat jo kauan etukäteen hotellihuoneet keskustasta, luonnollisesti Marina Bayn suuntaan avautuvilla ikkunoilla.

Paraatissa nähtiin ja kuultiin mm. Singaporen ilmavoimien hävittäjien lentoesityksiä, puheita ja hegemoniallista yhteislaulua. Singaporen isä, ysikymppinen Minister Mentor Lee Kuan Yew oli luonnollisesti paikalla. Jos Singaporen valtio voi tiivistyä yhteen henkilöön, niin häneen. Lee Kuan Yew on poliitikko, joka julisti kansalle huonon uutisen vuonna 1965 - Malesia potki Singaporen pois yhteisvaltiosta ja Singaporesta oli tuleva itsenäinen. Lee teki tämän legendaarisesti itkien. Siitä lähtien Lee on ollut valtion ohjaksissa, nykyään enemmän kai symbolisessa mielessä, periaatteessa eläkepäiviä viettäen. Häneen kohdistuu paitsi suurta ihailua, myös vihaa, kuinkas muutenkaan. http://www.youtube.com/watch?v=d1YJLwM4iPk

Sain tässä taannoin epämukavan luennon Singaporen sisäpolitiikasta eräältä kiinalaiselta taksikuskilta. Ensin keski-ikäinen mies jutteli leppoisia Olympialaisista, Kiinan ja Singaporen ulkopolitiikasta ja vaihdoimme tavanomaiset Suomi-tietoudet. Sitten setä valitti hintojen nousua, asuminen on kallista ja ruoan hinta nousussa ja kaikki on niin kallista! Pitäisi muuttaa kuulemma Filippiineille, muuten ei pärjää.
Kun määränpää lähestyi, setä intoutui ruotimaan Singaporen Foreign Talent Welcome -politiikkaa. Ulkomaisten firmojen isompipalkkaiset ärsyttävät monia ja edustanhan itse luonnollisesti paikallisille juuri tällaista perhettä, etenkin kerrottuani kotiosoitteeni (Company pays, ah?). Huolimatta siitä, että Nokian palkat eivät ole kovinkaan ihmeellisiä moniin muihin firmoihin verrattuna. Olen kuullut huhuja viisinkertaisista palkoista.
Ennen perille pääsyä taksikuski oli ehtinyt haukkua presidentin ja koko hallituksen (Indians, lah!), osansa saivat sekä MM Lee että PM Lee (varmaan puolet poliitikoista on sukunimeltään Lee, eivät sukua) - ja lietsoa itsensä niin vihaiseksi, että huokaisin helpotuksesta päästyäni ulos autosta. Onneksi edes verotus on täällä niin alhaista, en olisi varmaan ikinä päässyt autosta ulos, jos olisi vielä pitänyt keskustella tuloveropolitiikasta, lah!

Osa 68: Octopus

2008-07-29T08:57:00.003+08:00

Supermarketin haltuunottaminen on edennyt kalatiskin tuollepuolen. Sinne, missä on lonkeroita, pötkylöitä, kuoria, piikkejä ja sameita tuijottavia silmiä. Rapuja (katkaravun kaltaisia, mutta isompia grey prawns ja tiger prawns) olen tosin ostanut ihan itse jo aiemmin. Ne ovat suhteellisen vaarattomia. Haaste on se, että pitää itse kahmia piikikkäät ja niljakkaat otukset muovipussin pohjalle, apuna joko omat sormet tai liukkaat pihdit. Joskus kalatiskin myyjä on heltynyt ja auttanut.

Eilen taiteilin pussiini kaksi isoa mustekalaa (squid), joilla oli piiitkät lonkerot. Se sujui hyvin, kunnes kotona ne piti perata. Kokkikirja esille: poista pää ja sisäelimet, syötäväksi kelpaavat lonkerot ja pussi renkaiksi leikattuna. Öö... missä on mustekalan pää?
Ruoasta tuli kai ihan kohtuullista, koska Ellenkin suostui syömään, lauleskellen octopus, octopus. Itse olen flunssan kourissa menettänyt maku- ja hajuaistini. Ja lonkerotaistelun jälkeen olin menettänyt myös ruokahaluni.

Tällä kertaa olen lääkinnyt flunssaa varovasti. Viimeksi nappailin vaarattomilta näyttäneita, ruokakaupassa myytäviä Panadol flu & cold relief -tabletteja parin päivän aikana (ihan sallitun määrän) ja ihmettelin, kun en nukkunut kolmeen yöhön juuri yhtään, eikä edes väsyttänyt. Olivat ujuttaneet lääkkeeseen pseudoefedriinia.

Pseudoefedriinia kyllä tarvitaan, jos aikoo koko päivän pysyä Oliverin tahdissa. Mitä ylemmäs pääsee kipuamaan, sitä parempi, mitä kovempaa mennään, sitä vähemmän varotaan. Ulkona juostaan päätä pahkaa uima-altaaseen tai vieraan koiran luo. Miten kummassa ihmissuku on selvinnyt hengissä? Orang-utangeillakin on enemmän itsesuojeluvaistoa!

Olen lopettanut television katselun melkein kokonaan. Jos avaan sen, tulee kohta viereen joku mankumaan, että vaihda Playhouse Disneylle. (Tai toinen tulee hakkaamaan telkkariruutua sanoakseen saman, muttei osaa vielä puhua.) Ellen huolehtii jo, miten Suomessa pärjätään, jos ei näy kyseistä kanavaa. Onko elämää ilman Mickey Mouse Clubhousea tai Higglytown Heroesia?
Joskus katson satunnaisen elokuvan, esimerkiksi viime viikolla Mummy, osa kolme tai jotain, joskus tuijotan toisella silmällä Asian Food Channelia. Viime aikoina tosin valikoimaan on ilmestynyt loistava uusi kanava, AXN Beyond, jonka genre miellyttää. Näyttävät X-fileseja joka ilta. Luultavasti kanavan ilmaantumisessa on kyseessä vanha temppu: näytetään ensin ilmaiseksi ja sitten - juuri kesken tuotantojakson, muutetaan maksulliseksi. Sitä odotellessa.

Aasialaisen kirjallisuuden ohella olen yrittänyt laajentaa sivistystäni aasialaisten elokuvien suuntaan. Hauska ja täällä huippusuosittu osa-alue on kiinalaiset historialliset toimintaelokuvat (keksin tämän määritelmän itse). Katsoimme dvd:lta Warlords. Odottamassa on Three Kingdoms - Resurrection of the Dragon. Uusin alan leffa olisi oikein Hollywoodissa tehty John Woon Red Cliff.
Voisin tietysti katsoa myös jotain järkevää. Jostain syystä vain Akira Kurosawan dvd -boksi haluaa pysyä kiinni.

Osa 67: Terveisiä Borneolta

2008-07-23T09:22:00.006+08:00

Lomamatkamme Malesian Borneoon, Sabahiin, Kota Kinabaluun, onnistui mainiosti.

Borneon luonto on ihmeellinen. Harmi, ettemme ehtineet kovin paljoa siihen tutustua. Näkemättä jäi mm. Kota Kinabalu -vuori, joka kohoaa yli 4km korkeuteen. Sen rinteillä kasvaa mm. maailman suurin kukka. Rafflesia. Jokisuistossa asustaa harvinainen isonenäinen apina, Proboscis http://en.wikipedia.org/wiki/Proboscis_Monkey , jonka nenä turpoaa vielä isommaksi ja punaisemmaksi, kun otus suuttuu. Itärannikolla on kilpikonnasaari, jossa tuhannet kilpikonnat käyvät munimassa rantahiekalla. Sen lähellä on sukellusparatiisisaari, Pulau Sipadan (kuka muistaa Vahasen ja Fräntin?).

Onneksi lomakohteemme Shangri-La Rasa Ria -resortin ympärille on perustettu oma luontoreservaatti. Siellä autetaan nuoria orpoja orankeja, jotka eivät pärjäisi täysin omillaan. Opastetuilla retkillä viidakkoon pääsee katsomaan vapaina eläviä "metsän ihmisiä" (kirjaimellinen käännös orang utanista). Laitoimme Oliverin selkäreppuun ja kipusimme viidakkopolkua pitkin ylös ruokintapaikalle. Iho piti suojata, koska viidakossa asustaa verenimijöitä, paitsi moskiittoja, myös leeches, eli iilimatoja.

Muita alueen ajanvietteitä on mm. 3 km pitkän rannan valkoisella hiekalla ratsastaminen. Meille riitti hiekkalinnojen rakentelu ja uiminen. Oliver oli meistä pelottomin meriuimari - suoraan aaltoihin!

Malesialaiset vesimonitoriliskot saavat vapaasti tallustaa resortin alueella. Eräs on nimetty Johnnyksi ja sen herkkua on erityisesti lammascurry. Monitoriliskot ovat häntineen jopa parimetrisiä.

Muita luontoelämyksiä olivat mm. meduusat rantavedessä ja kirkkaan siniset linnut. Borneon ilmasto on aika ihanteellinen. Aurinko paistaa kuumasti, mutta ilma ei ole yhtä kostea kuin Singaporessa.

Osa 66: Bussilla Malaccaan

2008-06-30T19:06:00.009+08:00

Jos on harrastanut bussimatkailua Malesiassa, tietää, mille öljypalmu näyttää. Tummanvihreitä pallomaisia latvoja, muodostaen plantaaseja, jotka taas peittävät laaksot ja kukkulat kokolattiamaton tavoin. Kuolleet palmut seisovat kuin pystyyn kuolleet sotilaat aseensa laskeneina, lehdet runkoa pitkin viistäen. Välillä näkyy banaaniplantaaseja. Tiesittekö, että malesialaisilla on 40 erilaista banaanilaatua?

Bussimatka Singaporesta Malaccaan (Bahasa Melauksi: Melaka) kestää tullimuodollisuuksineen nelisen tuntia. Kaupunki sijaitsee Malaccan salmen rannalla, jokisuistossa, vastarannalla on Indonesian Sumatra. Malaccan salmi on kuuluisa merirosvoistaan. Yhä edelleen alueella harrastetaan vanhaa elinkeinoa. Ajatus saa Captain Sparrown ihailijan huokailemaan kolonialismin ajan kauppalaivojen pienoismallien äärellä.

Malacca on siitä harvinainen kaakkoisaasialainen kaupunki, että siellä on oikeasti historiallisia kerrostumia näkyvissä. Malaccan historia aloitetaan malaijien, tarkemmin sanoen sumatralaisen sulttaanikunnan laajentumisesta alueelle. Malaijit olivat omaksuneet islamin uskonnokseen. Sitten alueelle purjehtivat 1500-luvun alussa portugalilaiset Alfonso de Albuquerquen johdolla, syrjäyttivät malaijit ja rakensivat Malaccaan linnoituksen. Mukana tuli katolilainen kirkko. Portugalilaiset hallitsivat Malaccaa 130 vuotta, jonka jälkeen oli Vereenigde Oostindische Compagnien eli Hollannin Itä-Intian kauppakomppanian vuoro. Hävitessään portugalilaiset räjäyttivät ilmaan koko kaupungin. Linnoituksesta jäi pieni pala, Porta de Santiago sekä kukkulalle pieni kivikirkko, joka nykyisin on raunioina. Elävämpi muisto on veri, edelleen Malaccassa on pieni portugalilaisten jälkeläisten yhteisö, joka kokkaa portugalilaisaasialaista fuusioruokaa. Ja katolilaisuus on jäänyt pysyvästi kaupunkiin.

Hollantilaiset rakensivat uudelleen sekä kaupungin että hallinnon. Malaccassa on säilynyt useita hollantilaisajan rakennuksia 1700-luvulta, mm. Stadthuys, Kristuksen kirkko ja jokivarren asuinkortteleita. 1700-luvulla voimistui myös Kiinan vahva vaikutus, ei valtauksena vaan hiljaisena mutta runsaana kiinalaisten kauppiaitten emigroitumisena. Kiinalaiset naivat malaijinaisia ja syntyi omaperäinen Peranakan -kulttuuri, johon kuuluu mm. oma cuisine, koristemaalaus ja pukeutuminen. Edustajaa kutsutaan Babaksi tai Nonyaksi, sukupuolesta riippuen.

1800-luvun allkupuolella tulivat britit jakamaan Kaakkois-Aasiaa ja Malacca vaihtoi jälleen kerran hallitsijaa. (Stamford Raffles saapui "perustamaan" Singaporen.) Malesiassa olikin jaettavaa: tinakaivokset ja kumipuuplantaasit hyödyttivät brittejä vielä Toisessa maailmansodassa. Sodan aikana Malaccaa hallitsivat taas uudet isännät, japanilaiset. Pian japanilaismiehityksen päätyttyä käytiin sisällissotaa kommunisteja vastaan, lopulta muodostettiin Malesian valtio. (Singapore potkittiin liitosta pois ja pakotettiin itsenäistymään 1965, koska Singaporen kiinalaisenemmistön People´s Action Party pelotti Malesian malaijipolitiikkaa ajavaa johtoa.) Brittihallinnosta jäi jäljelle ainakin vasemmanpuoleinen liikenne, sähköpistokkeen kolmipiikki, kielitaito ja lisää kolonialististyylisiä rakennuksia.

Näistä historiallisista keitoksista on siis ilmielävä todiste: Malaccan kaupunki. Ei liene ihme, että kuvittelee hetken kävelevänsä jollakin eteläeurooppalaisella kadulla. Jokivarsi tuntuu kummallisen hollantilaiselta, vaikka joessa kelluskelevat minikrokotiilit, malesialaiset vesimonitoriliskot. Chinatownissa voi kokea Peranakan -museona toimivassa talossa sellaisen arkkitehtonisen ihmeen kuin Chinese Palladian style (tätä en olisi ikinä keksinyt itse). Kirkon raunioilla voi hetken kuvitella olevansa Italiassa. Tai vaikka Virossa.
Turistien kulkupeliksi tarjotaan vanhan kaupungin alueella tekokukkien ja hörhellysten koristamaa rikshaa. Joku riksha soittaa malesialaista iskelmää, toinen heviä, kolmas Modern Talkingia. Kyydissä matkustavat huivipäiset naiset lapsineen, ilmeisesti kotimaan matkailijat. Illan tullen rikshat vilkkuvat kuin amerikkalaisten esikaupunkitalojen jouluvalot.
Matkan paras ateria syötiin intialaisessa ravintolassa. Paras ostos oli paketti gula melakaa, eli palmusokeria. Malaccaan matkustaisin mielelläni uudestaan.

Osa 65: Singapore - Fine City

2008-06-23T13:45:00.008+08:00

Fine,
hieno
kaunis
mainio
oivallinen
pulska
sakko
sakkorangaistus
sakottaa
(lainaus online -sanakirjasta)

Vanha vitsi kuuluu: Singapore, fine city!
Ja kyllä se pitää paikkansa. Sakkoja saa vaikka mistä. Ainakin teoriassa. Esimerkiksi purkan syömisestä.

Ja se toinen kuuluisa rangaistuskeino on cane. Maksimissaan kepitystä saa muistaakseni kaksitoista iskua. Keinoa ei käytetä naisiin tai alaikäisiin (paitsi poikkeustapauksissa).

Kaikesta epäinhimillisyyden epäilystä huolimatta olen alkanut arvostaa singaporelaista oikeuskäytäntöä. Sillä rajut rangaistukset tuntuvat usein olevan suorastaan oikeudenmukaisia.

Toki kaikkea sattuu. Viime viikolla eräänä yönä yliopistokampuksen läheisessä puistossa raiskattiin nuori nainen. Seuraavana päivänä poliisi otti DNA-näytteet kaikilta lähistön vierasmaalaisilta työntekijöiltä, kertomatta edes näytteenoton syytä. Valistunutta itsevaltiutta?

Tai päivän lehdessä julkaistu toinen rangaistus: Työtön mies sai käsiinsä pankista kassillisen shekkejä, muutti maksutietoja 70 000 SGD arvosta omaksi hyväkseen, jäi kiinni väärennöksestä ja sai 26 kuukautta ehdotonta vankeutta. Uutinen on julkaistu tietysti nimen ja kuvan kera.

Singaporen siamilaiseksi kaksoseksikin kutsuttua Malesiaa taas vaivaa edelleen Kuka murhasi Altantuyan -skandaali. Miss Altantuya Shaariibuun (meniköhän se oikein?) jäännökset löydettiin niihin aikoihin, kun muutimme Singaporeen. Tulkkina toiminut mongolialainen, entinen malli ja kaunotar oli räjäytetty keskellä viidakkoa. Mitä Altantuya teki tämän ansaitakseen? Ainakin hänellä oli takanaan epämääräinen suhde malesialaisen poliitikon kanssa ja pari aviotonta lasta. Neiti todennäköisti kiristi jotakuta, mutta mitä ja ketä, siinä poliittinen kuuma peruna. Syytökset likaavat mm. apulaispääministerin vaimoa, jonka huhutaan olleen paikalla murhahetkellä. Varsinaisesti syytettynä ovat jo pitkään olleet pari poliisin erikoisyksikön miestä, jotka mahdollisesti tekivät likaisen työn. Mutta kuka antoi käskyn? Kyseinen apulaispääministeri kiistää koskaan edes tavanneensa uhriaan. Malesian parlamentti eväsi eilen perättömiksi luonnehdittujen syytösten takia kaikilta toimittajilta pääsyn poliitikkojen lähelle. Mutta kuka murhasi Altantuyan?

Osa 64: (Mielipide)ilmastonmuutos

2008-06-13T10:27:00.009+08:00

Siitä syksystä, kun viimeksi katselimme räntäsadetta Helsinki-Vantaalla, on tapahtunut suuria muutoksia suomalaisessa ilmastossa. Siis mielipiteiden osalta.
Jos olisin ollut Suomessa, olisin varmaan innoissani nyökytellyt mitäminäsanoin ja ollut iloinen linnakkeiden murtumisesta. Nyt olen vain hämmentyneenä seurannut sivusta suomalaisten (ainakin näennäistä) vauhtia ekotaseen kohentamisessa.

Ensin en kiinnittänyt asiaan mitään huomiota. Mutta siinä vaiheessa, kun Suomesta kierrätetyt Kotivinkit, Annat ja jopa Gloriat alkoivat kilvan täyttää palstatilaa ilmastonmuutosta hillitsevillä elämäntapaohjeilla, tajusin, että jotain on tapahtunut. Ilmastonmuutos on nykyään osa julkista totuutta. Enää eivät vain vihreät poliitikot polje pyörällä töihin vaan kokoomuslaiset hankkivat hybridiautoja!

Luin juuri Kirsi Pihan kolumnin kesäkuun Gloriassa. Piha osui naulan kantaan. Suomalaiset ovat hyviä hurskastelemaan, nuukailemaan ja syyllistämään itseään - ja varsinkin toisiaan. Siksi ilmastonmuutoksen hillitsemisestä on tullut yksi hyvä lisäys suomalaisten itsekuriin.

Jostain syystä en tunne kovin huonoa omaatuntoa, vaikka täällä maailman toisella puolen eläessä ekologinen jalanjälkeni on suurempi kuin Suomessa. Ehkä se johtuu siitä, että paikalliseen elämäntapaan on vaikea verrata itseään.
Jotkut (etenkin kiinalaiset) elävät täällä kuin viimeistä päivää. On helppo heittää roskat lattialle, kun joku noukkii ne kohta. Myös laajemmassa merkityksessä.
Suuremman luokan jutut, kuten ravintolan tai kaupan ilmastoinnin pitäminen 18 asteessa ja ovet auki ulos - tuntuvat käsittämättömältä haaskaukselta. Kovin kauaksi Singaporesta ei tarvitse mennä, kun jätehuolto on yhtä kuin roskien kippaaminen kadulle (tätä kyllä osataan Napolissakin...).

Lupaan palata ruotuun, kun palaamme kotimaahan. Kun singaporelainen riisinkeittimeni rikkoontuu, laitan sen kasvamaan kukkia. Kuvat uudesta Hortpark -ekopuistosta (thai-ravintola, suihkulähteet, näköalatasanteet lepotuoleineen, vuokrattavana juhlatilat, restroomit, lastenhoitopaikat, leikkipaikat - niin ai joo, pieni näyttelyalue, jossa on esitelty, kuinka rikkoutuneissa kodinkoneissa voi kasvattaa yrttejä, jotka muuten olivat jo kuolleita...Ja free goodie bags for visitors!)

Osa 63: Black-and-Whites

2008-06-03T09:56:00.001+08:00

Arkkitehdin korvaan kuulostaa hyvältä Black-and-White House.
Kyseessä on eräänlainen Singaporen versio kansallisromantiikasta, vaikkakin leimallisesti brittiläistä kolonialismia ilmentäen. Aidot talot rakennettiin vuosina 1898 - 1941, lähinnä Singaporeen sijoitettujen brittien asunnoiksi. Tyyli nimettiin vasta noin 50 vuotta sitten, ilmeisistä syistä.
Sinällään se elää vieläkin uusien talojen detaljeissa ja väreissä.

Black-and-White -talot ovat nykyään arvostettuja ja kaikki varteenotettavat vanhat talot kuuluvat valtiolle. Asuntoja vuokraavat monet expatit ja osa taloista on muutettu esimerkiksi ravintoloiksi, gallerioiksi tai toimistoiksi. Kiinalaisille talot eivät kelpaa monestakin syystä. Ensinnäkin britti-imperiumin taakka painaa yhä nykyaikana. Toiseksi kiinalaisille musta ja valkoinen symboloivat kuoleman värejä, puhumattakaan puutarhoissa suosituista frangipani-puista, jotka kuuluvat kiinalaisten mielestä hautausmaille. Kolmanneksi, kiinalaiset suosivat mieluumin kaikkea uutta ja kiiltävää.

Black-and-White -arkkitehtuurin juuret jakaantuvat useammalle mantereelle. Perinteinen malajien rakennustapa on vaikuttanut mm. usein esiintyvään ristinmuotoiseen pohjaratkaisuun, kattomuotoon ja pitkiin räystäisiin ja lisäksi se on nostanut rakennuksen pilareille. Nämä piirteet kuuluvat yleisesti kaakkoisaasialaiseen rakentamiseen ja suojaavat paikallisen ilmaston rasituksilta.
Intiasta levisi kolonialismin mukana bungalow -tyyppinen rakennustapa ja toi omat piirteensä Singaporeen.

Tyylin alkuna ja juurena voidaan kuitenkin pitää Britannian Arts and Crafts -liikettä (se ken muistaa, John Ruskin ja William Morris). Kertaustyyli, mock Tudor (Tudorbethan tai Gothic revival), tuli emämaassa suosituksi juuri kolonialismin aikana. Toisaalta brittien "virallinen" tyyli ulkomailla oli vanhanaikaisempi klassinen rakennustapa. Näistä kaikista aineksista syntyi siis singaporelainen asuintalo, alunperin brittien majoittamiseen saarelle. Samaan tyyliin rakennettiin sekä komennukselle lähetettyjen poikamiesten asuntolat kuin isompien herrojen huvilat. Tyylin sisälle mahtuu niin prameita renessanssivillan tyylisiä kartanoita, kuin selvemmin aasialaisia piirteitä omaavia bungaloweja. Myöhäisemmissä Black-and-Whiteissa 1930-luvulta näkyy jo art decoa ja jopa funktionalismia.

Ensimmäiset Black-and-Whitet suunnitteli arkkitehti R. A. J. Bidwell. Sen jälkeen arkkitehteja oli useita, yleensä he työskentelivät valtion omissa konttoreissa.
Leimallisia piirteitä kaikille Black-and-Whiteille ovat paitsi väritys, myös isot katetut verannat, joita suojasivat monsuuni-ikkunat ja alas laskettavat mustavalkoiset rottinkikaihtimet. Nykyisin tosin nämä vilpolat ovat usein lasitettuja ja ilmastoituja. Sisäänkäynti oli aina joko katetun porttikujan päässä tai ensimmäiseen kerrokseen ajettiin suoraan kuistin alle, hevosella ja myöhemmin autolla. Nämä kaikki tietysti siksi, että trooppisia sateita sattuu usein ja ne voivat olla todella rajuja. Keittiö oli aina eri rakennuksessa, usein myös katetun kulkuväylän päässä pihan perällä. Palvelijat asuivat keittiön yhteydessä.
Väritys, eli koko tyylin perusta, pohjautuu perin käytännöllisiin syihin, joilla ei oikeasti ole juuri mitään tekemistä estetiikan kanssa. Mustat osat ovat puuta, joka piti kyllästää kreosootilla, ellei haluttu muurahaisten syövän koko taloa hetkessä. Valkoinen väri on rappausta, joka valmistettiin simpukankuorimurskasta, sideaineena kookospähkinän kuoresta saatavat kuidut. Laastiin saatettiin lisätä kimalletta, jotta se heijasti pois mahdollisimman paljon auringon lämpöä.

Keräilen webbialbumiin kuvia Black-and-Whiteista, lisää tulossa!
Kirjalähde: Julian Davison, Black and White, The Singapore House 1898 - 1941, Talisman Publishing Pte Ltd, 2006

Osa 62: Indy palaa ja muuta

2008-05-27T11:19:00.008+08:00

En saa millään kirjoitettua blogiini "oikeasta" aiheesta. Nimittäin kävin arkkitehtuuriexculla. No, ainakin aiheena oli arkkitehtuuri, singaporelaiset Black and White -taloiksi kutsutut siirtomaatyyliset asunnot, joita rakennettiin paljon ennen toista maailmansotaa. Oppaana oli legendaarinen opasguru Geraldine. Mutta perästä kuuluu - joskus, kun jaksan ryhdistäytyä.

Sen sijaan kävimme leffassa. Suuri idolini Indiana Jones palaa valkokankaalle vielä kerran! Mutta blaah -
Arvailin huvikseni, montako tähteä Suomessa Helena Ylänen tai Tapani Maskula antaisi. Yksi?
Siis olipa surkeaa. Miksi pitää sotkea avaruusoliot, arkeologia ja kylmä sota? No varmaan siksi, että ohjaajana on Spielberg...mutta silti. Elokuvasta vain puuttui se jokin. Ehkä Harrison Fordin charmi ei ole entisellään. Vaikka hyvin pappa jaksoi. Ja onneksi vastanäyttelijäkin (se ainoa oikea) oli vanhentunut. Mutta Liiton Arkin tai Graalin maljan sijaan kanniskeltiin ympäriinsä muovisen näköistä kristallipääkalloa. Tylsää. Paikallinen leffa-arvostelija kehui leffaa ja antoi kolme ja puoli tähteä. Hänen mielestään se on taattua tavaraa. Aivan oikein, mutta vanhat vitsit eivät vaan jaksa naurattaa. Tappelukohtauksissa ei ollut oikein päätä eikä häntää. Maisematkin olivat erinomaiset tylsät. (Kuulemma leffa on kuvattu kokonaan USA:ssa.) Cate Blanchett ei puhunut tällä kertaa haltijakieltä vaan englantia erittäin viihdyttävällä venäläisellä aksentilla. Ainakin pysyin sen ansiosta koko leffan hereillä (toisin kuin eräät). En todellakaan aio uusia Indiana Jones dvd -boxiani. Kolme leffaa muodostaa jo täydellisen kokoelman, kiitos.

Suunnittelemme kesälomaa. Mahtava löytöni seuraavaksi lomakohteeksi olisi ollut Christmas Islands (Onko muka parempaa kesälomakohdetta kuultu kuin Joulusaaret?), mutta esteeksi muodostui mahdottoman kalliit lentoliput. Siispä suuntaamme ainakin alkajaisiksi Borneoon, Kota Kinabaluun.

Tämä viikko on täynnä ohjelmaa. Ellenillä on Suomi-koulun kevätjuhla, emme siis välty Suvivirreltä edes täällä. Sitten on leikkipiiriä ja Shophouse Fair ja Vietnam Festival alkaa... Lisäksi viime viikolla alkoi yli kuukauden mittainen Great Singapore Sale, mikä tarkoittaa valtaisaa alennusmyyntiä kaikkialla! Kiireistä aikaa, siis.

Osa 61: Singapore Flyer

2008-05-18T15:42:00.003+08:00

Singapore Flyer on maailman korkein maailmanpyörä, se nousee 165 metrin korkeuteen, 30 metriä korkeammalle kuin London Eye. Sopivaa sunnuntaihuvia.

Maailmanpyörä valmistui vasta jokunen kuukausi sitten. Olemme tarkkailleet sen rakennusvaiheita siitä saakka, kun ensimmäiset jättikokoiset teräsrungon segmentit rahdattiin paikalle. Ensin paikalla törrötti neljänneksiä, sitten puolikkaat ja lopulta koko pyörä. Uutuuttaan kiiltävät lasihytit ovat noin bussin kokoisia. Huimausta ei tunnu missään vaiheessa, koska olo on kuin autossa istuisi. Yksi "lento" eli pyörähdys kestää puoli tuntia.

Suhteellisen kalliit liputko lienee syynä, mutta Flyer ei ole ilmeisesti ollut suurmenestys. Aina, kun olen ajanut taksissa ohi, on näkynyt melkein pelkästään tyhjiä hyttejä. Pakettiin on koottu singaporelaiseen tapaan Flyer -ostoskeskus ja ravintolakompleksi. "Lennolle" voi varata cocktailit, jonon ohi -lipun tai kokonaan oman hytin. Tavallisilla lipuilla saimme tosin oman hytin, jonoa ei ollut ollenkaan ja lapset pääsivät jopa ilmaiseksi. Saimme marssia suoraan, no tai valokuvaajan kautta, läpi tyhjien jonotushallien.

Osa 60: Miljonäärit Lompakolla

2008-04-29T13:30:00.004+08:00

Jos pitäisi nimetä paratiisisaari näillä etelämerillä, niin tässä olisi hyvä ehdokas: Lombok.
Komodon varaanitkin asustavat - ei naapurisaarella - vaan seuraavalla. Oma aktiivinen tulivuori on Gunung Rinjani (3726m), Indonesian toiseksi korkein.

Hienoimpia asioita Lombokilla on äänimaisema. Saarella on yllättävän hiljaista. Paitsi meren rannassa kuuluu taukoamaton aaltojen pauhu. Päivällä huutelevat linnut ja gekko saattaa kajauttaa: gekkou, gekkou (selvisi sekin, miksi otusta kutsutaan gekoksi). Ihmisasutuksesta muistuttavat kello kaulassa vaeltava lehmä ja kiekuvat kukot. Viidesti päivässä kuuluu lukuisista moskeijoista rukouskutsut. Ne alkavat hieman eri aikoina eri suunnalta. Illalla kuuluva siritys taas on korvia viiltävää.

Indonesiassa voi olla miljonääri. Rupioita saa muutaman miljoonan kulumaan helposti lomaillessa. Mutta eipä se paljoa ole rahaa. Saa siis oikeastikin tuntea olevansa lähes miljonääri. Paikallisten keskipalkka on alle 100 USD kuukaudessa.
Paratiisisaaremme synkkänä varjona on indonesialainen hallinto, joka pitää köyhyyttä yllä kaikista maan rikkaista luonnonvaroista huolimatta. Vielä 1960-luvulla Lombokilla kuoli ihmisiä nälkään. Asia tuntuu käsittämättömältä, kun katselee rikasta luontoa, iltahämärissä Lombokin salmella kalastavien veneiden määrää, riisipeltoja, kookospalmuja ja papaijapuita.

Kuvassa oleva tulivuori on Gunung Agung Balilla. Me katselimme sitä naapurisaarelta. Lombok on uusi Bali. Vielä melko koskematon ja vailla massaturismia. Lähellä on Gili Islands, sukellus- ja snorklausparatiisi. Erona Baliin on uskonto. Siinä missä Bali on hindulainen, Lombok on yli 90%:sti islamilainen. Muutaman vuoden takaiset kahakoinnit Lombokilla karkoittivat turisteja ja köyhdyttivät kolmen miljoonan asukkaan saarta. Paikallisen mielipiteen mukaan kysymys ei ollut uskonnosta, vaan jälleen kerran rahasta uskonnon varjolla. Minkäänlaista vihamielisyyttä emme havainneet, päinvastoin, vieraanvaraisuudessa saarelaiset pärjäävät vaikka thaimaalaisille. Suosittelen ihanaa majoitustamme Imaj private villas, katso linkki listasta. Päädyimme sinne siksi, että omistaja on Ellenin australialainen englanninope. Villamme ikkunoista ja omalta uima-altaalta aukesi mahtava näkymä yli Lombokin salmen kohti Balia. Aurinko laskee kuvassa Gunung Agungin taakse. Katso lisää kuvia linkin kautta.

Osa 59: Kohteliaisuuksia

2008-04-21T21:22:00.004+08:00

Ottaa päähän. Sattuuhan sitä kotimaassakin, mutta viime aikoina olen kohdannut jos jonkinlaista singaporeahdistusta aiheuttavaa.

Makuuhuoneen ilmastointi meni kaput. Kutsuin ilmastointihuollon paikalle. Nuorempi heppu näyttää enemmän rokkistaralta kuin huoltomieheltä. Ja kuulostaa myös, joten mikä laitteessa oli vikana, jäi hämäräksi. Jotain piti säätää.
Laite toimi viisi päivää - tai yötä, jolloin sitä enimmäkseen käytetään. Kutsuin taas huoltomiehet. Rokkistara taas sääti ja sai laitteen toimimaan. Kun kysyin, miten kannattaisi toimia jatkossa, vastaus oli, että laitetta pitää tarkkailla. No, tarkkailemme. Kunnes se kohta taas simahtaa ja voin raportoida tarkkailumme tulokset.

Toisinaan (lue: siis melkein aina) ärsyttää taksikuski, joka välttämättä haluaa lörpötellä koko matkan. Etenkin, jos kuskin korvasta kasvaa puska viisisenttisiä karvoja ja kertomiensa hauskojen juttujen lomassa hän aina irrottaa otteensa ohjauspyörästä hakatakseen käsiään yhteen. Tai kuski on syönyt liikaa currya tai kärsii eturauhasvaivoista (lue: haisee).
Montakohan kertaa olen kertonut taksikuskille Suomen lämpötilasta, asukasluvusta ja pinta-alasta. Nokia, Kimi Räikkönen ja thousand lakes, sen verran kuluu keskivertokuskin yleissivistykseen.
On minua kyllä luultu italialaiseksi, ranskalaiseksi, australialaiseksi ja jopa brasilialaiseksi.

Viime viikolla taksikuski uteli minulta, olenko mahdollisesti menossa shoppailemaan (mitäpä muutakaan valkoinen nainen keskellä päivää tekisi?). Kun kerroin meneväni kokkikurssille, kiinalaismies hämmästyi ja vuodatti:

"Ah, cooking class! You learn cooking, ah? Oh, Don´t worry...You look a smart girl. You have a smart face."

Taksimatkailuun kyllästyneenä olen taas ajellut MRT:lla eli paikallisella metrolla. Naurettavan halpaa, melko helppoa ja nopeaa, jos ei tarvitse vaihtaa linjoja. Mutta ne kanssamatkustajat ovat sietämättömiä. Tunkevat sisään ovesta ennen kuin pysäkille jäävät ehtivät ulos. Joka kerta.
Kuljetin nukkuvaa Oliveria kantorepussa ja jouduin seisomaan monta pysäkinväliä. Ei ollut ruuhka-aika, mutta istumapaikat oli varattu ja kaikki istujat poikkeuksetta "nukkuivat". Siis pitivät silmiään kiinni. Kätevää. Ei voi nähdä istumapaikan tarvitsijaa, kun ei katso. Olin kyllä kuullut tästä singaporelaisesta tavasta.

Kohteliaisuuksien kultamitalin voisin ojentaa Ellenin koulun apulaismanagerille Andylle. Hän esitti minulle suorasukaisen kysymyksen:
"Have you been putting on weight lately or are you pregnant again?"
Haukoin henkeä jonkin aikaa. Ja päätin aloittaa laihdutuskuurin.

Kaikkien kohteliaisuuksien päälle postasin iloisen kuvan. Tämä Singaporen oma Åke Blomqvist veti notkein lantein tanssia Botanic Gardensissa lauantaiaamuna. Ehkä liityn "Åken" seuraan pudottamaan sitä yhtä lisäkiloani.

Osa 58: Mangomaniaa

2008-04-08T09:03:00.008+08:00

Tämänkertaisen maniani kohteena ei ole espanjalainen vaateketju Mango, vaikka shoppailun luvatussa maassa ollaan, vaan se ihan aito mango, Mangifera-sukuun kuuluvan mangopuun hedelmä.

Mango on trooppisen alueen kasvi ja kasvaa luonnonvaraisena eteläisessä osassa Aasiaa. Se on mm. Intian, Pakistanin, Bangladeshin ja Filippiinien "kansallishedelmä". Mangoa viljellään Aasian lisäksi kaikkialla sopivan ilmaston omaavilla alueilla. Mangopuu kasvaa jopa 40-metriseksi. Juu, olen nähnyt oikean mangopuun. Ei, en kiivennyt, vaikka näytti pahuksen herkulliselta...

Asiahan on niin, että olen aina tykännyt mangoista. En kyllä muista, koska olisin ensimmäisen kerran mangoa maistanut. Helsingissä ostin aina silloin tällöin Stockan herkusta yhden hedelmän (joka maksoi monta euroa) ja yleensä sain syödä sen kokonaan itse.
Singaporessa olen saanut toteuttaa mangomaniaani paljon luovemmin. Isot, makeat australialaiset mangot ovat suhteellisen kalliita, mutta lähialueiden pitkulaisia mangoja (kuvassa) saa usein edullisesti. Niin ja jos jaksa kiivetä mangopuuhun...

Intialainen mangoraita, eli arkisesti meillä vain mangosalaatti, on jokaisen grilliruuan kaveri. Ja usein ihan ilman grillaustakin. (Ja vaikka ihan ilman muuta ruokaa.)
Mangolassia, eli mangosta ja jogurtista tehtyä juomaa, tilaan melkein aina intialaisessa ravintolassa syödessäni. Mikään muu ei taltuta ruuan tulisuutta yhtä hyvin. Ellen seuraa esimerkkiäni. Äidin ja tyttären uusin löytö on Carrefourissa myytävä purkitettu mangolassi.
Thaikeittiön mangosalaatti tehdään vihreistä mangoista. Runsaasti chiliä, pähkinää, limeä ja kalakastiketta.
Niin ja kuivattuja mangoja popsimme muuten vaan.

Jos nyt tuli vesi kielelle, niin jaan oman versioni mangoraitareseptistä. Se on hyvin yksinkertainen.

1 iso tai 2-3 pienempää mangoa, kuorittuna ja paloiteltuna
muutama aasialainen pieni shalottisipuli tai yksi pieni punasipuli, hienonnettuna
2 dl maustamatonta jogurttia, mieluiten kreikkalaistyyppistä
2 - 5 tuoretta chiliä, punaista tai vihreää tai molempia, suikaloituina
nippu tuoretta korianteria silputtuna
suolaa maun mukaan
ripaus sokeria tarvittaessa
chilijauhetta
(garam masalaa, jeeraa)

Sekoitetaan jogurtti tasaiseksi ja lisätään siihen kaikki muu. Koristellaan pinta ripottelemalla chilijauhetta, punaisia chilisuikaleita ja korianterin lehtiä. Maku on paras, kun salaatti saa vetäytyä jääkaapissa vähintään muutaman tunnin.
Vaihtelua salaattiin saa jättämällä intialaiset mausteet pois ja lisäämällä valkosipulimurskaa ja lorauksen oliiviöljyä.

P.S. Mangoruokieni listasta jäivät puuttumaan maailman melkein paras kakku: Cedele-leipomon Mango Almond Cake (hieman porkkanankakun tyyppinen, mutta mangon makuinen ja mangokuorrutusta päällä), juuri kokkikurssilla oppimani vietnamilainen rice paper rolls, joihin voi laittaa tuoretta mangoa sisälle sekä ihan Yoplaitin perusjogurtti, joka on tietysti myös mango-sellaista.

Osa 57: Skandaaleja

2008-04-06T10:45:00.007+08:00

Hairless beach monkey - lempisarjishahmoni Sherman the Sharkin lempiruoka. Karvaton ranta-apina on aika osuva määritys ainakin eräille lajitovereillemme.

Tämän viikon kuuluisin suomalainen on saanut kuvansa The Strait Timesin sivuille jo kolmesti tällä viikolla. Se ei olekaan, yllätys yllätys, exministeri Kanerva vaan "erotic dancer" Johanna Tukiainen. Epäilemättä jälkimmäisen kuvalla on parempi (kröhöm) uutisarvo kuin keski-ikäisen miespuolisen ang mohn naamalla.

Singaporelaiset rakastavat skandaaleja - ainakin niin kauan kuin ne eivät ole heidän omiaan. Siinä selitys, miksi kanervat ja sarkozyt saavat runsaasti palstatilaa. Oma skandaali, terroristi Mas Selamatin karkaaminen, on vaiettu kuoliaaksi. Jo kuutisen viikkoa jatkuneet massiiviset etsinnät eivät ole tuottaneet tulosta. Viranomaiset eivät voi myöntää, että Selamat on päässyt livahtamaan rajojen yli. Vielä toissaviikolla lehdistä sai lukea varmoja mielipiteitä siitä, että karkuri piileskelee joillakin Singaporen viidakkoalueista. Valtaisat haravointioperaatiot olivat käynnissä.
Karkaamisesta on tullut useiden salaliittoteorioiden lempiaihe. Erään teorian mukaan Selamat kuoli vahingossa vankeudessa ja etsinnät ovat osa hämäysoperaatiota. Toisen teorian mukaan terroristiin asennettiin jäljityssiru ja hänet laskettiin tarkoituksella vapaaksi.

Viimeisimmän kaakkoisaasiaa ravistelleen skandaalin aihe on arkisesti riisi. Riisistä on puutetta ja hinta on noussut jo yli kaksinkertaiseksi. Köyhät maat, jotka tuovat riisinsä ulkomailta, kuten Filippiinit, ovat pulassa kohonneiden hintojen vuoksi. Ostovoimaista Singaporea ei uhkaa riisin loppuminen. Silti saidat ja kiasut singaporelaiset ovat alkaneet hamstrata riisiä kauppojen hyllyiltä. Singaporessa on ainakin kolme isoa "riisin Fort Knoxia", joissa kussakin on varastoituna koko maan kolmen kuukauden tarpeen verran riisiä. Ja se on muuten aika paljon! Viranomaiset yrittävät tiedotuskampanjan avulla hillitä hamstrausta, koska hamstraus nostaa entisestään riisin hintaa. Turhaan. Itse en edes olisi huomannut hinnan nousua, ellen olisi lehdestä lukenut. Jos 5kg riisiä maksaa nyt vaikka noin 7 dollaria (3,50 €), on siitä vielä pitkä matka K-kaupasta ostetun Uncle Ben´s -pakkauksen kilohintaan.

Osa 56: Muotitietoinen, nyt mä olen...

2008-03-24T15:20:00.009+08:00

Ystäväni Tuula muutti jokin aika sitten täältä Jakartaan ja oli käymässä Singaporessa. Keskustelimme singaporelaisten pukeutumisesta. Muslimimaahan muuttaneena Tuula oli jo tottunut toisenlaiseen katumuotiin ja naureskelimme singaporelaisille "pikkusortseille ja muovikorkkareille".

Singaporettaret rakastavat kaikkea mikä kiiltää. Vielä parempi, jos vaatteessa on lisäksi pitsiä, puhveja, kukkia, paljetteja, lasihelmiä, kirkkaita värejä ja isoja kuvioita.
Ja merkkilogo pitää näkyä (voi olla halpakin, kunhan on iso, esimerkiksi Guessin jättikokoinen G).
Vaatekankaat ovat yleensä aina keinokuituja, ohuita ja kiiltäviä. Usein niille sallitaan vain dry cleaning. Epäkäytännöllistä. Suomessa tulisi kalliiksi.

Jos taas singaporetar ottaa uransa vakavasti, työasuna on varmasti musta power suit. Miesten vastaava asu täällä on tylsä: mustat suorat housut ja valkoinen paita. Tästä tuli mieleen nappi auki -käytäntö. Nimittäin täällä miesten on ihan asiallista liikkua työbisneksiä hoitelemassa pari paidan ylempää nappia auki. Älä kokeile samaa Suomessa, etenkään, jos omaat runsaasti rintakarvoja.

Jalassa pitää ehdottomasti olla korkokengät (joskus jopa miehillä). Eikä alle 8 cm:n korkoja lasketa. Vaatii takuulla nuorella iällä aloitettua treeniä, jotta pystyy liikkumaan korkeakorkoisilla sandaaleilla. Tarkoitan siis kenkää, joka potkaistaan jalkaan, ilman nilkka- tai kantapääremmiä tai muuta tukea. Kenkä pysyy jalassa varpaiden varassa. Korkoa voi olla silti 10cm.
Kyllä ne jalkaan saa, mutta ihan toinen juttu on kävellä. (Ja koitapa kävellä trooppisen kaatosateen aikana, kun jalkakäytävät lainehtivat. Ei siis ole niin ihmeellistä, että muuten säästäväiset singaporelaiset hyppäävät sankoin joukoin takseihin aina vesisateella.)

Paikallisten suosikkikenkäkauppoihin lukeutuu mm. Charles&Keith. Sieltä saa kolmellakympillä tinkeltankelisandaaleita huimilla koroilla ja kaikissa väreissä. Jos siellä sattuu olemaan ale, leviää happamien aviomiesten ja poikaystävien staattinen lauma kaupan ulkopuolelle käytäviä tukkimaan.
Minä ostan kenkäni ihan tätikaupoista, kuten Tangsin tavaratalosta tai Batasta. Kuvassa eräs käytännöllinen kenkäparini, joka pysyy hyvin jalassa nilkkaremmin ja kantapään tukemana.
Löysin muuten ihan vastikään japanilaisen tavaratalon Takashimayan kenkäosastolta ihania japanilaisvalmisteisia muotisandaaleita, jotka olivat kuin koruja...

Sain luettua ison pinon Suomesta tuotuja lehtiä.
Apua! Singaporesta tuttu muoti on tulossa Suomeenkin tänä keväänä. Muotijutuissa kiiltää ja kimaltaa, on isoja kuvioita, vaatteisiin ommeltuja lasihelmiä, kirkkaita värejä, leveitä vöitä. Ja metallivärisiä sandaaleita korkeilla tolppakoroilla. Ja Guessin laukkuja. Näkyyköhän Helsingissä kesän tultua muovikorkkareita?

Osa 55: Vroom-with-a-view

2008-03-18T18:42:00.007+08:00

Singaporessa muistetaan vielä tappava SARS -epidemia. Naapurimaassa Indonesiassa esiintyvän lintuinfluenssan kauhun tasapainossa kallistutaan välillä hysterian puolelle. Vaan viimeisenä huolenaiheena on Hong Kongissa neljä lapsiuhria vaatinut influenssa. HK:ssa suljettiin päiväkodit ja koulut kahdeksi viikoksi influenssan leviämisen estämiseksi. Singaporessa pelätään, että sama on kohta edessä, koska suhteet HK:iin ovat läheiset.

Ellenin koulu on pommittanut koko viikon oppilaiden vanhempia sähköposteilla, joissa kerrotaan uusista terveystarkastusvaatimuksista ja muista varotoimenpiteistä. Lapsilta ja henkilökunnalta mitataan lämpö neljä kertaa päivässä (eivätkö aikuisetkaan muuten huomaa sairastuneensa?). Sattumoisin juuri tällä viikolla Ellen sai tavallisen räkätaudin (englanniksi common cold, kun taas flu on lyhennys sanasta influenza). Kouluun ei ole palaamista ennen kuin on viemisenä lääkärintodistus, jossa sanotaan, että tauti ei ole influenssaa.

Kummallisin juttu, jonka koulu on keksinyt, on influenssahätätilan harjoitus. Harjoituksen tavoitteena ei ole opettaa käsihygieniaa tms, kuten saattaisi luulla, vaan harjoiteltava asia on koulun siirtäminen pienryhmäopetukseen koteihin, mikäli valtiovalta sulkee koulut HK:n tapaan. Sillä pitäisihän vanhempien päästä töihin siitä huolimatta, että koulut suljettaisiin.

Olimme vähällä joutua sijaiskoulun isäntäperheeksi. Ihmettelin, että eikö haittaa, että Ellen on kotona potemassa flunssaa.
- But that´s nothing serious! totesi koulun apulaismanageri ja kerjäsi myöntymään isännöimään viittä lasta ja opettajaa kahden päivän ajan.
Kokeilu peruuntui - onneksi. Siitä huolimatta joudumme toimittamaan Ellenin lääkärintodistuksen, jolla vakuutamme, ettei Ellenillä ole influenssa ja hän voi palata kouluun. Ehkä epäloogiselta tuntuvan menettelyn takana on taas eräs kiasun ilmenemismuoto, pelko kasvojen menetyksestä.

Kiasusta oiva aasinsilta kilpavarusteluun. Miltä tuntuisi asua keskustan pilvenpiirtäjässä kaikilla mukavuuksilla ja silti päästä ajamaan oma auto olohuoneen ikkunan eteen?
Tämä on kohta mahdollista Singaporessa, sillä tänne ollaan rakentamassa maailman kolmatta asuinkerrostaloa vroom-with-a-view-pysäköinnillä. (Ne kaksi olemassaolevaa ovat muuten NY:ssa ja Dubaissa.) Kyseessä on siis autotallin sijoittaminen kunkin kerrostaloasunnon "kuistille". Auto nousee kerroksiin lasiseinäisellä autohissillä.

Projektin mainoskuvassa katsellaan olohuoneen valkoiselta nahkasohvalta kokolasiseinän takana olevaa kiiltävänpunaista urheiluautoa. Toinen lasiseinä avautuu ulos hämärtyvässä illassa loistavaan kaupungin silhuettiin. Auto on kääntyneenä puoliksi ulospäin ikäänkuin katselemassa maisemaa. Sohvan ja peilikattoisen autohuoneen (lienee asiatonta puhua enää autotallista) välissä on vain minimalistinen sohvapöytä, jolla lojuu shakkipeli ja kaksi kirjaa. Ehkä tämä riittää elämänsisällöksi. Kumma, ettei kuvaan ole ängetty pikkumustaan ja korkokenkiin pukeutunutta mallia siemailemassa cocktailia.

Saman päivän lehden etukannessa oli muuten tabloid -kokoinen Kimi Räikkösen naama. Kimi mainosti rannekelloja. Singapore on nyt niin innoissaan ensimmäisestä F1 -kisastaan, että lehdetkin ovat äkkiä alkaneet kirjoitella lajista monen sivun juttuja. Mutta Alas! Syyskuussa järjestettävän kilpailun lipunmyynti ei etene toivotulla tavalla. Ensin lippuvarauksen webbijärjestelmä jumitti pari viikkoa ja nyt lippuja on vielä myymättä vaikka kuinka. Hohhoijaa.

Osa 54: Etsintäkuulutus

2008-03-04T10:18:00.007+08:00

Koko Singapore on hysteerinen ja varpaillaan. Kaikkialla on liimattuna postereita, takseissa vilkkuu etsintäkuulutukset, aseistettuja vartijoita ja poliisiautoja parveilee siellä täällä. Etsitään indonesialaissyntyistä vankikarkuria Mas Selamatia. Tyyppi pakeni viime viikolla ja on vielä kateissa. Hänen uskotaan järjestäneen pakonsa yksin ja olevan edelleen Singaporessa. Jos jää kiinni karkurin auttamisesta, voi saada 50 vuoden vankilatuomion ja vielä sakot päälle.

Ja että mikäs tyyppi se saa kaikki värisemään kauhusta? No tietenkin terroristi ja vielä ihka oikea singaporelaisterroristi. On vaikeaa uskoa, että niin pikkutarkassa maassa kuin Singapore voi toimia ääriryhmiä, jotka suunnittelevat järjettömiä terrori-iskuja kaikkea länsimaista vastaan. Täällä kun ilmiannetaan vaikka oma mummo (ja varsinkin naapurin mummo), jos on edes epäilyksen aihetta. Tämä Selamat ei suunnitellut sen enempää eikä vähempää kuin kaappaavansa lentokoneen ja pudottavansa sen alas Changin lentokentälle. Tämä tapahtui pahana vuonna 2001. Selamat oli äärijärjestö Jemaah Islamiahin singaporelainen johtaja. Lienee turhaa sanoa, että järjestö pyyhkäistiin pois päiviltä samalla kun johtaja jäi kiinni.

On toki kunnia-asia ja turvallisuusasia palauttaa terroristi selliin. Tai ainakin wanna-be terroristi, joka kai lasketaan oikeaksi. Silti tuntuu hieman liioitellulta jahdilta.
Olin aamukävelyllä viereisessä saaressa, jossa on pienvenesatama. Saaren keskellä on kumpare, joka kasvaa tiheää viidakkoa. Kävellessäni kaikessa rauhassa vastaan tuli aseistettu vartija, joka tuijotti herkeämättä viidakkonyppylää ja hipelöi asevyötään. Oli ihan pakko kurkkia olan yli taakse, kun ensin tihensin askeleita. Piileskeleekö tuolla kasvillisuuden seassa terroristi? Saakohan se montakin paratiisipistettä hyökkäämällä länsimaisen naisen ja lapsen kimppuun? No eipä tainnut siellä kukaan piileskellä, mutta ainakin tuli lietsottua itsensä hysteriaan.

P.S. Selamat on minua pari senttiä lyhyempi kaveri. (Heti alkoi pelottaa vähemmän.)

Katso täältä video etsinnöistä:
http://www.straitstimes.com/Free/Story/STIStory_212956.html

Osa 53: Iso hali Muumimammalta

2008-02-26T10:56:00.004+08:00

Olimme viime viikolla vastaanottamassa Singaporessa valtiovierailulla ollutta Tarja Halosta. Intoa puhkuva Tarja oli puristanut tiukkaan ohjelmaansa coctailtilaisuuden, jossa hän antoi kaikille kutsutuille Singaporen suomalaisille kollektiivisen ison halauksen. Mukana olevat Pentti ja Paavo (Väyrynen) näyttivät molemmat väsyneiltä, tukka pystyssä. Tarja oli ollut pitkällä lounaalla ja saanut Singaporen orkideapuutarhaan ihan oman nimikkokukkansa. Dendrobium Tarja Halonen on pieni, sitkeä ja punainen.

En valitettavasti päässyt henkilökohtaisesti juttuihin Tarjan kanssa. Meitä kohden näet suuntasi Paavo. Kuten eräs mukana ollut asian esitti: Lupasin muuttaa maasta, jos Paavosta tulee presidentti. (Presidenttiä ei tullut vaan ministeri.) Muutin maasta, mutta Paavo tuli perässä.
Tarjaa kuulemma kiinnosti kovasti koti-isien esiintyvyys expattien keskuudessa.

Singaporen Straits Times uutisoi Tarja Halosen vierailusta pariin otteeseen ja nimitti häntä "Moominmammaksi". Muuten kirjoitukset koskivat lähinnä suomalaista korkeatasoista koulutusta, ympäristöteknologiaa ja yritysmaailmaa. Toissa viikolla GIC Real Estate hankki osaomistuksen Isosta Omenasta (" a Helsinki shopping centre") eli jotain singaporelaista on sitten espoolaisillakin.

Suomalaisuudesta aasinsiltaa pitkin sauna-asiaan. Sattuipa juuri, että eräs nelikymppinen hyväkuntoinen, vauras ja muutenkin rakastettava singaporelaisrouva löytyi kuolleena saunasta. Siitä seurasi julkista keskustelua, jossa lääkärit heristävät sormea saunan vaaroista.

Eli älä sauno, voit saada sydänkohtauksen! Tekisi mieli vinkata toimittajalle tutustumista löylynheiton maailmanmestaruuskisoihin, saisipa siitä jymyjutun. Joka tapauksessa tässä lista, milloin saunominen on big no-no:

- Jos olet nauttinut alkoholia
- Jos sinulla on akuutti nivelvamma
- Jos sinulla on flunssa
- Jos olet lapsi tai vanhus
- Jos sinulla on korkea verenpaine, matala verenpaine, heikko sydän tai rytmihäiriöitä tai tukkeutuneet valtimot, rintakipua tai hengitysvaikeuksia
- Jos käytät seuraavia lääkkeitä: diureetteja tai betasalpaajia

Lisäksi muuten monessa saunassa täällä on opastaulu, joka kieltää raskaana olevia menemästä sisälle ja muitakin ihmisiä ilman lääkärin lupaa.
Mitenkäs se vanha sanonta menikään...Jos ei sauna, viina ja terva auta, on tauti kuolemaks.

Osa 52: Rotan vuosi

2008-02-18T15:27:00.005+08:00

Hyvää alkanutta rotan vuotta!

Tiesittekö, että tämä vuosi on erittäin suotuisa naimisiinmenolle. Sen sijaan lasten syntymä oli parasta ajoittaa menneeseen sian vuoteen. Sian vuoden lasten oletetaan saavan mukavan ja leppoisan elämän, eivätkä siat joudu raatamaan elantonsa eteen. Rottalapset taas ovat viekkaita, mutta eivät aivan yhtä onnekkaita.
Singaporessa tehtiin arviolta kymmeniä synnytyksen käynnistyksiä viimeisillään raskaana oleville äideille, jotta babyt olisivat ehtineet syntyä suotuisiksi pikku possuiksi rottien sijaan. Ihmeellistä, miten pitkälle kiinalaiset ovat valmiita menemään uskomustensa takia.
Itse olen muuten ihan kelvotonta laatua kiinalaisen horoskoopin mukaan, tiikerin vuonna syntynyt nainen.

Kiinalaisessa horoskoopissa toistuvat 12:n eläimen nimikkovuodet. Rotta aloittaa syklin. Tarinan mukaan jumala julisti eläimille kilpailun; se joka ehtii ensin joen vastarannalle, saa olla ensimmäinen. Härkä oli vahvin ja ui parhaiten. Viekas rotta kuitenkin matkusti härän selässä ja vastarannalle saavuttaessa se hyppäsi ensimmäisenä maihin.

Disney ottaa kaiken irti kuluvasta vuodesta mainostamalla Minni ja Mikki Hiiri -vaatteita, tapahtumia ja ohjelmia "Year of the Mouse" -teemalla. Hiiri tai rotta, samapa kai tuo. Singaporen eläintarhassa asustava "jättiläisrotta" capybara on myös nostettu rotan vuoden kunniaksi esiin. Tämä rotta voi painaa parhaimmillaan yhtä paljon kuin minä. Myös Chinatownin kojut pursuavat erilaista hiiri- ja rotta-aiheista krääsää. Toivon, että vuosi ei tarjoa kuitenkaan Singaporen eläville rotille mitään erityissuojelusta.

Tuosta tuli mieleeni, että ollessani matkalla kokkikurssille tuli vastaan tuholaistorjunnan työntekijä, joka kulki kädessään golfmailalta näyttävä kapistus. Mietin koko loppumatkan, mihin sitä oli tarkoitus käyttää.

Kokkikurssimme (kuvassa) on harjoitellut mm. Green Chicken Currya ja Chicken Tikka Massalaa. Opettajamme Ruqxana on Singaporen intialainen ja kokoonnumme hänen black and white -tyylisen bungalowinsa keittiössä. Vihreä thai curry menee jo, massala -kastiketta pitää vielä harjoitella.

Tänään on muuten erikoinen päivä. Tasavallan presidentti Tarja Halonen puolisoineen vierailee Singaporessa. Kaikki Singaporen suomalaiset on kutsuttu presidentin vastaanotolle Shangri - La hotelliin! Kutsu tosin koskee vain aikuisia, mistä Ellen oli kamalan pahoillaan. (Äiti, sitten kun minä olen aikuinen, minäkin saan tulla sinne residenttiin).

Osa 51: Setä Hon maassa

2008-02-07T21:38:00.000+08:00

Tuut tuut. Beep beep. Tööt!
Vietnam on yhtä kuin jatkuva liikennekaaos. Pätevä kulkupeli useimmille on mopo, vespa, moottoripyörä, motorino, moottoroitu polkupyörä - tai tavallinen fillari, jolla rämpytetään tietysti kelloa.

Mitä kaikkea mopolla voi kuljettaa?
Nelihenkisen perheen!
Kaksi ihmistä ja sadan litran tynnyrin!
Kaksi ihmistä ja kolme isoa ikkunalasia!
Ison laakean korillisen kananmunia!
Yhden ison (2m) mandariinipuun ruukussa plus kaksi ruukkukrysanteemia (Uuden vuoden juhlia varten)!
Kaksi sikaa.
Puhvelin.
(Kahta jälkimmäistä en tosin ole nähnyt itse, ainoastaan valokuvissa)

Monessako kommunistisessa maassa itse kukin on matkaillut? Sekin ihme pitää kokea ennen kuin on liian myöhäistä. Vietnam on edelleen sosialistinen kansantasavalta, missä punakeltaiset sirppi ja vasara -liput liehuvat. Joidenkin mielestä Vietnam on matkailijalle uusi Thaimaa, ei vielä massaturismilla pilattu. Ainakin hurmaava ja aito, likainen ja meluisa, kerroksellinen ja kiehtova, köyhä ja rikkinäinen.
Uncle Ho (Setä Ho) on siis Ho Chi Minh, Vietnamin Lenin, risupartainen ja laiha mies. Setä Hon kuvia on ripustettu monien kauppojen ja ravintoloiden seinille.

Vietnam tunnetaan monenlaisista asioista: venepakolaisista, amerikkalaisten sodasta (ja sodasta tehdyistä elokuvista), osana entistä Ranskan Indokiinaa. Pohjoisessa on Hanoi (Hanoi Rocks!?) ja etelässä Ho Chi Minh City, paremmin tunnettu vanhalla nimellä Saigon (Madame Butterfly). Vietnam kilpailee Thaimaan kanssa maailman suurimman riisin vientimaan tittelistä. Tunnetuin vietnamilaisuuden symboli lienee kolmiohattu päässä riisipellolla kykkivä nainen.

Meidän lyhyt visiittimme sijoittuu keskelle Vietnamia, Etelä-Kiinanmeren huuhtomille hiekkarannoille, jotka tunnetaan myös China Beachina, historialliseen Hoi Anin satamakaupunkiin. Hoi An tunnettiin ennen lännessä nimellä Faifo ja se oli 1600-luvulla tärkeä kauppasatama ja siirtokunta kiinalaisille, japanilaisille ja portugalilaisille. Unescon maailmanperintölistalle kuuluvan kaupungin arkkitehtuuri on kummallinen sekoitus kiinalaisia, japanilaisia, portugalilaisia, ranskalaisia ja vietnamilaisia piirteitä. Homeisia taloja, jotka joutuvat tulvan alle tämän tästä. Mutta jotain, mitä en ole koskaan ennen nähnyt. Ja mitä ei ehkä kovin kauaa ole näkyvissä. Kaupungin suurin elinkeino lienee nykyisin turismi. Satamatoiminnot ovat siirtyneet läheiseen Da Nangin miljoonakaupunkiin. China Beachille nousee turisteja varten toinen toistaan ylellisempiä resortteja, Hoi Anin lähellä niitä on jo useita. Hoi Anin historiasta kauppiassukujen tyyssijana muistuttaa nerokas tapa, jolla turisteille myydään matkalaukut täyteen todella edullista tavaraa. (Hups...8 metriä silkkiä, viisi huivia, neljä solmiota, suurin lakkavati, joka mahtui matkalaukkuun, bambulautasia, kolme paitaa, isomahainen buddha -suitsukeastia, kompassi, teesetti, puunukkeja, koruja, lakkamaalauksia ja yksi öljyvärimaalaus, setti lautasenalusia)

Ja se ruoka! Palasimme eilen Singaporeen. Tänään kävin uuden vuoden ruuhkia uhmaten kirjakaupassa ostamassa vietnamilaisen keittokirjan. Kuvittele thai-ruoka, jonka tulisuus on korvattu aromikkailla tuoreilla yrteillä. Ehdoton suosikkini on tuore kevätkääryle, jonka sisällä on katkarapuja, kevätsipulia, salaatinlehti, tuoretta minttua, korianteria ja mangoa. Dipataan suolaiseen, kalakastikkeella, chilillä ja sitruunaruoholla maustettuun kastikkeeseen.

Osa 50: Thaipusam

2008-01-22T20:38:00.000+08:00

Singaporen aikuisväestöstä noin 4% on hinduja, joista etnisesti intialaisia lähes kaikki. Hindutemppeleitä on kolmisenkymmentä, ne edustavat dravidiaanista, tamilityyliä, jonka tunnistaa sisäänkäynnin korkeasta, kolmiomaisesta, koristeellisesta torniportista. Koristelu on runsasta, heleän värisiä jumalhahmojen ja eläinten veistoksia korkeina friiseinä.

Hindujen suurin juhla on Deepavali, joka Singaporessakin on kansallinen vapaapäivä. Värikkäintä juhlaa, Thaipusamia, juhlitaan tamilien Thai-kuukauden uuden kuun aikaan, tänä vuonna 22.1. Sitä vietetään Muruganin, Shivan ja Parvatin pojan syntymäpäivän kunniaksi, sekä sen muistoksi, kun Murugan sai Parvatilta keihään demonin karkoittamiseen.

Singaporessa Thaipusamiin kuuluu näyttävä maitokannu-kavadi-kulkue. Osallistujat kulkevat 4,5km:n matkan Sri Srinivasa Perumal -temppelistä Sri Thendayuthapani -temppelille. Tarkoituksena on kiittää jumalia. Mitä raskaampi taakka eli kavadi ja mitä enemmän kipua, sitä isompi kiitollisuuden velka kuitataan. Kevyin taakka on maitoa täynnä oleva astia (modernina aikana kelpaa myös UHT-pakattu maitopurkki), joka lahjoitetaan jumalille kävelyn lopussa. Pienillä keihäillä voidaan lävistää kieli ja posket. Lisätaakkaa ripustetaan lävistyskoukuilla iholle, pieniä symbolisia astioita, lime-hedelmiä (kunnon masokistilla appelsiineja). Hurjimmat kantavat korkeaa riikinkukon sulilla koristeltua alttaria tai hinaavat sitä perässään. Osallistujan mukana kulkee kannustusjoukko, perhe.

Kulkueen lähtöpaikassa suitsukkeiden savu tekee ilmasta harmaata. Temppelialueen takana valmistellaan osallistujat, lävistykset pujotellaan huolella koko perheen kannustaessa. Matkaan lähdetään temppelin alttarialueen kautta. Ovella suoritetaan rituaali, jossa kookospähkinä sytytetään tuleen, savua heilautetaan osallistujan edessä ja pähkinä murskataan heittämällä astiaan. Matkaan.

4,5km kävely Singaporen kuumassa ja kosteassa ilmastossa on jo sinänsä raskasta liikuntaa. Kielilävistyksen kantajilta valuu kuolaa. Tunnelma on kuin urheilukilpailuissa, kannustuksesta ja huoltopisteistä ei ole puutetta. Rumpujen pärinä, laulu, suitsukkeet ja kipu saavat osallistujat transsiin. Loppua kohden väsyttää ja jotkut istuvat välillä huoltojoukkojen kantamilla jakkaroilla. Kumma kyllä verta ei näy missään. Se taisikin olla se yksi taakan kantajille suotavista ihmeistä. Päätepisteessä osoitetaan kiitollisuutta antamalla maito jumalille, jotkut antavat hiuksensa ja tilalle hierotaan keltaista savea.

Primitiivisestä juhlinnasta taitavat kuvat kertoa enemmän kuin sanat. Katso kuva-albumi linkkilistan kautta. Ja huom. ei lapsille tai heikkohermoisille!

Osa 49: Huomenta Suomi

2008-01-17T08:54:00.000+08:00

Kävelin iloisen Ellen-tytön kanssa juuri aamusella kouluun. Aurinko oli vasta kipuamassa taivaalle ja paistoi lempeästi. Ei kirkkaana ja kovana suoraan ylhäältä, kuten täällä yleensä, vain keltaisena ja viistosti sademetsän puunlatvoja valaisten. Linnut lauloivat trooppisia töräyksiään ja ihmiset kävelivät rauhallisina työpaikkojansa kohti. Kärpänenkin pörräsi.

Eilen kahvipöytäkeskustelussa ystäväni valitti, että Suomesta ei tähän vuodenaikaan kuule kavereista mitään. Jos kuulee, niin kuulee vain huonoja uutisia; väsymystä, masennusta, valitusta pimeästä ja kylmästä säästä. Olimme kaikki samaa mieltä. Huonoja uutisia (paitsi yksi ilahduttava vanhan ystävän yhteydenotto) tai ei mitään.

Auringon vaikutus mielelle on kai tutkittu juttu. Voin vakuuttaa, että vuotemme on kulunut ilman syysmasennuksia, jokavuotista lihon syksyllä - laihdutan keväällä - kierrettä tai edes monsuunihulluutta. Miksi ihminen onkin viitsinyt levittäytyä pohjoiseen, missä osa vuodesta on ihan kelvotonta keliä? Pitäisi olla kaamosloma, kuin pitkä siesta, jolloin kenenkään ei tarvitse tehdä mitään.

Etelä-Koreassa on keksitty terapiakeino, joka saattaisi auttaa kaamosmasennukseenkin. Kun oikein masentaa, järjestä omat hautajaisesi.
Kirkollisessa seremoniassa "vainajalle" pidetään muistopuheita ja lopuksi "vainaja" siunataan ja naulataan arkkuun sisälle. Sitten arkku avataan ja riemuitaan uudelleensyntymästä!
Kuulemma firmatkin tarjoavat tätä jo työntekijöilleen, koska tilastojen mukaan sillä parannetaan työtehoa.

Osa 48: Hierontahullut

2008-01-08T17:38:00.000+08:00

Alennusmyynnit alkoivat jouluaattona ja ovat nyt parhaimmillaan. Jos joulun alla oli paljon ihmisia kaupoissa, niin nyt on viela enemman. Joulukoristeet vaihtuivat viime viikolla punakultaisiin kiinalaisen uuden vuoden koristeisiin, Christmas Sale New Year Saleksi ja suklaiden tilalle tuli punakantisia purkkeja, joissa myydaan ananastorttuja, love lettereita, pahkinoita ja muita herkkuja, Jingle Bellsien tilalla alkoi soida Gong Xi, Gong Xi...Kiinalainen vuosi vaihtuu tana vuonna helmikuun ensimmaisella viikolla.

Jos jouluksi siis oli kiva ostella tavaroita, niin nyt vasta kiinalaiset ostavat. Kummallisin suosittu lahjatavara, tai oman kodin ylellisyyskapistus, on hierova tuoli. Niita myydaan ostoskeskuksissa yhta tiheassa kuin vaikka Espritin vaatteita, eli ei kauppakeskusta ilman vahintaan yhta liiketta. Ja hierovat tuolit nayttavat kertakaikkiaan kammottavilta! Kuvitelkaa raahaavanne lentokoneen business-luokan istuin jalustoineen olohuoneeseenne.. Mita isompi tuoli, sita enemman siita pulitat, parhaimmista reilusti yli viisinumeroisia lukuja, eli parin tasokkaan klassikkodesign-nojatuolin verran. Jos rahat eivat riita koko tuoliin, voi ostaa vain jalkoja hierovan pallin. Se on vahan kuin pesuvati, johon on sisaanrakennettu nahkaverhoillut saappaat - joihin siis tyonnetaan jalat. Hienoissa tuolikaupoissa vallitsee zenilainen tunnelma, jota voi verrata suorastaan tasokkaaseen spahan. Tuoleja myydaan myos usein aulanayttelyissa yms. tilaisuuksissa, jolloin voi olla varma, etta jokaisessa koekayttoon tarkoitetussa tuolissa istuu kussakin yksi kiinalainen (ukko) kuin kiinnikasvaneena.

Hieronta ja spa-villitys on muutenkin taalla aikamoista. Eksyin kerran Chinatownissa ostoskeskuksessa kerrokseen, jossa jokainen puoti tarjosi jalkahierontaa. Foot massage, Ma'am?

Osa 47: Joulutouhuja tropiikissa

2007-12-21T10:14:00.001+08:00

Kohta sinnikas joulunodotus palkitaan.

Joulutouhut ovat kaynnissa taallakin yhtalailla kuin Suomessa, vaikka sita voikin olla vaikea uskoa. Hieman tosin perinteita varioiden.

Joulukirkossa olimme, kuten viimekin vuonna. Tilaisuus oli paljon merkityksellisempi kuin joulukirkossa kaynti Suomessa. Jumalanpalvelusta pitamaan oli taas saapunut pappi Suomen Merimieskirkosta. Samalla vietettiin kahden suomalaisvauvan kastetilaisuutta, laulettiin kauneimmat joululaulut ja juotiin kirkkokahvit. Paikkana oli tanskalainen merimieskirkko, joka sijaitsee laheisen Mt. Faberin rinteella, sademetsan keskella.

Joulukuusi kannettiin sisaan meille jo viikonloppuna. Ja se on ihan aito oikea kuusi - no, laji on varmaan hieman eri kuin suomalainen metsakuusi, mutta on silla neulaset (joita Oliver maistelee aina kun ehtii kenenkaan huomaamatta kontata kuusen alle) ja tuoksu on oikea.

Ellen on jo viikon ajan laulanut kaiken aikaa Jingle bells ja Santa Claus is coming, englanniksi enimmakseen, mutta valilla suomenkielisin sanoin tai sekaisin molempia (siis Kulkuset ja Joulupukki matkaan jo kay).
Kirjoittaessani tata Ellenin koulussa vietetaan parhaillaan joulujuhlaa. Lansimaiset aidit laitettiin leipomaan joululeivonnaisia. Kaivoin sitten esille vanhat reseptit ja tein taatelikakun (jota muuten itse inhosin lapsena), ja pakkasin kassiin mukaan Ikeasta ostettuja Anna's pipareita.

Apulaisemme Lowinda on kovin kiinnostunut suomalaisista jouluherkuista ja auttelee innoissaan. Teimme porkkanalaatikkoa ja tarkoitus on viela tehda omaa herkkuruokaani imellettya perunalaatikkoa. Ostettuna on lisaksi pikkuinen kinkkurulla ja hieman isompi kalkkunarulla. Ruokakaupasta loytyi kaikki jouluruokatarpeet siirapista punajuuriin, jopa valmista taikinaa, josta teemme joulutorttuja.

Ainoastaan suomalainen joulupukki puuttuu suunnitelmista. Pukin vierailu korvattaneen siis eteisesta kuuluvilla tonttujen askeleilla ja sinne ilmestyneella lahjapussilla.
Tuomas pitaa jouluviikolla lomaa. Tarkoitus on olla kotona, vaikka keli ei Singaporessa ole parhaimmillaan nain vuodenvaihteessa. Joka paiva sataa ja ukkostaa enemman tai vahemman. Tanaan esimerkiksi on ulkona niin viileaa, etta meilla on viela puolilta paivin ikkunat auki eika ilmastointia ollenkaan!
Joulupaivana menemme koko perhe brunssille The Raffles Hoteliin.

Oikein Rauhallista Joulun aikaa kaikille! Kiitos joulupukin apulaisille, jotka ovat lahetelleet meille postipaketteja ja kiitos kaikista joulukorteista ja sahkoposteista. Ellen on innoissaan jokikisesta. (Ja Oliver silppuaisi kahdella hampaallaan kaikki joulutervehdykset, jos saisi valita).

Osa 46: Matkamuistosisustusta

2007-12-14T12:34:00.000+08:00

Meilla on suomalaisten lehtien, kirjojen ja leffojen kierratysrinki. Erityisesti lehdet kiertavat tiuhaan. Niinpa on tullut luettua kotimaisia sisustuslehtia ja naistenlehtien sisustusartikkeleita melkein enemman kuin aiemmin, edes tyon puolesta.

Suomalaisessa sisustusmuodissa aasialaisuus nayttaa olevan edelleen pop. Kiinalaisia antiikkikaappeja, thai-silkkityynyja, silkkisia peittoja ja muuta tavaraa saa ostaa yhta lailla Helsingista kuin Aasiasta. (Ei varmaan tarvitse mainita, etta Suomen hinta on moninkertainen Singaporeenkin verrattuna, puhumattakaan alkuperaisesta tuontimaasta.) Tuntuu perin kummalliselta katsella suomalaisista lehdista suomalaisten kotien aasialaista tunnelmaa. Kiinalainen antiikkijakkara, 600 euroa.

Matkamuistolla sisustamisesta tulee mieleen lapsuuden neukkukristallivaasit, porontaljat ja Kanarialta kannetut simpukankuoret. Maailma on kutistunut sitten lapsuuden. Nyt joku jopa tuo "matkamuistot" valmiiksi kotimaahan. Mutta mita edustaa omistajalleen eksoottinen huonekalu, jos sita katsellessa ei voi edes muistella kaukomaita?

Taalta kotiin tai muualle Eurooppaan palaavat ostelevat paluumuuttokontin tayteen "kiinakaappeja" ja aitoja mattoja. Toki se kannattaa, jos vertaa vastaavien hintoja Suomessa. Ovatkohan kiinakaapit samanlaista ongelmajatetta viidentoista vuoden kuluttua kuin nyt porontaljat kotien ullakoilla?

Olen itsekin sortunut hamstraamaan aasialaisia sisustustavaroita. Viimeksi ostosreissu suuntautui silkkikauppaan. Hankin vasta vaatekankaita, mutta mietinnassa on jo lakanat, paivapeitot, verhot ja tyynynpaalliset.
Mietin vain, olemmeko Suomeen palatessa niin taynna aasialaisuutta, ettemme halua enaa muistutuksia kotiin.

Olen muuten vihdoin paassyt asian ytimeen kuin Pulkkinen konsanaan. Eli olen selvittanyt, mika on hauskinta singaporelaisessa elamanmenossa.
- Se on se, etta aina on aihetta juhlaan! Suomalaisten kanssa voi juhlia omia juhlapaivia (oli muuten oikein mukavaa Suomen suurlahettilaan itsenaisyyspaivan vastaanotolla), sitten voi juhlia kristillisten juhlien lisaksi kaikkien muiden uskontojen ja kulttuurien juhlapaivat (ja niita riittaa), voi juhlia uutta vuotta kahdesti eli seka oman ajanlaskumme, etta kiinalaisen kalenterin mukaan...Ja jos ei muuta juhlan aihetta, niin aina voi jarjestaa grillijuhlat.

Ellenin kirje Joulupukille

2007-12-02T14:28:00.000+08:00

Rakas Joulupukki,

Olen ollut reipas ja kiltti tytto Australiassa. Olen kaynyt koulussa oppitunneilla ja oppinut englantia. Esiinnyin koulussa konsertissa. En toninyt Akashia ollenkaan, vaikka Akashi toni minua. Osaan varittaa ja tehda palapeleja seka leikata saksilla ja liimata kollaaseja. Olen oppinut uimaan ja harjoittelin tanaan aika ahkerasti. Olen leikkinyt Oliverin kanssa ja opettanut Oliverille kaikkea.
Olen totellut aitia ja isia aina valilla. Yritan tastaedes totella enemman.

Kiltti Joulupukki, antaisitko minulle lahjoja?
Toivoisin

pallon, missa on punaista ja pinkkia
Sponge Bob -laatikon, jossa on popcornia
nalleja
maalaustarvikkeita
kirjoja
Legoja
mekkoja, joissa on Happy Birthday -kuvia (cakes ja lahjoja)
lautasen ja kupin
leikkiruokaa
muovailuvahaa

Osa 45: Soseblogi

2007-11-27T16:43:00.000+08:00

Vaihteeksi kuulumisia arjen keskelta. Joulu tekee tuloaan ja tontut ahkeroivat. Meilla kotona ahkeroi (hyvassa mielessa) ainoastaan Lowinda, josta muuten tulee meidan ihka oma apulainen joulukuussa osa-aikaisen avun sijaan. Itse en ole vielakaan loytanyt viimevuotisia jouluvaloja, ne on talletettu niin hyvin. Muista jouluvalmisteluista puhumattakaan.

Ellen ahkeroi vahan liikaakin, niin kovaa on meno kotona. Kuvassa hurjastellaan kolmipyoraisella, huomatkaa selassa olevat siivet ja etukorissa himpula, jolla on vauvanmyssy paassa.

Minua huvitti tilanteessa yhdenmukaisuus E.T. elokuvan kohtaukseen, jossa pikkupoika kuljettaa avaruusolentoa kolmipyoraisen etukorissa ja koko konkkaronkka nousee lentoon. Siispa Himpula phone home...

Ellenin kasvomaalaus tehtiin lauantaina Nokian perhetapahtumassa rannalla (!) Kiva idea sen sijaan, etta aina vain on firmojen pikkujouluja tyontekijoiden kesken.

Ellenin koululla on koululaisten konsertti lauantaina. Sita varten neidille piti hankkia traditional chinese costume Chinatownista. Ja ohjeistus on meikata lapset esiintymista varten. Ihmettelin kovasti meikkipuolta koulun apulaismanagerille Andylle (siis mies), johon Andy perusteli:

- It's to make children look cute! I wore make up when I was a child...

Ehka tama juttu taas paasee listalleni Kummallisista Aasialaisista Asioista. (Olen kylla aina ollut sita mielta, etta tuo Andy on hieman erikoinen.)

Otsikko puolestaan kertoo siita, etta Oliver on aloittanut 6kk taytettyaan soseiden maistelun.
Soseblogissa on aloitettu riisilla (riisijauhoa, joka sekoitetaan veteen tai maitoon), sitten siirryimme porkkanaan (Earth's Best Organic Carrots, purkista), jonka jalkeen herkuteltiin paarynalla ja nyt maistellaan bataattia. Into on pojalla kova syoda kaikki mita annetaan - ja lopuksi yrittaa viela jarsia poydan reunaa. Huomatkaa maaninen katse ruokailukuvassa.

Osa 44: Down under

2007-11-17T13:31:00.000+08:00

Terveiset rennosta, aurinkoisesta, merellisesta, valloittavasta Sydneysta!
Jos saisin valita, muuttaisin sinne heti paikalla. Ellenillekin tuli tippa linssiin viimeisena paivana, mutta onneksi sitten muistettiin Singaporessa olevat kaverit.

Jo lentaminen yli Australian mantereen oli outoa: kaikkialla alla oli ensin suota ja sitten vain punaista maata ja hiekkadyyneja. Lentamisesta huomautus (terveiset Lasselle): emme valitettavasti paasseet samalla reitilla liikennoivan Singapore Airlinesin uuden kuningattaren (A380) matkustajiksi. Harmin paikka.

Sydney on helpoin kaupunki, missa olen koskaan oleillut. Helppo olla - ihan kuin ihmisilla olisi vappu joka lauantai, sanoi Tuomas - helppo kulkea jopa pesueen kanssa, helppo loytaa sopivat kahvilat, ravintolat, kaupat. Easy. Sydneylaisilla ei tunnu olevan kova kiire minnekaan, paitsi ehka pubiin toiden jalkeen. Aussiaksenttiinkin korva tottui nopeasti. Suuri osa ihmisista vetelehti rantasandaaleissa ja sortseissa (vaikka itsella oli villapaita ja farkkutakki alle 20 asteen saassa). Oli mukava katsella vaihteeksi pursuilevia jenkkakahvoja ja kampaamattomia hiuksia trimmattujen ja puunattujen, 12cm:n korkokengilla hoippuvien singaporelaisdaamien jalkeen.

Hurahdin aboriginaalien spiritualismiin ja symbolistiseen taiteeseen. En sentaan didjeridoo-musiikkiin. Mukaan lahti yksi maalaus ja kirja aboriginaalien maalaustaiteesta. Ja paljon innostusta.

Ellenin toiveet toteutettiin ja kavimme katsomassa "kualakarhuja" ja kenguruita. Ihan kivoja, paljon sympaattisempia kuin muut originaalit aussielaimet, joista suurin osa on erilaisia liskoja ja myrkkykaarmeita. Ja haita. Ellen sai silittaa liskoja ja pythonia (brrrr...) Tiesitteko muuten, etta pikkuinen koalakarhu syo kaksi kiloa eucalyptuspuun lehtia paivassa ja kakkaa tosi paljon?

Ja piti tottakai kuvauttaa itsensa Utzonin suunnitteleman Sydneyn oopperatalon edessa. Kuvassa rakennus nayttaa valkoiselta, kuten yleensa, mutta oikeasti se on yllattavan likaisen varinen (kuin Finlandia-talon marmorit ennen vaihtamista). Kuvissa on myos yleensa huomaamattomissa talon jalusta ja syysta: se on suoraan kuin Ita-Pasilasta. Katsokaa vaikka matkakuviani, jotka on otettu meren puolelta.

Sydneyssa meri on tarkea osa kaupunkikuvaa. Helsingin kaupungin edustajat voisivat tehda joskus opintoretken paikalle ja katsoa mallia. Miksei Helsingissa esimerkiksi paase kaupungin joukkoliikennelautalla vaikka Kauppatorilta Tapiolan rantaan, Hakaniemeen, Seurasaareen, Arabianrantaan? Miksei ole mukavia katettuja street market -paikkoja? Miksei ranta-alueilla ole enempaa ulos avautuvia ravintoloita ja kahviloita?
Lisaksi ihastuin hupaisaan monorailiin, joka kuljetti ihmisia keskustassa. Ja parasta turisteille oli kaikkialla lahella olevat julkiset vessat ja parents' roomit eli lastenhoitotilat (vinkki: ne voi sijoittaa sydneylaisittain sillan alle). Ja melkein kaikkialla Sydneyssa toimi esteettomyys. Ottakaamme oppia! Vaikka ilmasto on erilainen, on Helsingissa paljon samaa kuin Sydneyssa. Olisi tosin aika huono vitsi surffata Mustikkamaalla, Hietsusta puhumattakaan...

Osa 43: Tan Sri Dato' Seri (Dr.) Lim Goh Tong

2007-10-30T09:05:00.000+08:00

Yksi paikallisista (kiinalaisten) kummallisuuksista on lehdessa julkaistavat kuolinilmoitukset. Ne ovat ehka viimeinen mittari, jolla mitataan ihmisen (julkinen) arvostus. Olemme koko viikon ihmetelleet, kuka oli otsikossa nimetty henkilo, jonka koko sivun, puoli sivun ja neljannessivun kuolinilmoituksia on ollut The Straits Timesissa pitkin viikkoa. Parhaina paivina samassa lehdessa sivukaupalla.

Normaalisti kuolinilmoitus singaporelaisittain on parin palstan kokoinen, ja jos henkilo oli arvostetussa asemassa tyoelamassa, ilmoituksia saattaa olla seka omaisten puolesta, etta tyopaikan puolesta. Joskus nakee kuoleman vuosipaivailmoituksia, esimerkiksi puolison kuoleman 10-vuotispaivan muistoksi, lesken ja lasten laittamana.

"Casino czariksi" ja "tycooniksi" mainittu herra Lim Goh Tong haudattiin lauantaina. Vaatimattomaksi ihmiseksi luonnehdittu malesian kiinalainen pomo laskettiin haudan lepoon omaan mausoleumiinsa, kahden jalkapallokentan kokoiselle muistokentalle. Feng shuin kannattajana hanet haudattiin kasvot itaa kohti, katsomaan kohti esi-isiensa maita. Arkku laskettiin tasan kello 1.18 iltapaivalla, koska kantoniksi se kuulostaa "yat-yat-fatt" eli "every day prosper" (sanoo The Sun newspaper). Vaatimattoman herran hautajaisiin osallistui 10 000 ihmista.

Kovin vaatimattomia eivat olleet Genting -yhtion perustajana tunnetun herran aikaansaannokset. Singaporessa kyseinen yhtio on esimerkiksi perustanut lahes kaiken, mita meidan kodin ikkunoista nakyy: Sentosan saarelle useita resort-kohteita (kuvassa rakennetaan Sentosalle taas jotain uutta), Cable carin (koysiradan), joka kuljettaa ihmisia Mount Faberilta Sentosalle, Star Cruises -yhtion, jonka ruotsinlaivan kokoiset ja oloiset risteilijat matkaavat paivittain Singaporesta mm. Thaimaaseen, Kiinaan ja jopa Australiaan. Ja varmaan paljon muuta, josta minulla ei ole aavistustakaan. Vaatimattoman miehen henkilokohtainen omaisuus arvioitiin US$4.3:ksi biljoonaksi.

Osa 42: Free balls

2007-10-10T09:36:00.000+08:00

Ang Leen uusi elokuva Lust, caution on nyt taalla. Ja sensuroituna tottakai, alkuperaisesta on leikattu huomattavasti pois. Ohjaajan itsensa leikkaama sensuroiduille markkinoille tarkoitettu versio on aivan toinen elokuva hanen itsensakin mielesta. Paikallinen kriitikko luonnehti, etta alkuperainen elokuva on viiden tahden huippuleffa, mutta leikattu versio keskinkertainen, kolme ja puoli. En tieda, miksi kriitikko sai katsoa alkuperaisen, kun sita ei tietaakseni edes saa tuoda maahan. No, arvaatte varmaan, mita on toivomuslistalla, kun joku tuttu sopivasti kay rajojen ulkopuolella...

Suhtautuminen Singaporen kiinalaisiin kay yha hankalammaksi. Kuulin taas juttuja kiinalaisperheiden kotiapulaisten kohtelusta. Kun filippiinilaisille apulaisille yleensa (ainakin lansimaisissa perheissa) annetaan sunnuntait vapaapaiviksi - he kun ovat katolisia ja ainakin osa haluaa kayda kirkossa, niin indonesialaisille annetaan yleensa yksi paiva kuukaudessa vapaata - mutta kuulin kiinalaisperheesta, jonka apulaisella ei ole koskaan vapaata!

Meita lahinna olevan ostoskeskuksen pihaan ilmestyi viime viikolla iso punainen pallo, jossa luki stay curious. Parin paivan valein iso pallo on "muninut" puiden juurelle erikokoisia, pienempia punaisia palloja, joissa on printattuna uteliaisuuteen liittyvia sitaatteja, kuten "Mere curiosity adds wings to every step." (von Goethe). Viela en tieda, minka mainoskampanjan kohteeksi olemme joutuneet.
Paikalliset ovat ilmeisesti oppineet odottamaan palloja ja varustautuvat kassein ja pussein ohikulkumatkalle. Tanaan eras kiinalainen (!!!) rouva kerasi isoon jatesakkiin palloja ja intialainen mies riemuitsi niin, etta huikkasi minullekin: Free balls! Take, take!

P.S. Poistan linkkilistalta linkkeja vanhempiin valokuviin. Jos joku kaipaa viela Suomen loman kuvia, laittakaa mailia, niin postitan linkin.

Osa 41: Mietteita Moskeijassa

2007-10-06T13:33:00.001+08:00

Luin australialaisen toimittajan ja Lahi-Idan kirjeenvaihtajan Geraldine Brooksin kirjan Islamin naisten salattu elama (Nine Parts of Desire, 1994). Sitten ilmoittauduin opastetulle kavelylle Singaporen Kampong Glamiin, kaupungin malajien vanhaan kaupunginosaan eli muslimien alueelle.
Niskavillat pystyssa mietin wahhabilaisten ahdasmielisia tapoja, fatwoja ja jihadia, kun astelin kohti kultakupolista moskeijaa.

Brooksin kirja on yhteenveto hanen vuosia kestaneesta soluttautumisestaan Lahi-Idan islaminuskoisten naisten elamaan. Koko elaman kirjo aukenee huntujen takaa, tosin kovin erilaisena vanhoillisessa Saudi-Arabiassa kuin maallistuneessa Egyptissa. Sekalainen paketti naisten silpomisesta, matkustuskielloista, syntisesta vatsatanssista ja moniavioisuudesta ei anna kovin mukavaa kuvaa naisena olosta, mutta toisaalta Brooks muistaa ottaa huomioon kulttuuriset taustat, joilla ei ole paljoa tekemista itse Islamin kanssa. Mielenkiintoista antia ovat Mohammedin ilmestykset (joista siis laadittiin islamilaiset lait), jotka osuvat aina sopivasti ratkaisemaan jonkin ongelman profeetan omien vaimojen keskuudessa.

En ollut aiemmin koskaan kaynyt moskeijassa. Luulin, ettei kristitylla ole sinne mitaan asiaa, tai ainakaan naisilla. Mutta yllattaen Singaporen Sultan Mosque on avoinna kaikille, pukeutumissaannotkaan eivat ole sen ihmeellisemmat kuin Italian katolisissa kirkoissa. Liian niukasti pukeutuneille on tarjolla kaapuja. Moskeijan alakerrassa rukoilevat miehet ja ylakerrassa naiset. Koristelu on niukkaa, geometrisia ornamentteja ja koraanin sakeita koukeroisella arabialla. Alttari osoittaa Mekkaan ja lattiaa peittaa ovelasti kokolattiamatto, jossa on merkittyna rukouspaikat.

Singaporessa nakee jonkin verran hunnutettuja naisia, esimerkiksi Ellenin koulussa tyoskentelee eras hijabia pitava lastenhoitaja (kuten myos hindujen otsamerkkia pitava opettaja...). Burqan (=burkhan, burkan, eli mustan kaavun, joka peittaa kaiken paitsi silmat) olen nahnyt useammin Herttoniemessa kuin taalla.
Kavelyllamme vierailimme rukousmattoja myyvassa kaupassa moskeijan vieressa. Selvisikin, etta kauppias on itse hindu - onkohan tama mahdollista muualla kuin Singaporessa? Alueella leijaili myos selva chicken ricen tuoksu, vaikka muslimeilla on menossa Ramadan, paasto.

Brooksin kirjan innoittamana selasin internetista taustatietoja kirjoittajasta. Kiinnosti, joko hanelle on julistettu fatwa kirjansa ansiosta. Fatwan sijaan tormasin mielenkiintoiseen sivustoon Islamista ja naisista (katso linkki listasta).
Islaminuskoiset naiset tuntuvat pitavan hunnustaan kiinni kovasti. Mikas siina, miksi yksi vaatekappale haittaisi muita. Mutta mita tulee moniavioisuuden puolusteluun haistan jo ikavia yleistyksia lansimaisista avioliitoista, avoliitoista ja yleensa ihmissuhteista. Noh, lukekaa itse.

Ristiriitaa islamilaisen ihannevaltion tavoittelijoiden ja lansimaisen sananvapauden, tasa-arvon ja yksilonvapauden valilla ei ratkaista tassa blogissa, eika Brooksin kirjassa. Kaikenpuoleisen kunnioituksen merkeissa. Niin ja ensi viikolla on muuten Hari Raya, suuri islamilainen juhla.

Osa 40: Singapore Sling

2007-09-25T13:59:00.001+08:00

Turistina kotikaupungissa retkeily on joskus mukavaa (kokeilkaa itse).

Hengailimme lauantaina legendaarisessa Raffles Hotellissa. Hotellihuoneeseen siella ei sentaan budjetti veny, mutta baarissa, kahvilassa, museossa tai kaupassa voi aina pistaytya ja leikkia olevansa siirtomaaherrasvakea.

Hotellin perustivat aikanaan armenialaiset Sarkiesin veljekset, joilla oli useita hotelleja Kaakkois-Aasiassa. Nykyinen rakennus on 1890-luvulta ja edustaa konservatiivista uusklassismia, siirtomaatyyliin siis. Luin mielenkiintoisen teorian siita, miksi brittilaisille siirtomaille tunnusomainen tyyli ennen toista maailmansotaa on uusklassismi, vaikka emamaassa vallitsi samaan aikaan uusgotiikka (esim. the Houses of Parliament). Teorian mukaan siirtomaihin lahtivat onneaan etsimaan usein varakkaiden perheiden nuorimmat vesat, joilla oli konservatiivinen koulutus, muttei paljoa varallisuutta. Muodikas uusgotiikka taas oli Englannissa teollisuudella rikastuneiden porvareiden lempityyli. Niinpa siirtomaissa suosittiin konservatiivista ja "akateemisempaa" uusklassismia.

Raffles Hotel on saanut nimensa Singaporen ensimmaisen siirtomaahallitsijan, Sir Stamford Rafflesin mukaan (kuten moni muukin asia...Raffles sita ja Raffles tata). Legendoja on monenlaisia, kummallisin niista kertoo Singaporen viimeisen villin tiikerin siirtyneen tuonpuoleiseen samalla paikalla kuin nykyinen hotellin Long Bar sijaitsee. Japanilaisen miehityksen aikana (II MS) kerrotaan japanilaisten sotilaiden kutsuneen hotellin vieraat viimeiseen valssiin. Sodan aikana hotelli toimi vankileirina.

Hotellista on kirjoitettu kirja ja siella on filmattu elokuvia. Kuuluisia vieraita on Rudyard Kiplingista Charlie Chapliniin, Michael Jacksonista George H.W. Bushiin ja kuningatar Elisabeth II:een.

Mutta paras legenda on tietenkin Singapore Sling. Kyseinen drinkki on lahtoisin hotellin baarimikolta Ngiam Tong Boonilta, noin vuonna 1910.

Singapore Sling
Type:	Mixed drink
Primary alcohol by volume:	Gin Brandy
Served:	"Straight up"; without ice
Standard garnish:	Maraschino cherry, pineapple
Standard drinkware:	Highball glass
IBA specified ingredients^†:	4.0 cl (8 parts) Gin 2.0 cl (4 parts) Heering Cherry Liqueur (cherry brandy) 0.5 cl (1 part) Cointreau 0.5 cl (1 part) DOM Bénédictine 1.0 cl (2 parts) Grenadine 8.0 cl (16 parts) Pineapple juice 3.0 cl (6 parts) Fresh lemon juice 1 dash Angostura bitters
Preparation:	Pour all ingredients into cocktail shaker filled with ice cubes. Shake well. Strain into highball glass. Garnish with pineapple and maraschino cherry.

Osa 39: Singlish also can

2007-09-19T14:53:00.000+08:00

Luulitteko, etta Singaporessa puhutaan englantia? No ei todellakaan, Singlish eli Singaporen english (lausutaan: ingrish) on ihan oma, huvittava kielensa. Eras hauskimmista kielellisista piirteista on can -verbin kaytto. Harvoin yhdella sanalla saadaan ilmaistua yhta paljon.

Yksinkertaisimmillaan can tarkoittaa yes. Esimerkiksi taksiin mennessa voi yksinkertaisesti kysya: Plaza Singapura, can? Johon kuljettaja vastaa: Can. Ja sitten mennaan. Jos kuski on vastahakoinen ja murisee jotain vaikeaselkoista, voi asiasta neuvotella korottamalla aanta: CAN or NOT?
Singaporen kiinalaisille kiasuille kaikki on CAN. Toisinsanoen, mita vaan voi tehda. Can, lah?
Jos ihmetellaan jotakin kieltoa, sanotaan How cannot?
Kaupassa, jos haluaa kysya, saako paitaa isommassa koossa tai eri varissa, myyja voi vastata esimerkiksi: Extra large also can. Tai Black cannot.
Can sopii myos kaupassa tinkimiseen: Wah, so expensive, ah? Can make cheaper lah? Cannot afford lah. Cheaper can or not?
Ja kun oikean hintainen ostettava loytyy: Ah! This one can.
Tai: Okey, lah. Can.

Tasta saankin oivan aasinsillan lah - lisan merkitykseen. Silla maustetaan monella lailla lauseita, ilmeisen positiiviseen ja pehmentavaan suuntaan. Lah on kaikkein suosituin lisasana, mutta myos muita viljellaan paljon. Tassa esimerkki:

Can ah? Onnistuuko vai ei?
Can lah. Kylla.
Can leh. Tottahan toki.
Can lor. Kylla. Luultavasti.
Can hah? Oletko varma?
Can hor. Olet siis varma...
Can meh? Oletko aivan varma?

Ja oluelle mennaan seuraavin sanoin: Tiger can. Eh, anything also can...

Okay, lah. Pahoittelen kielipuolisuuttani aakkosten puuttuessa. Johtuu paikallisesta laptopista, lah. Ketchup with you!

Esimerkkeja lainailin osittain Gartbooksin kirjasta Essential guide to Singlish.

Osa 38: Retki Kurrekurredut -saarelle

2007-09-11T15:34:00.001+08:00

Pienet helmenkalastajatytöt Amanda ja Ellen pikkuveljineen, perheineen ja ystävineen päättivät matkata Etelä-Kiinanmerelle Kurrekurredut -saarelle. Merimatka taittui mukavasti aalloilla keinuvalla laivalla, jonka nimi oli Aria Bupala. Sitten matkattiin bussilla kuoppaisia teitä pitkin, kunnes lopulta alkuasukkaiden rumpu- ja tanssiesitys toivotti meidät tervetulleeksi perille. Oma majakin löytyi, kaikilla mukavuuksilla ja läheltä valkoista hiekkarantaa.

Ihanissa suolaisissa aalloissa oli mukavaa kellua ja kalastaa aarteita. Löytyi simpukoita ja koralleja - ja tietysti helmiä.

Alkuasukkaiden lisäksi saarella asui hauskoja eläimiä. Autonkuljettaja vakuutti, että saarella ei ole isoja eläimiä, vain liskoja, käärmeitä ja apinoita. Eräs koirankokoinen lisko piti kovasti seurastamme ja köllötteli majamme takapihalla. Illalla grilli-illallisemme valot houkuttelivat paikalle myös tikkuaskin kokoisia lentäviä kovakuoriaisia, jotka kopsahtelivat niskaamme.

Oliver -poika kävi testaamassa upouusia uimahousujaan. Muita matkan kohokohtia olivat vierailu Oleh Oleh - basaarissa sekä ahkerien alkuasukkaiden tarjoilemat herkut.

Kurrekurredut -saari tunnetaan paremmin Bintanin nimellä ja se sijaitsee Indonesiassa.

Lisää kuvia webbialbumissa, katso linkki alla!

Osa 37: Lähteminen ja jääminen

2007-09-04T14:48:00.000+08:00

Elokuu on suosittu expattien vaihtokuu. Naapuritalon vastapäisessä asunnossa Asian Tigersit (muuttofirma) täyttivät asunnon pahvilaatikoilla pari päivää sitten ja tänään viereisessä asunnossa pakataan. Condostamme ovat lähteneet muut suomalaiset lapsiperheet kesän aikana ja leikkipaikan kasvot ovat vaihtuneet lähes kokonaan. Uusista asukkaista tosi moni on japanilaisia perheitä. Muilla ei kai ole varaa talon huimasti kohonneisiin vuokriin. Monen kahden vuoden vuokrasopimus on juuri päättynyt ja uusi vuokrapyyntö saattaa olla lähes tuplahintainen.

Uusi lukukausi alkaa Suomi-koulussa, johon Ellen ei tosin pääse ikärajan vuoksi osallistumaan ennen tammikuuta. Suomalaisten leikkipiirien lapset ovat suurelta osin vaihtuneet, kun aloitamme huomenna taas kokoontumiset. Tätä siis on maanpakolaisten sosiaalinen elämä: juuri kun sulaudut joukkoon, pitää taas alkaa alusta.

Haikeissa tunnelmissa siis kaipailen poislähteneitä ystäviä ja tuttavia. Mutta elämä jatkuu, eikä mikään ole niin pysyvää kuin muutos.

Viikonlopuksi menemme jäljellejääneiden suomalaisten ystävien kesken Bintanin saarelle, josta olemme vuokranneet villan. Eka matka Indonesian puolelle!

Osa 36: Kuukakkuja ja paperilyhtyjä

2007-08-31T13:40:00.000+08:00

Tänä vuonna Mid-Autumn Festival on 25. syyskuuta. Juhlaa kutsutaan myös the Moon Cake and Lantern Festivaliksi. Juhlapäivän ajankohdaksi lasketaan kiinalaisen kalenterin kahdeksannen kuunkierron 15.päivä, jolloin kuu paistaa kiinalaisille täydellisimpänä ja kirkkaimpana. Juhlan historiasta on eri versioita, perinteisin selitys taitaa olla ihan sadonkorjuun juhliminen. Villimmissä versioissa juodaan kuolemattomuuden eliksiiriä ja purjehditaan kuuhun. Jos katselee oikeana yönä taivaalle, kuussa pitäisi näkyä sinne joutunut nainen, Chang-Er, jolla on jostain syystä lemmikkikani mukana. Miten kani liittyi tarinaan, en tiedä.

Kuukakut ovat tämän vuodenajan herkkuja. Ne voivat olla isoja tai pieniä, mutta useimmissa on keskellä pyöreä "kuu". Makuvarioitakin on monenlaisia, mutta perinteisiä makuja ovat punainen paputahna (kamalaa tahmeaa ja imelää tököttiä, kiinalaiset tunkevat sitä jopa paahtoleipään) ja lootus. Kiinankielisistä nimistä kummemmin tajuamatta maistoimme summamutikassa joitain, jotka maistuivat maapähkinälle ja jollekin määrittelemättömälle. Herkkukategoriaan "mämmi": kerran vuodessa voi syödä.

Niin ja niitä lanterneja eli lyhtyjä ripustellaan myös samana juhlakautena. Kummallista, että niitä käytetään myös Suomessa rapujuhlien aikaan, mikä lie kiinalainen vaikute kantautunut Pohjolaan.

Kuvassa on mini moon cakes, ihan söpöjä. Ja niitä pakotettiin kaupassa ostamaan kahdeksan, ehkä mikään muu lukumäärä ei vain sovi.

Osa 35: Joko sinulla on Personal Shopper?

2007-08-21T17:36:00.000+08:00

"Buy! Buy! Buy!, shop without guilt for fashion at every budget"
Noin lukee paikallisen naistenlehden kannessa. Toimisikohan se suomeksi: Osta! Osta! Osta! Shoppaa ilman syyllisyyttä, muotia kaikkien budjetilla.
Ehkä ei?

Mutta opin jotain uutta kyseistä lehteä lukemalla. On olemassa jokateinin toiveammatti: Personal Shopper.

Personal Trainer on jo ihan vanhentunut juttu, jokainen voi hankkia sellaisen. Niitä näkyy täällä aika usein: hikoileva (ylipainoinen ja keski-ikäinen) mies tai nainen viimeisen päälle hienoissa urheiluvaatteissa treenaamassa ja vieressä trimmattu nuorukainen kellojen ja sykemittareiden ja ties minkä releiden kanssa katsoo päältä ja hoputtaa (One more ma´am). Ei kiitos.

Personal Stylist kuuluu sellaisille ihmisille kuin Nicole Ritchie ja Paris Hilton. Ja ehkä myös oikeille julkuille. En tiedä, käykö stylistit myös ostoksilla, ainakin ne laskuttavat palveluksistaan muhkeita summia.

Mutta Personal Shopper: Suoraan sanottuna en tiedä, mikä se on. Palvelu himoshoppaajalle, joka on liian kiireinen? Vaiko ammatti himoshoppaajalle, jolla ei ole itsellä rahaa?
Onko se joku, jolle annetaan lapulle omat mitat ja mieltymykset ja tehtävä, esimerkiksi: Tiina, koko 40, tykkää punaisesta, inhoaa palloja ja rusetteja, tarvitsee cocktail-asun. Sitten tyyppi kiertelee kaikki päivät kauppoja ja miettii: tuo hame sopisi Maijalle ja tuo kravatti Erkille. Näihin housuihin jopa Matti mahtuisi.

Jos ei muuta, niin ainakin ostoskeskuksissa olisi enemmän tilaa, jos moni siirtyisi käyttämään Personal Shopperin palveluita. Ei tarvitsisi tuolla tungoksessa törmäillä.

Osa 34: Kiinalainen kauhujuttu

2007-08-17T11:07:00.000+08:00

Singaporessa seurataan Kiinaa tarkasti, onhan suurin osa singaporelaisista etnisesti kiinalaisia. Ja Kiinan talous vaikuttaa tietysti tännekin. Viime aikoina uutiset Kiinasta eivät ole olleet hyviä. Ihmisoikeusjutut, joissa lievästi jälkeenjääneitä miehiä ja kaapattuja lapsia on pidetty vangittuna orjatyössä tiilitehtaissa, ihmetyttävät ja inhottavat. Puhumattakaan valtavista saasteongelmista, jotka vaikuttavat ennen kaikkea kiinalaisiin itseensä. Silti Kiinalla on myös paljon vientituotteita ympäri maailmaa. Ne puhuttavat varmaan jo Suomessakin.

Suurin haloo on noussut leluista, joista tällä kertaa on taas löydetty lyijymaalia ja vaarallisia supermagneetteja. Osallisena on amerikkalainen lelujätti Mattel. Lyijyn vaarat ovat kai kaikkien tiedossa (taisi Rooman valtakuntakin kaatua lyijyn vuoksi, ainakin erään teorian mukaan...), mutta magneetit olivat itselleni uusi asia. Voimakkaat ja pienet magneetit voivat nieltyinä vetää toisiaan puoleensa niin voimakkaasti, että ne repivät ihmisen sisuskalut. Amerikassa yksi lapsi on kuollut magneetteihin ja seitsemän muuta pelastettu leikkauksella. Barbeilla leikkiminen on nykyään vaarallista touhua.

Kiinalainen ruoka taas puhuttaa jatkuvasti. Maaliskuussa Amerikassa kuoli 16 koiraa ja kissaa Kiinassa valmistettuun lemmikkieläinten ruokaan lisätyn vaarallisen kemikaalin vuoksi. Toukokuussa Kiinassa valmistetuista hammastahnoista löytyi diethylene glycolia, joka aiheuttaa maksa- ja munuaisvaurioita. Toukokuussa niinikään Panamassa sanotaan kuolleen ainakin 100 ihmistä kiinalaisvalmisteiseen yskänlääkkeeseen, joka sisälsi samaa diethylene glycolia tavallisen glyseriinin sijaan. Pienempiä uutisia ovat olleet mm. erään kylän teuraaksi viedyt siat, joiden painoa oli yritetty kasvattaa pumppaamalla sikoihin suuri määrä jätevettä. Teko paljastui, kun siat kuolivat. Ahneella on p...nen loppu?

Suomessa on muuten rapujuhlakausi parhaimmillaan. En suosittele kiinalaisia jokirapuja kenenkään lautaselle. Suosikaa kotimaista. Tässä yhteydessä voin jopa mainostaa, että Pyhäjärvessä on hyvin rapuja tänä vuonna.

Osa 33: Lomalle Suomeen

2007-07-14T15:34:00.000+08:00

Huomenna mekin sitten lähdemme lomalle - Suomeen. Oli vaikeaa löytää joku, jolle jättää avaimet, uskoa kukkien kastelu, postilaatikon tyhjäys ja asunnon huolto (pakollinen ilmastointilaitteiden pyöräyttäminen silloin tällöin, ettemme joudu palaamaan homeen valtaamaan asuntoon), sillä kaikki suomalaiset ovat lomalla - Suomessa. Onneksi eräs "naapuri" sentään ajoitti matkansa jo alkukesään. Sisun eli Singaporen Suomalaisten toimintakin on kesätauolla, ihan kuin koko Suomi ennenvanhaan heinäkuussa, lappu luukulla.

Meillä on ollut kovat siivoustalkoot, sillä keittiömme muurahaisyhdyskunta on kasvanut. Olen päättänyt hylätä pehmeät keinot ja suihkuttaa epäilyttävät kolot ja nurkat myrkyllä ennen lomalle lähtöä. Pelkään, että muuten saamme palata muurahaispesään.

Olen miettinyt jo viikkoja, onko minulla mikään koti-ikävä vai ei. Koti-ikävä ei ole, koska koti on nyt täällä. Ikävä joitakin asioita ja ihmisiä - kyllä. Ikävä viileitä ja valoisia kesäiltoja, sienimetsiä, uusia perunoita, kevään ensimmäistä terassikeliä, omaa polkupyörää, Helsingin kotia ja kesäistä kaupunkia, raejuustoa, kylmää vesijohtovettä ja Laitilan Oiva-siideriä (Ainoa siideri, jota täällä olen nähnyt, on juomakelvotonta Koppersbergia Ikeasta).

Säätiedotus Suomeen näyttää olevan reilut 20 astetta päivällä ja kymmenen yöllä. Tänään aamu-uinnilla palelin, olisikohan ollut vain 25 astetta ja tuulista. Saa nähdä, kuinka palelemme Koti-Suomessa, niin hyvin on elimistö jo tottunut lämpöön.

Muumimaailma - Here we come!

Osa 32: 070707

2007-07-07T21:59:00.000+08:00

Tänään on niin onnekas päivä, että se pitää muistaa. Erityisen hot hot hot päivä on useille tänään vihittäville kiinalaisille rakastavaisille, koska onnekas luku seitsemän esiintyy jopa kolme kertaa. Singaporen hotellien juhlatilat ovat olleet jo kauan täyteen buukattuja häätilaisuuksia varten.

Osa 31: Vesipoliisit ja muut kutsumattomat vieraat

2007-07-04T13:43:00.001+08:00

Singaporessa on dengue-epidemia. Ainahan denguekuumetta esiintyy, mutta nyt muutaman viikon ajan sairastapausten määrä on ylittänyt epidemiaksi luokittelun rajan, tarkoittaa noin 300 tapausta viikoittain.
Dengueta levittävät Aedes aegypti -lajin moskiitot. Tartunta tapahtuu käsittääkseni niin, että moskiitto pistää virusta kantavaa ihmistä ja sitten pistäessään seuraavaa ihmistä välittää viruksen. Ympäri kaupunkia on ns. hot spotteja, kortteleita, joissa tautitapauksia on ollut useampia.

Dengue muistuttaa kovaa flunssaa ja sitä kutsutaan myös breakbone -taudiksi, koska niveliä särkee ilmeisesti kovasti. Tappava dengue on harvoin, mutta ne, jotka sairastavat denguen toistamiseen, voivat saada jonkinlaisen shokkireaktion, joka onkin sitten hengenvaarallinen. Toistaiseksi Singaporessa on tämän epidemian aikana kuollut kaksi ikäihmistä.

Valtio käy kovaa kampanjaa denguen kitkemiseksi. Kaikkialla hoetaan "denki"-varoituksia (eli dengue lausutaan kuten venäjän rahaa tarkoittava sana...) Postista tulee iljettävän näköisiä tietoiskuposteja, joissa on suurennettuja otoksia moskiitoista. Uhkaileva iskulause "If they breed, you will bleed" on maalattu jopa bussien kylkiin ja se lävähtää tämän tästä telkkarissa paikallisilla kanavilla.

Tietoiskuilla on toki hyvä syy, sillä moskiittojen leviämistä voi tehokkaimmin estää poistamalla niiden lisääntymispaikat. Kaikki seisova vesi pitäisi vaihtaa joka toinen päivä tai vaihtoehtoisesti laittaa antimoskiittorakeita veteen. Ja koskaan ei tiedä, milloin vesipoliisi on oven takana. Vesipoliisi sakottaa 200 dollaria, jos kodista löytyy potentiaalisia moskiittojen lisääntymispaikkoja. Siispä kääntämään kukkaruukkujen aluslautaset, kukkamaljakot, siivousämpärit, viemärikaivot ja sulkemaan käyttämättömän vessan kansi.

Minua kyllä pisti taas toissapäivänä moskiitto. Toivotaan, ettei se ollut viruksen levittäjä.
Denguessakaan ei ole tarpeeksi, sillä Intiasta leviää uusi moskiittojen levittämä kuumetauti, jonka nimi on niin hankala, etten osaa kirjoittaa sitä. Se ei kuulemma ole hengenvaarallinen, mutta kamala nivelsärky seuraa sairastunutta kuukausien ajan.

Asuntoamme ovat viime aikoina vallanneet myös muut kutsumattomat vieraat. Eräänä iltana murustin palan suklaata olohuoneen lattialle enkä jaksanut heti siivota. Jonkin ajan kuluttua sen kimpussa oli joukko pikkuruisia muurahaisia.
Makuuhuoneessamme pesii pieniä hyppiviä hämähäkkejä, joita on käsittämättömän vaikea saada kiinni. Parina iltana on seinillä vilahtanut pieni lisko. Se on niin vikkelä, että on turha toivo saada tätäkään kutsumatonta vierasta kiikkiin. Mutta hyvä puoli on se, että hämähäkkejä ei ole enää näkynyt. Mitäköhän isompaa seuraavaksi tulee syömään liskon?

Osa 30: Juhannuksen viettoa

2007-07-04T13:32:00.001+08:00

Vietimme Juhannusta täälläkin suomalaisten kesken. Hikoiltiin ulkona kuin saunassa ja ohjelmassa oli - grillausta.

Makkaraa ja oluttakin oli, meri liplatti vieressä. Ainoastaan koivut puuttuivat, sillä huomasimme liian myöhään, että Ikeassa olisi ollut myytävänä koivunlehden muotoisia vihreitä valosarjoja. Niillä olisi saanut vähän valoa pimeään trooppiseen yöhön. Onneksi edes Marimekon pöytäliinassa kukkivat kuusamat.

Mukana juhlissa olivat kaikki kolme pientä Suomi-poikaa, joilla jokaisella ikää juhannuksena noin yksi kuukausi.

Osa 29: Siirtonainen

2007-06-26T13:47:00.000+08:00

Täällä rouvapiireissä on kuhistu jo pitkään eräästä väitöskirjasta, joka tarkastettiin viime joulukuussa Helsingin Yliopistossa. Väikkärin nimenä on Siirtonaisena Singaporessa ja tekijä on valtiotieteilijä VTT Annika Oksanen. Aihe on ulkomaankomennukselle mukaan lähteneiden puolisoiden "julkisen kertomuksen" määrittely. Toisin sanoen väitöskirjassa pyritään löytämään tunnistettava ja ehkä hyväksyttävä rooli puolison mukana repun tavoin matkaaville naisille.

Annika Oksanen on kuulemma esiintynyt Suomen telkkarissakin haastateltavana. Uudessa ulkosuomalaisille suunnatussa Expatrium-lehdessä on lisäksi hänen henkilöhaastattelunsa. Väikkäri on varsin kiinnostavaa luettavaa - ainakin noin sivulta 60, josta alkavat puolisopestiläisten haastattelut.
Ja sitten liikutaan syvissä vesissä: huono omatunto siitä, että on toisen elätettävänä, ammatin menettämisen myötä kadonnut identiteetti, aina kotoa poissa oleva mies, lasten hoito tai se, ettei ole lapsia, joiden vuoksi perustella kotona olemista, miehen työpaikan pienipalkkaiset paikalliset heitukat, jotka metsästävät vanhempia hyvätuloisia expattimiehiä, avioerot ja kotiinpaluut tyhjän päälle.

Minulla on ainakin toistaiseksi kovin paljon hauskempaa! Sitäkään, että nauttii uima-altaalla lekottelusta ei väitöskirjan mukaan kukaan uskalla ääneen sanoa. Minä nautin! Tosin tällä hetkellä en sinne ehdi kuin harvoin. Nautin myös siitä, että on aikaa tavata muita ihmisiä ja luoda uusi sosiaalinen verkosto alusta alkaen. Mistä onkaan tullut lämpimän tropiikin auringon alta niin katkeria kommentteja?

Väikkärin tekijän henkilöhaastattelu selvittää hieman asiaa. Kyseessä on jo hieman vanhempi rouva, joka on kiertänyt miehen matkassa maailmaa vuosikausia maasta toiseen. Omaa paluuta työelämään hän ei voi enää kuvitella. Lapset ovat jo aikuisia. Kuvassa on surumielisen näköinen viisikymppinen nainen, tällä hetkellä Pekingissä.

On väitöskirjassa toki paljon ajattelemisen aihetta. Sopeutumisongelmat, yhteydenpito kotimaahan, miehen ajankäyttöongelmat vaativassa työelämässä, ainaiset työmatkat. Suosittelen luettavaksi kaikille, jotka harkitsevat siirtonaiseksi ryhtymistä. Mutta älkää toki uskoko ihan noin synkkään kuvaan ainakaan Singaporen osalta.

Tässä yhteydessä muistin erään loistavan mielipidekirjoituksen singaporelaiselta kotiäidiltä. Hän ehdottaa, että termin "housewife" tilalla alettaisiin käyttää titteliä DM, Domestic Manager.
Hei kaikki DM:t, laittakaa korvan taakse!

Osa 28: Muuttuuko maku?

2007-06-19T10:01:00.000+08:00

Olen huomannut itsessäni muutoksia. Vielä jokin aika sitten en olisi voinut kuvitella pitäväni vaaleanpunaista Hello Kitty -yöpaitaa. En omistanut kuin kaksi lyhyttä hametta tänne muuttaessa ja vaatevarasto oli painottunut mustaan, ruskeaan ja valkoiseen. Täällä ollessa en ole pitänyt juuri muuta vaatetta kuin lyhyitä hameita ja mekkoja. Ja niitä on kertynyt kaappiin varmaan tusina.

Vaatteiden ostaminen on saanut aivan uuden merkityksen, ei turhaan sanota, että shoppailu on singaporelaisten kansallisharrastus heti syömisen jälkeen. Sillä täällä on mitä ostaa ja hinnat ovat edullisia. Kun eteen sattuu todellinen warehouse sale, on ihan pakko ostaa "varastoon" lasten vaatteita, sillä hinnat ovat naurettavan alhaisia, eurolla hyvälaatuisia merkkipaitoja ja kahdella housuja. Ja itselle myös tulee ostettua niin, että Suomeen palattua ei varmaan kymmeneen vuoteen tarvitse ostaa ainoatakaan uutta kesävaatetta. Vaatevarastomme ovat kyllä nostaneet profiiliaan viime aikoina. Ja toisaalta, ei koskaan tiedä, milloin täältä lähdetään pois, joten parasta hamstrata, kun on vielä mahdollisuus. Tästä on osoituksena ystäväperheemme, joka suuntaa täältä superkalliiseen Lontooseen, heillä on kiire täyttää muuttokontti lastenvaatteilla.

Ihmeellisintä on kuitenkin oman vaatemaun asteittainen muuttuminen. Aluksi kauhistelin aasialaista kimallusta, kuvioita ja kirkkaita värejä. Nyt huomaan jo katselevani niitä säpsähtämättä ja myönnetään - kaapista löytyy jo ainakin kirkkaita värejä mustan sijaan. Ja Hello Kitty on vienyt sekä äidin, että tyttären sydämen. Hello Kitty -kissa ja My Melody -pupu kuuluivat jo omaan lapsuuteeni. Niitä sai ostaa eräästä liikkeestä, jonne kouluikäisenä varta vasten pyöräiltiin hypistelemään pyyhekumeja ja kyniä. Useimmiten kaikki ihanuudet olivat omien viikkorahojen ulottumattomissa. Niinpä niitä annettiin ja saatiin lähinnä synttärilahjoiksi. Niille, jotka eivät tiedä, mistä puhun, suosittelen itsensä sivistämistä vaikka internetin avulla, katso linkkilistastani. Kitschimmäksi Sanrion Hello Kittystä ei kitschi mene.

Kitschin lisäksi primitiivisyys on kova sana. Valokuvassa on kaappi, joka halusi tulla meille ihan välttämättä. (Se ei ole vielä löytänyt täydellistä paikkaa ja näyttää hieman oudolta Ikean työpöydän parina.) En olisi kuvitellut aiemmin myöskään ostavani tuollaista, mutta olen vilpittömän ihastunut sen primitiiviseen ja lähes inhimilliseen olemukseen. Se on jopa suurinpiirtein ihmisen kokoinen.

Osa 27: Mummy is a good cow, ah?

2007-06-12T13:18:00.000+08:00

Kuukauden mittainen confinement month olisi takana ja nyt saavat äiti ja vauva ottaa vastaan vieraita sekä näyttäytyä kodin ulkopuolella! Siis kiinalaisittain. Ei sillä, että olisin istunut kotona ryystämässä confinement souppeja (vahvistavia liemiä, jotka on tehty ties mistä, sain oman osuuteni jo sairaalassa, joten ei kiitos enempää...). Nauttimatta jäi myös sairaalasta saadut äitienpäivälahjat (ehdimmehän melkein synnyttää äitienpäivänä), jotka olivat paikallisia luontaistuotteita: New Moon Essence of Chicken - hajukin oli jo riittävän kamala. Sen sijaan toiset lahjat, joita ensin luulimme äidinmaitokorvikejauheeksi osoittautuivat äidille tarkoitetuksi maitojuomajauheeksi, jota ennakkoluulottomasti olen kokeillut - maistuu kaakaolle ilman kaakaota... Ja parantaa IQ:ta ihan taatusti, jos jotain on pelastettavissa vielä.

Vauvan yhden kuukauden ikää on perinteisesti juhlittu täällä sukulaisten ja ystävien kesken. Vauva voi myös näyttäytyä vanhempien työpaikalla. Erityisiä One month -kakkuja ja juhlapaketteja oheistilpehööreineen saa ostaa tilauksesta, mutta perinteisiin kuuluu myös jakaa osanottajille punaisia kananmunia. Koko juhlan nimi on Red Egg Party. Lupaan värjätä munia, jos joku tulee juhliin.

Lastenlääkärin vastaanotolla täysimetyksellä ravitun poikamme todettiin olevan pulskassa kunnossa. Kiinalainen lääkäri jutteli vauvalle: Mummy is a good cow, ah? (Äiti on hyvä lehmä, vai?)
Menköön se nyt vaikka omituisen huumorintajun piikkiin, mutta olen kyllä kuullut paikallisten möläyttelevän mitä kummallisimpia juttuja. Suomalaisen ystäväni jalkoja, muistaakseni hississä, katsellut paikallinen oli todennut, että onpas sinulla isot jalat! Filippino siivoojamme, jonka jaamme useiden suomalaisten kesken, oli todennut reippaasti toiselle ystävälleni (terveisiä asianosaisille...), että oletpas lihonut! Minulle sama neiti sanoi synnytyksen jälkeen: You look so sexy now! Pitää muistaa maksaa extraa siivoojalle.

Eino Oliver esittäytyy

2007-05-22T10:41:00.000+08:00

Isosisko Ellen ylpeänä esittää: tässä pikkuveli! Löytyykö samaa näköä?

Osa 26: Tosi-Singaporea

2007-05-06T18:17:00.000+08:00

Puolen vuoden oleskelu on täynnä! Aika rientää ja todellisuus alkaa hahmottua? Singaporelaisuuden ytimeen pureutuminen vie varmaan vielä monen monta blogisivua.

Kaksi mediaa ovat viime aikoina vaikuttaneet kovasti käsitykseeni singaporelaisista. Toinen on sarja kirjoituksia paikallisessa lehdessä liittyen ulkomaalaisiin - ulkomaalaisten näkökulmasta olevat kirjoitukset, paikalliset mielipidekirjoitukset koskien ulkomaalaisia, sekä lehden (paikallisen) kolumnistin kirjoitus omasta asenteestaan ulkomaalaisiin.
Olen huomannut edustavani vähemmistöä. Suomalainen (?) käsitys sinisilmäisten ihmisten naiiviudesta ja rehellisyydestä onkin täällä täysin päinvastainen: sinisilmäiset ovat kaikkein eniten epäluuloja herättäviä henkilöitä.

Eräässä mielipidekirjoituksessa valitettiin, kuinka ulkomaalaisten työntekijöiden puolisoiden ei tulisi saada työlupia, koska perheet tulevat toimeen yhdelläkin (usein liian hyvällä!) palkalla ja nämä puolisot vievät työpaikkoja paikallisilta, jotka tarvitsisivat niitä enemmän. Kuulostaako tutulta? Kateus ei olekaan suomalaisten yksinoikeus?
Paikallinen kolumnisti ajoi kolarin länsimaisen kanssa. Hän pohti kirjoituksessaan omaa ensireaktiotaan, joka vastasi suurinpiirtein samaa kuin suomalainen tokaisisi vastaavassa tilanteessa p*****een tyhmä n*****ri.

Ihmiselle taitaa tehdä vain hyvää kohdata rotuennakkoluulot näinkin päin. Suosittelen.

Se toinen media on STOMP, verkossa oleva kanava, jonne paikallinen kännykkäkamerakansa voi lähettää omat kiinnostavat otoksensa muiden kanssa jaettavaksi. Näistä sitten keskustellaan ja aiheen kiinnostavuudesta annetaan pisteitä. Idea on hauska. Eniten keskustelua herättäneet aiheet paljastavat kovastikin ihmisten mielenlaatua. Suosikkeja ovat erityisesti alaotsikon "caught in the act" (itse teossa paljastuneet) kuvat. Suurta yleistä paheksuntaa ovat saaneet osakseen mm. duriania julkisessa bussissa syönyt täti, korvaa kirjastossa kaivanut mies, yöbussissa toisiaan nuoleskellut pariskunta, jalat pöydälle nostanut mies, ruuhkametrossa nukkuvaa teeskennelleet istuvat matkustajat, kun vieressä seisoi raskaana oleva nainen jne. Aika moni "huonosti käyttäytyvä" ihminen on päässyt siis ihan tunnistettavan kuvan kera Stomp-sivuille ja parhaita paloja poimitaan myös aina päivälehteen, joka omistaa verkkosivuston. Julkinen paheksunta - erittäin singaporelaista!

P.S. Stompissa on myös monia muita kiinnostavia aiheita. Viime viikon katsotuin ja keskustelluin oli kuvasarja, jossa python söi kissan asuinalueella. Katso linkki!

Hauskaa Vappua!

2007-05-01T13:21:00.000+08:00

Terveisiä vappuaatonvietosta uimisen ja grillauksen parissa!

Osa 25: Pettuleipää

2007-04-24T10:29:00.000+08:00

Nature´s Farm: Natural Pine Bark Extract (Luonnonmukainen männynkaarnauute), 30 annospussia (100 mg) $46,90!
Vapaasti suomentaen: "Männynkaarnauute on voimakas antioksidantti, joka suojelee soluja vapaiden radikaalien aiheuttamalta tuholta. Vaikuttavampana kuin A- ja E-vitamiinit sillä on tulehdusta ehkäisevä vaikutus, se parantaa ihon sileyttä ja elastisuutta, vahvistaa verisuonien seinämiä ja edistää verenkiertoelimistön ja keuhkojen terveyttä."
Jos Googleen laittaa hakusanaksi "natural pine bark extract", saa joukon tutkimustuloksia, joissa osoitetaan männynkaarnan mm. auttavan urheilijoita ja ADHD-lapsia.
Olisipa joku suomalainen voinut keksiä tämänkin (Haloo elintarvikeinsinöörit!?) ja nyt Suomen edistyksellisin vientituote voisi olla terveysvaikutteinen pettuleipä, laskekaapa kilohintaa männynkaarnalle!

No, lohduttaudutaan sillä, että Alvari-sedän vanha Savoy-vaasi on edelleen muodin huipulla. Katsokaapa vaikka oheista mainosta, joka on esiintynyt isokokoisena Singaporen muotiviikkojen aikana vähän siellä ja täällä.

Osa 24: Mee ja nostalgiset muistot

2007-04-16T17:29:00.000+08:00

On harhakuvitelmaa, että minun sukupolveni opiskeli tonnikalan ja makaronin voimalla. Pitkinä iltoina piirustussalissa ja kiireisinä penninvenytysaikoina soluasuntojen keittiöissä syötiin pikanuudeleita. Kiehuvaa vettä, maustepussi sekaan ja nuudelit likoamaan - kahdessa minuutissa ateria on valmis. Aasialaiseen halpaan pikaruokaan turvauduttiin joskus jopa keittämättä, nuudelit pystyi syömään suoraan paketistakin.

Nostalgiset muistot tulivat mieleen, kun ihmettelin singaporelaisten ruokakauppojen nuudelihyllyjä. Metrikaupalla pikanuudelipaketteja, tarjolla yli 25 eri merkkiä. Singaporelaiset rakastavat pikanuudeleitaan eli Mee, suurinpiirtein suomenkokoinen väestö söi niitä viime vuonna 13 300 tonnia! Samat kuivat kiharat, jotka aukeavat nuudeleiksi parissa minuutissa, mutta ihania eksoottisia makuja (verrattuna opiskeluaikoihin, jolloin tarjolla oli joko shrimp, beef tai chicken flavour). Nuudelit maistuvat edelleen, erityisen persoksi niille osoittautuu Ellen. Nykyään tosin valitsen hyllystä halvimman paketin sijaan version, joka on free of MSG and trans fat.

Paikallisen sanomalehden Lifestyle -liite julkaisi hiljan rakastettujen pikanuudeleiden kunniaksi 50 kokkien ja ruokatoimittajien reseptiä, joilla valmistaa pikanuudeleista oikeaa ruokaa. Tässä teille poimittuja paloja, joita itse ajattelin kokeilla:

Indonesialainen Beehoon Goreng

2 pkt pikanuudeleita (beehoon)
1 rkl kasviöljyä
1 rkl voita
4 valkosipulin kynttä viipaloituna
4 pientä aasialaista shalottisipulia viipaloituna
2 munaa kevyesti vatkattuina
100g chye sim (pinaatin kaltainen tummanvihreä lehtivihannes)
100g herneenversoja
(makeaa) soijakastiketta maun mukaan
80g kurkkua lohkoina
2 tomaattia lohkoina

Liota nuudeleita kuumassa vedessä, kunnes ne irtautuvat toisistaan. Kuumenna öljy ja voi vokkipannussa, paista sipuleita, kunnes tuoksuvat. Lisää munat, chye sim ja herneenversot (toisessa samnkaltaisessa ohjeessa käytetään julienne-porkkanoita ja ruohosipulia). Lisää nuudelit ja soijakastike ja paista tasaisesti, lopuksi lisää kurkku ja tomaatti.

Kana-balsamico nuudelit

2 pkt pikanuudeleita
4 rkl auringonkukkaöljyä
2 rkl valkosipulia pieneksi pilkottuna
100g kanan rintafilettä viipaloituna
1 rkl tuoretta korianteria leikattuna
yhden sitruunan mehu
1 punainen chili viipaloituna
ripaus suolaa
1 rkl balsamiviinietikkaa

Valmista nuudelit kiehuvassa vedessä ja jätä odottamaan. Kuumenna öljy paistinpannussa ja paista valkosipulia 1 minuutti. Lisää loput ainekset ja paista, kunnes kana on kypsää. Kaada seos nuudeleille ja liemelle, sekoita ja tarjoa.

Osa 23: Tapaus tosimies

2007-04-12T14:55:00.000+08:00

Tämä tapaus kuuluu taas niihin maailman ihmeisiin ja ällötyksiin, joista on ihan pakko kirjoittaa. Ensin pari varoituksen sanaa: Singaporen muslimiväestö on hyvin rauhallista ja elää hyvässä sovussa muiden etnisten ryhmien seassa. Moniavioisuutta ei tunnusteta Singaporen lain mukaan.
Singaporessa on noin viisi miljoonaa asukasta, joten tänne mahtuu rikoksia laidasta laitaan, ihan niin kuin Suomeenkin (tosin, jos lehtien uutiskynnyksen ylittäviä rikoksia laskee, täällä on huomattavasti vähemmän suomalaisittain suosittuja pahoinpitelyjä ja tappeluita).

Olipa kerran perhe. Siihen kuului isä ja kymmenen äitiä sekä 64 lasta, 33 poikaa ja 31 tyttöä, joista 21 yläasteikäisiä, 28 ala-asteikäisiä, 12 esikoulussa ja kolme alle 3-vuotiasta. Kaikki elivät avioliitossa, liitot oli rekisteröity kahden vuoden aikana 1980-luvun lopulla Thaimaassa, jolloin vaimot olivat 17-20-vuotiaita. Perhe asui kolmessa 7-huoneisessa asunnossa, jotka sijaitsivat samassa kerrostalossa Singaporessa. Viisi äideistä kävi töissä kodin ulkopuolella, viisi pyöritti taloutta. Perhe omisti kuljetusalan yrityksen, jolla oli omia minibusseja. Kodinhoito pyöri kuin hyvin rasvattu kone. Ruokaostokset tehtiin kerran viikossa pakettiautolla, kaksi äitiä ajoi kauppaan ja heidän tullessa takaisin lapset kantoivat ruokasäkit alimpana sijaitsevaan asuntoon, jossa toimi perheen ruokakeskus. Yksi äideistä hoiti pääasiallisesti kokin tointa ja valmisti mm. joka kouluaamu 49 lounaseväspussia perheen lapsille. Muu tilankäyttö oli jaettu siten, että yksi asunnoista oli päivisin lasten opiskelutilana, öisin tyttöjen makuutilana. Toinen asunto oli poikien makuutilana. Isällä oli oma makuuhuone ja aviollisia velvollisuuksia hoidettiin kiertävän nukkumajärjestyksen mukaan. Isän tehtäviin kuului myös lasten (uskonnollinen) kasvatus, jota hän hoiti megafonin välityksellä. Vapaa-aikana perheen pojat pelasivat usein jalkapalloa, heistä muodostui mainiosti omat joukkueet.
Mitenkäs juttu sitten päättyi ja miksi perheestä tuli laajemmaltikin kuuluisia, eikä vain oman naapuruston hämmästyksen kohde? Perheen 46-vuotias isä tuomittiin 32:ksi vuodeksi vankeuteen ja 24:ään raipaniskuun kuuden teini-ikäisen tyttärensä raiskaamisesta. Myös kolmea äitiä syytetään osallisuudesta. Kunnon patriarkka on ollut telkien takana jo vuoden päivät. Äitien pyörittämän perheen avuksi on ilmaantunut samaan taloon muuttanut "perheystävä", jolla itselläänkin on kaksi vaimoa ja seitsemän lasta. Tämä hoitaa perheen pään tehtäviä esimerkiksi kurittamalla isättömiä lapsia.

Osa 22: Kiasu

2007-04-05T17:44:00.000+08:00

Singapore äänestettiin tänä vuonna parhaaksi kohdemaaksi ulkomaalaiselle työntekijälle koko Aasiassa. Huraa.

Oheisessa kuvassa skoolaavat suomalaiset expat-rouvat Kansainvälisen Naistenpäivän kunniaksi Sisun eli Singaporen suomalaisten omassa aamukahvitilaisuudessa.

Eräässä gallupissa oli pyydetty Singaporen ulkomaalaisia listaamaan asioita, joista he pitivät vähiten täällä. En muistanut tallettaa tuloksia, mutta listalla oli ainakin kiasu-käytös (muita asioita, jos oikein muistan: piittaamattomat kuskit liikenteessä ja moskiitot). Kiasu liitetään singaporelaisiin jonkinlaisena kansallisena mentaliteettina, enemmän pahassa kuin hyvässä.

Sana kiasu on Hokkienia, eli erästä kiinan murretta, ja se käännetään suurinpiirtein menettämisen peloksi. Menettää siis mitä? - Kasvonsa, dollarin tai kaksi, paikan ensimmäisenä jonossa, ilmaisen kaupanpäällisen jne. Kyse on siis kilpailuhenkisyydestä ja ahneudesta. Koska kiasua on vaikea selittää, parasta turvautua esimerkkeihin:

Singaporelaisten lapset yritetään laittaa jo taaperoina parhaisiin esikouluihin, joista voi yletä parhaisiin kouluihin ja yliopistoihin. Lapsille voi hankkia jos jonkinlaista IQ:a (älykkyyttä) mukamas parantavaa lisäkoulutusta ja jopa lisäravinteita. Näin taataan lapselle kaikista parhaat lähtökohdat.
Siellä missä avataan milloinkin joku uusi ostoskeskus tai alkaa alennusmyynti, voi bongata jo tunteja aikaisemmin valtavat jonot. Ihmiset jonottavat, jos vain luvassa on jotain ilmaista tai erityisen hyvä tarjous ensimmäisenä saapuville. Tarjous ei ole tarjous, jos kaupanpäällisinä ei tule vähintään free gift sekä mahdollisuus osallistua johonkin onnenpyörän pyöritykseen tai vastaavaan lucky draw -tempaukseen.
Hassuin esimerkki ahneudesta, tai nuukuudesta, tulee kuitenkin tässä: moottoriteillä voi kuulemma bongata muutamaa minuuttia ennen ruuhka-ajan (ja tietullimaksun, joka on yksi dollari eli puoli euroa) päättymistä jonoittain mersuja ja bemareita, jotka pysähtyvät pientareelle odottamaan kellonviisarin räpsähdystä. Muistutuksena, että jo auton omistaminen on singaporelaiselle todella kallista puuhaa.
Me ulkomaalaiset opimme kyynerpäätaktiikkaa kiasuja vastaan. Se tarkoittaa mm. että ei anna toisten napata taksia nenän edestä, jos olit ensimmäisenä odottamassa. Jatkuvasti joku yrittää. Jos olet menossa kaupan kassajonoon, kiihdytä tahtia tai varmasti joku kiilaa juoksuaskelin ohitsesi viimeisellä metrillä. Jonossa pitää muistaa likistäytyä edelliseen kiinni. Ei ole epätavallista, että joku yrittää maksaa "välissä", joku taas pitää paikkaa kahdessa jonossa yhtä aikaa, vaihtaen sitä mukaa, kumpi etenee nopeammin.

Osa 21: Merkkiarkkitehtuuria

2007-03-28T10:43:00.000+08:00

Singaporen kuumat kiinteistömarkkinat elävät parhaillaan merkkiarkkitehtuuribuumia. Kansainvälisten huippuarkkitehtien nimiä putkahtelee jatkuvasti esiin uusien projektien ennakkomarkkinoinnin myötä. Oman condomme vieressä sijaitseva, joulukuussa avautunut "lähikauppamme", miljoonan neliöjalan kokoinen ostoskeskus Vivo City, on Toyo Iton suunnittelema. Arkkitehtoninen elämys on sanomattakin selvä, merelliset aallot tai hiekkadyynit kuljettavat shoppaajia lempeästi sekä sisällä että ulkona. Nyt olen jo oppinut luovimaan oman reittini sujuvasti alkuun kaikkea muuta kuin loogisilta tuntuvilla kiemurtelevilla käytävillä. Rakennuksen opasteita voi kiitellä ainoastaan tyylikkyydestä. Suosikkirastini on Pasific cafen resort-tyyliin sisustettu terassi, jollla voi merinäköalasta nauttien siemailla cappuccinoa ja selailla sisustuslehtiä tai hyödyntää langatonta lähiverkkoa ilmaiseksi. Ostosparatiisin piha-alueilla olevat lukuisat vesiaiheet, mm. rytmisesti elävät vesisuihkut, ovat taas lasten mielestä loputtoman kiinnostavia.

Tulevaisuudessa saamme toiselle puolelle naapuriimme Daniel Libeskindin wau-arkkitehtuuria, Reflections at Keppel Bay -condon (ks. blogiin liittyvät linkit, siellä on mainio esittely projektista). Kompleksi tulee koostumaan seitsemästä taipuvasta jättitornista ja matalammista merenrantaan sijoittuvista kerrostalolamelleista. Taas toistuvat (kliseiset) meriteemat, tornit taipuvat selvästi purjeiden muotoon. Hieman epäilyttää, mitä lisäarvoa kaartuminen lopulta antaa. (Näyttäähän se tietysti kivalta skissinä.) Asuntojen myynti tavoittelee noin 30% korkeampaa neliöhintaa kuin omassa condossamme, joka ei sekään ole ollut ihan halvimmasta päästä, vaan myy kuulemma jo pelkällä statuksellaan (mehän olemme vain vuokralaisia). Reflectionin showflat avataan ensi kuussa väliaikaiseen esittelyrakennukseen, joka sijaitsee käytännöllisesti 100 metrin päässä kotioveltamme.

Viimeisin julkisuuteen tullut merkkiarkkitehtuuriprojekti Scotts Tower taas on mielenkiintoinen ratkaisu keskustan kovaan tonttihintaan. Neljää asuntotornia kannattelee yksi puunrunkomainen jalusta, joka sallii tontille mahdollisimman paljon asukkaita viihdyttäviä toimintoja, uima-altaita, tenniskenttiä jne. Tästä tulevaisuuden elämyksestä kiitos kuuluu Rem Koolhaasin OMA:lle.

Muita kiinnostavia viimeaikaisia rakennuksia on mm. jo valmistunut The Colonnade -condo, joka herättää mielenkiintoa palikkatornimaisella designillaan. Suunnittelija on amerikkalainen arkkitehti Paul Rudolph.
Sentosan saaren yhden kulman käytöstä järjestetty kilpailu Sentosa Integrated Resorts, josta kerroin joskus marraskuussa, ratkesi jossain vaiheessa "elämyspuiston" hyväksi. Frank Gehry sai väistyä Jurassic Park -teemapuiston tieltä. Sentosan kilpailun arkkitehtoniseen puoleen kohdistunut mielenkiinto on vaihtunut pohdinnaksi sallitaanko viimeinkin Singaporessa casinotoiminta.

Osa 20: Kuuluisat suomalaiset

2007-03-22T17:49:00.000+08:00

Singaporen englanninkielisen sanomalehden The Straits Timesin uutiskynnyksen ovat ylittäneet viime aikoina kaksi suomalaista. He ovat Kimi Räikkonen ja Ilkka Ylikolola. Molemmat ovat päässeet lehteen nelivärikuvan kera.

Kimi Räikkösen kommentteja oli siteerattu Straitsissa pitkästi. Aiheena oli tietysti ne tavanomaiset kysymykset: viimeisen kilpailun lopputulos ja mitä odotetaan jatkossa. Kimin lehteen kirjoitettu englanti oli varsin moitteetonta, liekö Kimi oppinut puhumaan tai sitten toimittaja lisäsi puolet omiaan. Lopussa tosin mainittiin Kimin tavallisesti olevan vähäpuheinen.

Ja kuka sitten on Ilkka Ylikolola? Hän poseeraa lehdessä peittäen käsillään kasvonsa. Samassa kuvassa istuvat rivissä myös kolme muuta länsimaalaista yli 60-vuotiasta miestä. Kyseessä on Thaimaan Pattayalla käytävä oikeudenkäynti, jossa turisteja syytetään alaikäisten seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai raiskaamisesta.

Singaporelainen käytäntö on julkaista rikoksesta syytettyjen ja tuomittujen nimet ja kuvat. Suomeenkin kelpaisi vastaava systeemi vakavien ja erityisen vastenmielisten rikosten osalta. Kasvojen menetys toimii erittäin tehokkaana rangaistuskeinona. Noh, miltä suomalainen pedofiili sitten näyttää?
- Hyvin tavalliselta keski-ikäiseltä mieheltä. Kuten muutkin samassa kuvassa syytettyjen penkillä istuvat miehet. Yksi heistä virnistää, muut kolme peittävät kasvojaan kuvaajalta.

Inhottavaan aiheeseen kiinalainen loppukevennys: Kiinalaisilla hautaismailla vietetään kohta erityistä hautojen puhdistuksen juhlapäivää. Tätä varten joillakin pekingiläisillä hautausmailla myydään paperikopioita Viagra-pillereistä, kondomeista ja "baarityttöjen" kuvista. Paperikuvia poltetaan niiden haudoilla, joille toivotaan erityisen miellyttävää seksi-elämää tuonpuoleisessa. Kumma perinne, lah? Aiemmin haudoilla on perinteisesti poltettu leikkirahoja, joilla toivotaan vaurautta kuoleman jälkeen. Sellaista on elämä.

Osa 19: Ellen 3 vuotta!

2007-03-22T09:51:00.000+08:00

Ellen on jo iso tyttö! Liekö kiittäminen trooppista ilmastoa vai hyvää ruokaa, mutta pituuttakin neiti on kasvanut talven aikana hurjasti (95cm). Tänään on virallinen 3-vuotissyntymäpäivä, Onnea Ellen!

Juhlia vietettiin eilen condomme monitoimitilassa. Mukaan oli kutsuttu Singaporen suomalaisten 2-4 -vuotiaiden leikkipiiriläiset, sekä muita Ellenin suomalaisia ystäviä. Juhlimaan saapui noin 30 aikuista ja lasta. Ohjelmassa oli syömisen ohessa piirtämistä ja musisiointia. Isi osti tarkoitusta varten lelukaupasta pienen sähköpianon ja setin lyömäsoittimia, joiden säestyksellä laulettiin lastenlauluja ja tanssittiin. Juhlat sujuivat mukavasti ja päivänsankari oli hyvin iloinen koko päivän.

Ellen on käynyt nyt parin kuukauden ajan "koulua" kolmena aamupäivänä viikossa. Ellenin luokka on Playgroup 2 -tasoinen paikallisen systeemin mukaan ja koostuu 2-3 -vuotiaista lapsista, edustaen monia kansallisuuksia. Viime viikolla Ellen sai vihdoin kauan odotetut koulupukunsa, joita esitellään valokuvassa. Kyllä nyt kelpaa mennä aamulla kouluun, selässä uusi leppäkerttureppu. Ja miksi mennään kouluun? No jotta oppisi englantia ja saisi leikkiä muiden lasten kanssa, Ellenkin jo tietää!

Kiitos kaikille synttärilahjoja lähettäneille!

Osa 18: Gong Xi Fa Cai!

2007-03-11T13:01:00.000+08:00

Vähän myöhässä tulee kokemuksia ensimmäisestä kiinalaisen uuden vuoden vietosta. Viivästys johtuu mm. siitä, että rakas lähdeteokseni Cultureshock! Singapore oli piiloutunut kirjahyllyn taakse.

Kiinalaisen uuden vuoden juhlinta kestää 15 päivää. Sinä aikana ehtii antaa ja vastaanottaa lukemattomia pareja mandariineja kädestä käteen, syödä mahan täydeltä ananastorttuja, rakkauskirjeitä ja tyhjentää 8-lokeroisia makeistarjottimia (kuvassa erilaisia sesonkiherkkuja myytävänä Chinatownissa). Nähdä leijonatansseja, lohikäärmeveneitä ja paraateja, jos haluaa. Paikalliset pitävät vuosilomia ja matkustavat ulkomaille. Lopulta juhlapyhien vietto ei niin kovasti poikkea omista joulutraditioistamme, jos tarkastellaan ihmisten tekemisiä: perhejuhlia juhlaruokailun merkeissä, ruuan ahtamista, lepoa, sukulasitätien kanssa seurustelua - pyhien jälkeen laihdutusvinkkejä ja -mainoksia lehtien täydeltä.

Kiinalaisena uutena vuotena syötävät ruuat symboloivat kaikkea sitä hyvää, mitä halutaan uuden vuoden tuovan tullessaan. Ja se hyvä on kiinalaiselle aina vaurautta, rikkauksia ja pitkää ikää. Otetaan esimerkkejä:
Kumquat eli mandariini, kum tarkoittaa kiinaksi kultaa. Yu eli kala kiinaksi kuulostaa samalta kuin lisä, eli kala symboloi kaikkea lisää. Abalone (syötävä iso merinilviäinen, joka näyttää aika epäilyttävältä) on kallista ostaa ja siksi juuri niin ihanan symboloivaa syödä uuden vuoden juhlapöydässä. Kiinalaisen purjon syöminen juhlapöydässä puolestaan saa rahahanat virtaamaan. Erästä meriruohoa taas syödään, koska sen kiinankielinen nimi kuulostaa samalta kuin vaurastuminen. Katkarapujen kiinankielinen sana har puolestaan liittyy nauramiseen ja iloitsemiseen, siksi niiden syöminen takaa huolettomuuden seuraavaksi vuodeksi.
Ruokaa pitää pöydässä olla runsaasti kaikille ruokailijoille, tähteitä kuuluu jäädä. Se takaa, että seuraavana vuonna ei ole pulaa ruuasta. Myös keittiön jumalaa lepytellään tietyllä makealla riisiruualla. Munien syöminen puolestaan kuvastaa uuden elämän alkua.

Kiinalaisen uuden vuoden värit ovat punainen ja kulta, joita näkee kaikkialla ruokakaupan hyllyltä vaatekaupan sesonkituotteisiin. Koristeluissa käytetään mandariinipuun oksia tai kokonaisia puita, pajunkissan oksille (symboloivat pitkää ikää) ripustetaan punaisia hong bao -kuoria, paperilyhtyjä ja -koristeita (muistuttaa muuten kotoisasti pääsiäisen virpomisvitsoja). Hong baot, punaiset kirjekuoret, joita annetaan usein sukulaislapsille, sisältävät rahaa. Suureksi hämmästyksekseen Tuomas vastaanotti tällaisen kuoren työkaveriltaan.

Monenlaisia uskomuksiakin liittyy juhlapäivien viettoon. Hiuksien leikkuuta ei saa suorittaa tänä aikana, koska kiinaksi hius -sana muistuttaa vaurautta tarkoittavaa sanaa ja leikkaamalla hiukset leikkaa samalla vaurautensa. Lakaisu on tiettynä päivänä kiellettyä, koska samalla voi lakaista onnensa pois. Samoin peseytymistä vältetään tiettynä päivänä (olipas uima-altaalla tyhjää). Riitely on kiellettyä, eikä kuolleista saa puhua. Housujen ja kenkien ostaminen juhlapäivien aikana on kiellettyä niiden kiinankielisten sanojen ikävien konnotaatioiden vuoksi.

Leijona- ja lohikäärmetansseissa muutama tanssija kätkeytyy eläinpuvun sisään ja eläinhahmo suorittaa rituaalinomaisen perinteisen tanssin. Hahmot ovat suosittuja siksi, että muinaisen kiinalaisen mytologian paha saalistaja pelkäsi ainoastaan näitä eläimiä. Siksi tanssijat karkottavat kaiken pahan pois.
Singaporessa suurimmat julkiset tapahtumat ovat Chingay -paraati, joka valtaa kahdeksi illaksi pääkadun Orchard roadin, sekä Singapore-joella tapahtuva Hongbao -tapahtuma.

Osa 17: Epifyytit vapaina

2007-02-15T14:47:00.000+08:00

Voisi äkkiseltään kuvitella, että Singaporesta ei löydä ainuttakaan suomalaiselle tuttua kasvilajia. Väärin. Todella moni kasvi on tuttu kotien ikkunalaudoilta.

Vahingossa mukaan muuttokuormaan tullut kirja Kodin kukoistavat kasvit, siis huonekasvien hoito-opas, on osoittautunut hyödylliseksi. Se kertoo muun muassa, että jos kuvassa oleva, puun rungolla kasvava omituinen kasvi olisi suomalaisessa kukkaruukussa, sitä luultavasti nimitettäisiin hirvensarvisaniaiseksi. Myös peikonlehdet, pesäraunioiset ja kultaköynnökset kasvavat täällä rehevinä epifyytteinä isojen puistopuiden rungoilla ja oksanhaaroissa. Niiden luonnonvaraisuudesta en kyllä sano mitään.

Palmut, vehkat, traakkipuut, banaanit ja sutipuut ovat hyvin suosittuja parveke- ja ruukkupuutarhakasveja. Tällä hetkellä kaikkialla näkee mandariinipuita, jotka ovat täynnä pieniä hedelmiä, koska mandariinit kuuluvat kiinalaisen uudenvuoden juhlaan. Erilaisia orkideoja myydään myös paljon koristekasveina. Parhaiten nuo kaikki viihtyvät ulkona.

Omat parvekekasvini, jotka ostin moneyplant -nimisinä osoittautuivat isolehtisiksi kirjo- tai köynnösvehkoiksi. Päivittäistavarakaupan hyllystä ostamani pienet kultaköynnökset ovat kasvaneet kuukaudessa enemmän kuin suomalainen kultaköynnös vuodessa. Mandariinipuuni taas tiputti lähes kaikki lehtensä ennen kiinalaista uutta vuotta, joten luvattua vaurautta ja hyvinvointia ei sitten taida tulla ensi vuodeksi. Ehkä moneyplant -istutukseni tasoittaa huonoa feng shuita.

Singaporen alkuperäisestä sademetsäkasvillisuudesta on saarella jäljellä pieniä reservaattialueita. Sattumoisin juuri samoilla alueilla asustavat myös alkuperäiset matelijat, joten se siitä kasvientutkimusmatkailusta. Minulle riittää kasvitieteellinen puutarha.

Osa 16: Ekomutinoita

2007-02-07T08:48:00.000+08:00

YK:n alaisen IPCC:n viime viikolla julkaiseman ilmastonmuutosta koskevan raportin luomat uhkakuvat Kaakkois-Aasian osalta ovat saaneet aikaan keskustelua singaporelaistenkin keskuudessa. On esiintynyt jopa mielipiteitä, että pienen saarivaltion pitäisi katsoa peiliin. Toistaiseksi kun kaikki ympäristöongelmiin liittyvä kirjoittelu on liittynyt Indonesian syyttelyyn metsäpalojen aiheuttamista savuhaitoista tai nuorison parjaamiseen roskaamisen vuoksi. Ja päivittelyyn Hongkongin tai Pekingin ilmansaasteongelmista.
Alkuvuoden tulvat pelästyttivät myös Singaporessa, sillä tulvien muodostuminen liittyy kiinteästi merenpinnan korkeuteen. Ilmastonmuutoksen aiheuttama merenpinnan nousu lisäisi täällä merkittävästi tulvahaittoja.

Singaporen per capita energiankulutus on korkea, 11 tonnia vuodessa. Maailmassa enemmän kulutetaan vain Qatarissa, 21 tonnia. Korkean kulutuksen Amerikkakin kuluttaa vähemmän ja vertailun vuoksi monet Euroopan maat noin puolet tästä. Suomen vastaava luku on länsimaisittain iso: 6,2 tonnia (lähde: Suomen energia-alan antama raportti helmikuussa 2007). Kylmien vuodenaikojen ja pitkien etäisyyksien Suomi kuluttaa lämmitykseen 22%, teollisuuteen 48%, liikenteeseen 17%, loppu on muuta kulutusta. Mihin singaporelaiset tarvitsevat sitten noin paljon energiaa, kun etäisyydet ovat lyhyet, joukkoliikenne ehkä maailman tehokkainta ja ilma on aina lämmin? Teollisuuttakaan ei ole merkittävissä määrin.
Öljynjalostusteollisuus ja satamatoiminta vaativat osansa, mutta miten lie kotitalouksissa ja toimistoissa hurisevat airconit ja aina palavat valot. Kauppakeskuksiin ja moniin ravintoloihin pitää varustautua villatakilla, koska sisälämpötilat pidetään hyvin alhaisina.

Singaporelaisessa elämänmenossa on silmiinpistävää kerskakulutus, jota ei häpeillä yksilötasolla, päinvastoin. Uusi vuosi, uudet vaatteet, uudet huonekalut. Ympäristömerkintöjä puun alkuperästä on turha etsiä muissa huonekalukaupoissa kuin Ikeassa.
Disposable panties eli kertakäyttöiset alushousut, niitäkin myydään kaupassa, ihan oikeasti. Saunahousut (kuvassa) bongasin kauppakeskuksen näyteikkunassa. (Tässä ehdotukseni SLL:n vuotuiseen turhakekilpailuun.) Kaupassa ruokaostokset pakataan useisiin päällekkäisiin muovipusseihin, lähes joka tavara omaansa. Apulaiset pesevät perheen vaatteet ja liinavaatteet päivittäin. Lasten päivähoitokin edellyttää, että päiväunilla käytetty patjanpäällinen pestään joka päivä kotona.
Ja miten on kierrätyksen laita sitten? Kotitalouksissa jätteet yleensä tiputetaan jätekuilusta alas talon managementin murheeksi. Koko tuhannen asunnon condossamme on kellarissa yhdet pienet kierrätysastiat paperille, muoville, lasille ja juomatölkeille. Ne ovat aina täynnä. Sanomalehtiä viedessäni olen joka kerta nähnyt astiassa päällimmäisenä Nordean kirjekuoren suomalaisella nimellä varustettuna.

Osa 15: Ole ahne sika

2007-02-01T18:15:00.000+08:00

Kohta on lupa sikailla ihan luvan kanssa. Kiinalainen uusi vuosi lähestyy ja seuraava vuosi kantaa sian merkkiä. Ahneus on siis suorastaan hyve, tai ainakin perusteltua käytöstä. Singaporessa odotetaan kaiken lisäksi kuumaa vuotta talouden kannalta. Ottakoon siis jokainen irti, mitä saa.

Kuten sikakin, sian vuosi tulee olemaan hieman kiukkuinen, välillä onnellinen ja jopa laiska. Sijoitusalalla, vesi- ja puuteollisuudessa on odotettavissa menestystä, mutta tauteja, kuten lintuinfluenssaa on syytä pelätä.

Lohikäärmeen, Hevosen ja Apinan vuonna syntyneille on odotettavissa vauras vuosi, mutta menestystä voi vielä parantaa välttämällä häitä, hautajaisia, vauvojen 1-kuukautisjuhlia ja sairaalavierailuja.
Jäniksen, Käärmeen ja Sian vuonna syntyneille vuosi tulee olemaan vaikea. Mutta vaikeuksia voi tasoittaa hyvillä teoilla. Myös kasvisruoka auttaa puhdistamaan kehoa negatiivisesta energiasta.
Meille Tiikerin vuonna syntyneille (1974) on luvassa keskiverto, kiireinen vuosi.

Nämä ennustukset teki Fengshui-konsultti Lynn Yap.

Kiinalaista uutta vuotta juhlitaan koko Singaporessa, mutta eniten se tulee näkymään Chinatownin katukuvassa. Koristeluun ja kansanhuveihin käytetään ennätyssumma rahaa, 1,8 miljoonaa singaporen dollaria (0,9 milj.€). Luvassa on sikateemaista koristelua, 12 metriä korkea vesiputous, akrobatiaesityksiä, leijonatanssia ja laulavia sikoja. Näistä jälkimmäiset ovat jonkinlaisia sikarobotteja. Mukana juhlissa on kaikille tuttu Porky Pig eli Putte Possu. Ruokapöydästä löytyy tietenkin...arvaatte varmaan. Eikun sikailemaan.

Osa 14: Krokokengät

2007-01-18T15:04:00.000+08:00

Tässä muotitietoisille kuuma vinkki ensi kesäksi: osta Krokot!

Crocs eli Krokot ovat suosikit singaporelaisten jaloissa, vauvasta vaariin. Ensi katsomalta voisi kuvitella useiden singaporelaisten harrastavan aktiivisesti puutarhanhoitoa, niin paljon Krokot muistuttavat Etolassa myytäviä puutarhakenkiä. Mutta Krokot sopivat kaikkialle, shoppaamiseen, sunnuntaikävelylle, ravintolaan, rannalle, töihin, kouluun... Krokoja saa kaikissa kirkkaissa väreissä. Malleja on muutamia, joista kuvassa oleva on suosituin. Sen lisäksi on tarjolla saappaita, ballerinoja ja sandaaleita, kaikki samasta homogeenisestä, kevyestä, kumimaisesta puristemuovista.
Meidän perheen ensimmäiset Krokot ostettiin Ellenille pitkän estetiikkaan liittyneen pohdinnan jälkeen. Rumat kuin mitkä, mutta kevyet, eivät luista sateessakaan, eivät välitä kastumisesta, eivät homehdu, eivätkä hankaa.
Ikäviäkin piirteitä liitetään lasten Krokoihin. Kenkien materiaali on pinnaltaan nihkeä ja juuri siksi muodostaa hyvän kitkan liukkaalla alustalla. Tämä on huono ominaisuus yhdistettynä liukuportaisiin. Pahimmassa onnettomuudessa pieni tyttö menetti yhden varpaansa.
Krokot ovat amerikkalainen brandituote. Halpiskopioitakin on myynnissä, alle kymmeneksellä aitojen hinnasta. Aidot Krokot maksavat täällä alkaen noin 20 eurosta. Ole siis muodin edelläkävijä ja tilaa Krokot. Crocsin verkkosivuilla voi myös lukea tositarinoita siitä, kuinka Krokot ovat muuttaneet ihmisten elämän!

Osa 13: Onko värillä väliä?

2007-01-12T14:35:00.001+08:00

Biitsiaamua viettäessä harrastin salakuvausta. Rannalla oli loistava aurinkoinen sää, mutta hiljaista, vain työseurueita teambuilding-päivää viettämässä ja muutama satunnainen auringonpalvoja - ja rannalle eksynyt auringonvihaaja.

Marketin kosmetiikkahyllyllä aurinkovoiteiden vieressä ei ole täällä itseruskettavaa vaan itsevalkaisevaa voidetta. Aasialainen nainen välttää aurinkoa kaikin tavoin: vaatetuksella, lierihatulla ja sateenvarjolla. Joskus jopa sanomalehdellä. Epäilemättä valkaisuaineet ovat tehokkaita, sillä eräskin japanilainen nainen näytti uima-altaassa uidessaan valkoiseksi maalatulta geishalta, tosin ilman maalia.

Lehdissä mainostetaan paitsi laihdutushoitoja myös valkaisuhoitoja. Tietyissä piireissä valkoinen iho on sosiaalisen statuksen merkki. Ulkotöitä tekevät vain tummat vierastyöläiset ja rangaistustyöntekijät (vastaa varmaan jonkinlaista yhteiskuntapalvelusta).

Oma reservaattini, siis condo, jossa asumme, on täysin Singaporen "julkisesta" arvomaailmasta poikkeava. Me ulkomaalaiset palvomme estotta aurinkoa kaikkine ryppyinemme, karvoinemme, mahapoimuinemme, lököttävissä ja virttyneissä uimahousuissa tai bikineissä. Jotkut, ilmeisesti tätä jo vuosikausia tehneet, tosin muistuttavat iholtaan enemmän saviruukkua kuin ihmistä.

Osa 12: Pihakuvia

2007-01-06T16:02:00.000+08:00

Tässä esittelemme tammikuisen lauantaipäivän vesileikkejä omassa pihassa. Tämä allas on kaikkein suurin. Missä ne varpaat on?

Näin uidaan kovaa vauhtia.

Tätä allasta kutsumme kupla-altaaksi. Nappia painamalla se alkaa kuplia. Lastenaltaassa (kuvassa jossain tuolla kaukana taka-alalla) on suihkulähteitä, jotka saa päälle nappia painamalla. Ja vesiliukumäki.

Kuplat kutittavat masua.

Varustuksen esittely: uusi australialainen uv-suojaava uimapuku, kellukkeet. Välillä pitää levähtää aurinkotuolissa. Uimalasitkin löytyvät kassista.

Osa 11: Heja Sverige

2007-01-02T21:54:00.000+08:00

Ruotsi on hoitanut taas pisteet kotiin. Olen löytänyt jo useamman singaporelaisen kaupan, joka myy Maraboun suklaata. Ikea avasi tänne jo toisen megakokoisen kaupan, avajaisiin jonotettiin yötä myöten. Ikealla on myös oma ilmainen bussiliikenne, puhumattakaan jatkuvasta mainonnasta lehdessä ja katukuvassa. Ruotsalaisuus loistaa. Ikeassa singaporelaiset perheet popsivat ruotsalaisia lihapullia.

Menin läheiseen Vivo Cityyn arkisissa asioissa, kun törmäsin käsittämättömään näkyyn. Joulutavaramyymälät aulassa olivat vaihtuneet näyttelyksi, joka kertoi ruotsalaisista suurmiehistä (!). Lapset ja aikuisetkin kantoivat pieniä Ruotsin lippuja käsissään ja olivat hysterian vallassa. Ruotsalainen historiallinen replikapurjelaiva Götheborg oli rantautunut Vivo Cityyn. Laiva ohitti Singaporen osana Aasian purjehdusta. Jatkossa tulemme siis näkemään useita singaporelaisia lapsia sverige-paidoissa.

Osa 10: Durian

2007-01-01T14:06:00.000+08:00

Ensimmäistä kertaa Singaporessa kaikki haisi singaporelle. Siis mille?
Ensimmäisenä erotin joukosta homeen hajun. Lämpimässä ja kosteassa kaikki homehtuu, jos ilma ei kierrä. Viimeksi löysin kosteana vessan hyllylle unohtuneen meikkipussini täysin homeisena.

Seuraavaksi identifioin singaporen hajusta black bean pasten, mustan papukastikkeen, joka epäilemättä valmistetaan jonkinlaisella käymisprosessilla. Soossia tarjotaan ainakin chicken rice -ravintoloissa ja haju liittyy food courteihin ja muihin halpoihin ruokapaikkoihin. Kastike on jopa ihan mainion makuista sopivissa määrin nautittuna.

Leimallisin haju kaikesta on kuitenkin durian. Luulin aluksi hajun lähteeksi jotain ruokakaupan edustalla sijaitsevista kojuista, jotka myivät paistettuja lihasnackseja, omituisia vihreitä mehuja ja teelaatuja, banaaninlehteen käärittyjä ruokanyyttejä ja juuston näköisiä (tofu?)kimpaleita. En osannut epäillä viattoman näköisiä muovikelmuun pakattuja hedelmäpaloja viinirypäleiden ja omenoiden vieressä.
Olimme ostamassa iltapalaksi curry puffseja, täytettyjä pasteijoita, emmekä osanneet päättää, mitä täytettä kokeilla. Niinpä päätimme ottaa yhden kaikkia, mukaanlukien durian. Jonossa seisonut vanhempi rouva katsoi meitä epäilevästi ja kysyi, pidämmekö todellakin durianista. Hämmentävä kysymys, emme tienneet vielä. Jostain syystä tämä herätti epäluulomme ja rohkeuden pettäessä juuri kyseinen durian puff jäi jääkaappiin lojumaan ja päätyi lopulta koskemattomana roskiin.
Seuraavaksi huomasin taksissa olevan tarran "No durian" ja kuvan piikikkäästä hedelmästä. Miksi juuri durianin syönti on kiellettyä, mutta kaikkea muuta saa syödä? Lopulta osuin vastakkain oikean kokonaisen durianin kanssa. Se on noin vesimelonin kokoinen vaalean vihreä hedelmä, jonka kuori on kauttaaltaan pyramidimaisten piikkien peitossa. Kokonaisia hedelmiä myydään vain enimmäkseen ulkona, mutta kuorittu valkoinen sisus löytyy useista paikallisista supermarketeista muoviin pakattuna. Mutta se haju!

Durianin hajua ei voi kuvailla. Joku sanoi, että haisee vessalle. Jonkun mielestä vanhoille sukille. Etäisesti hajusta tulee mieleen toissakesäinen Taivallahden rantaan kasaantunut kirkkaan turkoosin värinen sinilevälautta, joka suorastaan porisi helteessä vapauttaen aromejaan. Ehdottomasti odöörissa on ammoniakkia, juustomaisuutta ja pilaantunutta hedelmää, mutta ennen kaikkea 100% löyhkää. Ulkona raatokärpäset tuntuvat piirittävän duriankauppiaita.

Tunnustan heti aluksi, että en ole rohjennut maistaa duriania vieläkään. Mikä kumma saa ihmiset ostamaan löyhkäävän piikkihedelmän vapaaehtoisesti?

Duriania kutsutaan hedelmien kuninkaaksi. Paikallinen peranakan-kokki (peranakan = malesialais-kiinalainen ruokaperinne) Benjamin Sneck, 33 vuotta, vastaa lehtihaastattelussa kysymykseen "What´s your greatest food weakness?" seuraavasti:
"- Durian. I will die for durian...I can eat two whole fruits on my own. I like to put them in the fridge then eat them cold while watching TV. If it stinks up my room, even better."
Herra on muuten poikamies.
Kysymykseen, mikä olisi kokin viimeinen ateria hän vastaa, kuinkas muutenkaan:
"-Durian. I´ll eat until I cannot eat anymore because I don´t think there are durians in heaven."
(the sunday times Dec 31, 2006)
Miksiköhän taivaassa ei olisi durianeja?

Koska en rohjennut lähestyä oikeaa durianin kamera kädessä, laitan kuvan Singaporen Esplanade -teatterista, joka näyttää ihan jättimäiseltä durianin puolikkaalta.
Googlettamalla saatte näkyviin kuvan ihan oikeasta hedelmästä. Jos joku haluaa tutustua lähietäisyydeltä, blogilähteen mukaan Helsingin Hämeentiellä Vii Voan myy duriania pakastettuna.

Osa 9: Vasemmanpuoleista logiikkaa

2006-12-28T13:57:00.000+08:00

Singaporessa on vasemmanpuoleinen liikenne. Siihen tottuu. Ainakin muistaa katsoa ennen kadun ylitystä molempiin suuntiin, jos ei vielä selkäytimestä tule käskyä katsoa sinne oikeaan suuntaan. Liikennevaloissa ajetaan vanhoilla vihreillä samoin kuin Helsingissä. Vielä pahemmaksi risteyksen ylittämisen tekevät kaksipyöräiset motoristit, joita liikennevalot eivät koske, paitsi kai teoriassa. Kaksipyöräisiä hurjastelijoita kuolee täällä samaa tahtia kuin Suomessa kesällä. Muutama rattijuoppokin oli jäänyt joulun aikana poliisin haaviin. Enemmän kuitenkin kortitta ajavia. Rangaistuksena on varmaan raipaniskuja - no, ainakin elinikäisiä ajokieltoja jaellaan niille, jotka esimerkiksi ajavat jalankulkijan yli.

Kuvittelin vasemmanpuoleisen logiikan koskevan myös jalankulkijoita. Olin väärässä. Jalankulkijoilla ei ole mitään logiikkaa. Tai jos on, se on seuraava: raahusta, matele, seisahtele, vaihda suuntaa äkillisesti, pidä kokousta keskellä kulkuväylää tai liukuportaita, jos huomaat jonkun tahtovan ohi, hymyile kauniisti ja sano "sorry-sorry" ja väistä viisi senttiä.

Singaporen suosituimmat ostoskeskukset ja muut vapaa-ajanviettopaikat ovat sietämättömiä paikkoja ihmiselle, jolla on laaja oma reviiri. Tai vakaa aikomus edetä paikasta A paikkaan B kiertelemättä turhia. Jotta pääsisi liikkumaan edes normaalia kävelytahtia, on väistettävä kaiken aikaa sinne tänne sinkoilevia ihmisiä, käytävät tukkivia koko suvun voimin kauppaan tulleita maleksijoita, 15cm kengänkoroilla sipsuttavia nuoria naisia, tutisevia vanhuksia, jotka ovat tulleet katselemaan muita ihmisiä, businessmiehiä ja -naisia, jotka eivät tunne velvollisuudekseen väistää ketään. Ja uskokaa tai älkää, mutta singaporelaiset onnistuvat luontevasti pysähtymään heti liukuportaista astuttuaan ja jäämään siihen miettimään, mihin suuntaan lähtisivät. Tai seisahtumaan puhumaan kännykkään keskelle oviaukkoa.

Suomessa useimmat ihmiset väistävät vastaantulijan oikealta. Kaikki tietävät tilanteen, jolloin vastakkain sattuvat ihmiset yrittävät väistää samalta puolelta, sitten samanaikaisesti toiselta ja heiluvat puolelta toiselle, kunnes pääsevät yhteisymmärrykseen. No, Singaporessa tuota arpomista saa harjoittaa keskimäärin joka toisella kohtaamisella.

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

2006-12-22T12:31:00.000+08:00

Toivottavat Piritta, Tuomas ja Ellen

Osa 8: Pääsky pitkän on matkan päässä

2006-12-20T13:45:00.000+08:00

Singaporea ruoskivat epätavalliset trooppiset ukkossateet kolmen päivän ajan. Viimeisen kahdenkymmenen tunnin aikana taivaalta kaatui tunnetun historian kolmanneksi suurin sademäärä (tarkennus: 366mm 24h aikana!). Normaalisti sama määrä sadetta saadaan yhteensä koko joulukuun aikana. Saaren keskiosissa liikenne jumiutui paikoitellen, puita kaatui ja mutaa vyöryi autojen päälle. Joihinkin asuintaloihin tulvi vettä. Itselle ei koitunut muuta harmia, kuin tylsistymistä, kun ei päässyt ulkoilemaan. Parin sadan metrin matkalla ostoskeskukseenkin ehti kastua, koska näitä sateita eivät pidättele kunnolla sateenvarjot ja vähintääkin jalat kastuvat kokonaan.
Kukaan ei tietääkseni loukkaantunut Singaporen sateissa, toisin kuin esim. Filippiineillä, joissa myrskyjen aiheuttamat mutavyöryt saattavat vaatia kymmeniä kuolonuhreja. Varsinaisia trooppisia taifuuneja, sen enempää kuin monsuunisateita, maanjäristyksiä tai muitakaan luonnonmullistuksia ei Singaporessa tarvitse pelätä. Saari sijaitsee sopivasti Indonesian ja Malesian kainalossa, eikä ole altis edes tsunameille. Sumatralla, jossa sijaitsee lähin mannerlaattojen saumakohta, oli juuri viikonloppuna maanjäristys. Singaporen kaakkoisosassa 6-vuotias tyttö oli nähnyt joulukuusen tärisevän samanaikaisesti, siinä kaikki.
Sadesää toi mukanaan "kylmän" ilman. Tänään aurinko jo paistoi, mutta lämmintä on luvassa vain 25 astetta. Ilma on raikas ja tuulinen, vähän kuin Suomessa kesällä. Pääskykin lensi uima-altaalla.
Jouluksi on ennustuksien mukaan luvassa lisää sadetta. Varsinaista sadekautta täällä ei ole, mutta eniten sataa tammi-helmikuussa. Lämmintä on tavallisesti 30-32 astetta ja ilma on kasvihuonemaisen kostea. Jos aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta, tulee nopeasti tarve pulahtaa uimaan. Toisaalta sadekin on aina lämmintä, vaikka sataakin usein kuin saavista kaatamalla. Tämänhetkisen empiirisen mutu-tuntuman mukaan aamupäivä on usein kaunis ja aurinkoinen, iltapäivällä iskee lyhyellä varoitusajalla ukkossade, joka kestää pari tuntia, illaksi taas sää paranee. Pimeä laskeutuu ennen iltaseitsemää ja usein paikalliset lähtevät juuri silloin ulkoilemaan, ulos syömään tai vievät lapset leikkipaikalle.

Osa 7: Ökkömönkiäisiä paratiisissa

2006-12-16T22:44:00.000+08:00

Jotta ei nyt jäisi mahdottoman ruusuinen kuva singaporelaisesta elämänmenosta, päätin listata ne ryömivät ja matelevat otukset, joita ilman tulisin mainiosti toimeen. Helpottakoon tämä niitä, jotka ahdistuvat kylmässä ja pimeässä.

Käärmeet. Singaporessa elää varmaan satoja käärmelajeja. Ensimmäinen, ainoa ja onnekkaaksikin kutsuttu, mutta ei vähäinen kohtaaminen käärmeen kanssa sattui ensimmäisellä matkallamme Singaporeen. Näimme autosta käsin kuningaskobran metsäisellä virkistysalueen tiellä. Nykyisin asumme hyvin lähellä tuota samaa aluetta, mutta eipä ole näkynyt sisiliskoa isompia matelijoita sen jälkeen. Toimintaohje: Älä mene metsään.
Moskiitot. Ovat pienempiä kuin suomalaiset hyttysserkkunsa ja iskevät äänettömästi, myös keskellä päivää. Esiintyvät yleensä alueilla, joilla on puustoa ja tuulensuojaa. Yksi laji levittää denguekuumetta. Denguentorjuntatarkastajat tekevät pistokokeita koteihin, jos on jättänyt vettä seisomaan vaikka kastelukannuun, luvassa on roima sakko. Toimintaohje: Käytä Offia. Älä viljele moskiittoja esimerkiksi lasten uima-altaissa.
Etanat. Kun hämärä laskeutuu, lähtee asuintalomme pihassa liikkeelle jättiläisetanoiden armeija. Kotiloa kantavat limaskat ovat jopa pienen omenan kokoisia. Toimintaohje: Älä astu etanan päälle (Tuomas voi kertoa tästä tarkempia varoittavia kokemuksia).
Tuhatjalkaiset. Erivärisiä ja -kokoisia näkee omassa pihassakin. Jotkut lajit purevat pahasti. Toimintaohje: Älä kiusaa mönkijöitä turhaan tai kosto on hirmuinen
Torakat. Torakat kuulemma levittäytyvät uudessa talossa maantasosta ylöspäin keskimäärin vuosi per kerros. Valtaavat uusia asuntoja myös lentämällä roskakuiluissa. Paikalliset torakat, joita olen nähnyt, ovat kaikki olleet parisenttisiä ja punaruskeita. Uudessa kodissamme ei ole näkynyt yhtään *koputtaa puuta*. Toimintaohje: Raid tappaa talossa ja puutarhassa. Roskakuilun luukun voi suihkuttaa hyönteismyrkyllä. Pihassamme myrkytetään joka torstaiaamu kaikki kasvillisuuden istutusalueet.
Muurahaiset. Pikkuruisia armeijoita ja isoja lentomuurahaisia. Viihtyvät etenkin siellä, missä ihmiset tykkäävät syödä ja juoda ulkona. Toimintaohje: Katso, mihin istut puistoissa ja pihoilla.

Osa 6: Onko jo ensi viikolla joulu?

2006-12-12T14:28:00.000+08:00

Joulun lähestyminen tuntuu epätodelliselta. Tänään oli kaunis aurinkoinen päivä, vietimme aamupäivän uima-altaalla ja ihailimme Ellenin uimahyppyjä. Illalla vierailimme Christmas Partyssa, joiden isäntä tarjoili kotimaansa Pakistanin ruokaa. Joulusta muistutti ehkä jouluaiheiset lautasliinat.

Viime viikon kauhu-uutinen: Kaksimetrinen saksalainen mies hukkui condonsa (asuintalonsa) porealtaaseen. Porealtaan vesipumpusta oli rikki turvamekanismi ja heppu juuttui mahastaan pohjaan. Ei siis kannata sukeltaa porealtaassa.

Viime viikon toisen merkittävän uutisen kuulin suomalaisrouvalta (suomalaisessa joulukirkossa, joulusta puheenollen), joka asuu siinä surullisen kuuluisassa condossa, jonka pihassa python kuristi koiran. Kyseisellä pythonilla on outoja viehtymyksiä, sillä se (mistäköhän sen erottaa muista lajitovereistaan?) on kuulemma bongattu Amerikkalaisella Klubilla keskustan toisella laidalla. Olisi kiinnostavaa tietää, miten 3,5-metrinen käärme luikertelee vilkkaimman shoppaus- ja hotellialueen läpi.

Suomalaisverkosto osoittautuu hyödylliseksi muutoinkin kuin merkittävien uutisten välityksessä. Löysin Evelynin, joka tulee meille siivoamaan, silittämään ja tarvittaessa lapsenvahdiksi hintaan 10S$ (5€) tunti.

Saimme myös cable TV:n ja sanomalehti The Straits Times kannetaan vihdoinkin kotiovelle. Samoin kuin ruokaostokset, jotka teen kätevästi internetissä. Myös pesulan noutopalvelun voi tilata kotiovelle. Säästetyn ajan voikin sitten käyttää vaikka shoppaamiseen. Joulunalusaikana ostokset voi tehdä ihan rauhallisesti, sillä megakokoisen Vivo City -ostoskeskuksen aukioloaika on puoleen yöhön seitsemän päivää viikossa.
Suomesta lähetetty tavarakonttimme tuli alkuviikosta täsmällisesti ja reippailla pojilla meni vain puoli päivää kaiken purkamiseen. Astioita tosin joutuu hieman etsimään keittiössä, mutta kokemus tarjoaa katsauksen singaporelaiseen logiikkaan.

Osa 5: Uusi koti

2006-12-05T14:25:00.000+08:00

HUOM. HUOM.
Lähetin uuden osoitteemme aiemmin sähköpostitse asianosaisille. Siihen kannattaa postin kulun varmistamiseksi lisätä edelliselle riville ennen postinumeroa lisätieto: BLK 12
Posti tulee kyllä perille ilmankin, mutta talon management huomautti, että tämä block-numero eli talon numero tarvitaan. Ainakin se on hyvä tietää, jos haluaa tulla meille käymään, koska tuhannen asunnon kompleksissa on helppo eksyä...nimimerkillä taksilla autokellarissa lenkkiä ajanut, kun en ensimmäisellä kerralla muistanut antaa tarkkoja ohjeita mihin käännytään ja milloin...

* * * * *

Päivämme serviced apartmentissa päättyivät ja pääsimme lauantaina muuttamaan uuteen kotiin. Uuteen ja tyhjään - laivarahdilla lähetetty muuttokonttimme Suomesta saapuu satamaan huomenna, Suomen itsenäisyyspäivänä, ja Asian Tigers -muuttofirma tuo tavarat sisään ensi maanantaina, olettaen, että tullimuodollisuudet hoituvat kitkattomasti.

Palvellun asumisen paras puoli oli ehdottomasti siivooja, joka aamuisin tiskasi, vaihtoi lakanat ja pyyhkeet, pesi vessat, imuroi ja luuttusi. Huonoin puoli taas se, ettei koskaan tiennyt, milloin joku henkilökunnan edustaja ryntää sisään kysymään onko pyykkiä, tai ruiskuttamaan hyönteismyrkkyä lattiakaivoihin.

Useimmilla perheillä Singaporessa on apulainen, maid. Maid asuu yleensä perheen kanssa ja asunnot on lähes poikkeuksetta varustettu apulaiselle tarkoitetulla huoneella ja vessalla. Meidän uusi asuntomme ei ole poikkeus. Maidin huone sijaitsee keittiön parvekkeen, eli asunnon "kodinhoitotilan" takana, neliöitä on varmasti alle seitsemän, ei ikkunoita, ei ilmastointia. Suihkuun tulee pelkkä kylmä vesi.
Maideja tulee Singaporeen ainakin Indonesiasta, Myanmarista, Filippiineiltä ja Sri Lankasta. Maidille maksetaan käsittääkseni noin 300-400 S$ (150-200€) kuukaudessa ja valtiolle suurinpiirtein saman verran veroja, jos ollaan lainkuuliaisia.
Itse en ole ihastunut ajatukseen, että joku asuisi "takapihallamme" B-luokan perheenjäsenenä. Ehkä aikaa myöten singaporelaistun ja muutan mieltäni?

Singaporelaisissa asunnoissa on erittäin harvoin tiskikone. Asunnonvälitysagenttimme totesi tähän: Emme me tarvitse, meillä on apulaisia.
Myöskään uuni ei ole itsestäänselvyys keittiön varusteena. Pätevä kaasuliesi löytyy aina. Meidän keittiömme kaasuliesi on niin iso, että se kelpaisi varmaan Jamie Oliverillekin. Iloksemme meillä on myös jonkinlainen uuni. Olen käyttänyt eilisen päivän ihmetellen, miten toimii yhdistetty mikroaaltouuni, grilli ja uuni.
Uuden kotimme varustuksena on myös pyykkikone ja kuivausrumpu, paikalliseen tapaan keittiön parvekkeelle sijoitettuna. Kätevää, eikö? Kaunista? - No ei tosiaankaan.
Saimme myös vuokranantajan hankkimaan tiskikoneen (emme siis tarvitse maidia) ja se on kauniisti rivissä samalla parvekkeella.

Asuinkompleksimme on jättimäinen, käsittäen noin tuhat asuntoa, seitsemän leikkikenttää, yhdeksän uima-allasta (+ vesiliukumäki), monta grillauspaikkaa ja lukemattomia isoja ja pieniä suihkulähteitä. Asuntoon tullaan yksityisellä hissillä ja lukituista ovista kuljetaan "lakulla". Kellarissa on oma kauppa. Kompleksi sijaitsee meren äärellä. Pihalle yltävistä kanavista voi onkia kaloja ja rapuja. Asuntomme ikkunoista näkyy enimmäkseen pihan laguunia suihkulähteineen (kuvassa), vähän merta, uusi Toyo Iton suunnittelema kauppakeskus Vivo City ja Sentosalle kulkeva köysirata. Ja yksi moottoritie, Singaporessa kun ollaan.

www.vivocity.com.sg

Osa 4: Pikkujoulua

2006-12-03T15:42:00.000+08:00

Palelin ensimmäistä kertaa Singaporessa oleskellessa. Syy oli pikkujoulun vietto. Ja kuinkas muutenkaan kuin Singaporen suomalaisten (Sisun) omassa juhlassa Singaporen Snow Cityssa. Lumimaailma on rakennettu Singaporen Tiedepuiston yhteyteen ja se on funktionsa mukaisesti iso pakkashalli, jonka sisällä on -5 astetta. Sisälle on rakennettu noin 50 metriä pitkä lumirinne, jota lasketaan alas uimarenkailla sotilaallisen järjestyksen vallitessa. Ennen sisääntuloa opastetaan ihmisiä muun muassa lumen ja liukkauden vaaroista. Rekvisiittaan kuuluvat muoviset porot, lumiukko, styroksinen iglu ja seinälle maalatut tunturimaisemat. Pääsylipun hintaan kuuluu toppatakki ja -saappaat. Sisällä saa ostaa - jäätelöä!

Voisi huolimattomasti ajatella, ettei joulu ole kovinkaan merkittävä juttu täällä Kaakkois-Aasiassa. Väärin. Joulu on esillä paljon enemmän täällä kuin Helsingissä, ja aikaisemmin. Orchard Roadia (kuvassa) koristivat jouluvalot jo marraskuun alussa. Vähitellen marraskuun kuluessa koristeet ja valot lisääntyivät ja loppukuusta kaikki ostoskeskukset kilpailivat isoimmasta joulukuusesta ja ennen kaikkea merkittävimmistä joulualennusmyynneistä, erikoistarjouksista, early bird -ennakkotilauksista bonuksineen ja niin edespäin. Joulukoristeissa on käytetty rutkasti mielikuvitusta, tai sitten suomalainen Korvatunturi on armotta köyhempi versio täkäläisestä. Kauniit punavalkoiset kärpässienet ovat oivallisia joulukoristeita, ainakin värinsä puolesta. Joulukuuseen voi myös ripustaa muuta kuin palloja, esimerkiksi muovihanhia, nallekarhuja, nukkeja ja rusetteja. Yhtään kristillistä joulukoristetta en ole nähnyt, vaikka Singaporessa on katolisia kristittyjä ehkä noin neljännes koko väestöstä.

Joulukuusen hankinnasta emme ole vielä päättäneet. Minä kannatan joulupalmua uuden kotimme parvekkeelle. Jos haluaisi panostaa asiaan, voisi tilata uusi-seelantilaisen oikean havupuun. Muovisena taas olisi tarjolla kaikkia kokoja ja värejä. Ehkä askartelemme joulupuuhumme itse perinteisen lippunauhan Suomen lippuja (tässä olisi muuten hyvä vinkki, jos joku ystävällinen ihminen haluaa ilahduttaa meitä jouluna: postittakaa meille lippunauha, kiitos).
Joulukalenterin luukkujen avaaminen on aloitettu, kynttilät, piparit ja glögi (Ikeasta, kuinkas muuten) on hankittu, vielä pitäisi tilata kalkkuna joulupöytään. Toivottavasti sen saa ilman päätä ja kotiovelle kannettuna.

Osa 3: Makan

2006-11-24T15:16:00.000+08:00

Makan on Singaporen slangia ja tarkoittaa ruokaa ja syömistä, singaporelaisten lempipuuhaa. (Heti seuraavana listalla onkin sitten shoppailu.)

Hankin heti alkajaisiksi Makansutran, singaporelaisen ruokaraamatun, joka jakaa ravintoloille kulhoja ja syömäpuikkoja, eli paikallisia Michelin-tähtiä. Täällä kaikki syövät ulkona. Paikalliset rakastavat food courteja ja hawker centereitä, jotka ovat isoja ruokailuhalleja, katoksia tai toreja, joissa ruoka haetaan pienistä keittiökojuista. Samalle aterialle voi hakea vaikka joka kojusta jotain. Singaporelaista perusruokaa ovat ainakin chickenrice, kanaa ja riisiä, currykana, erilaiset nuudelikeitot liha- tai kalapullien kera, osteri- tai rapuomeletti sekä erilaiset merenelävät. Sesonkiherkkuna on juuri nyt tyyris hairy crab (karvainen rapu?), jonka syöminen vaikuttaa perinteikkäältä herrojen herkuttelulta. Itse otukset näyttävät harmailta taskuravuilta - ja karvaisilta. Ruokatarjonta ei kuitenkaan rajoitu missään nimessä paikallisiin herkkuihin. Tarjolla on mainiota intialaista, indonesialaista, korealaista, japanilaista, italialaista, kiinalaista ja thairuokaa. Ja Ikean ravintolassa ruotsalaisia lihapullia.

Juomisen kanssa onkin sitten vähemmän valinnanvaraa. Alkoholijuomat ovat suhteellisen kalliita, eli samanhintaisia kuin Suomessa. Oma suosikkijuomani on limestä puristettu raikas tuoremehu, jota saa lähes kaikkialta. Paikallinen Tiger-olut on myös mainio ruokajuoma. Viinin juominen on taas auttamattomasti elitististä.

Aasialaisilla on huono viinapää. Tämän nopean johtopäätöksen teen muun muassa erään ravintolan liquid buffet -tarjoilusta eli viinabuffetista. Maksettuasi 48S$ eli noin 24€ saat kahden tunnin ajan juoda laajalta listalta viinejä, olutta, kirkasta viinaa ja liköörejä vaikka kaksin käsin. Iltaisin tarjoiluun sisältyy tapas-annoksia. Ravintoloitsijan mukaan "paras" asiakas ehti nauttia yhdeksän annosta tuossa ajassa, ja kyseinen herra jäi vielä tämän jälkeen tiskille tilaamaan. Keskivertoasiakas juo kuulemma kolme annosta. Luulen, että tämän "ennätyksen" rikkoisi mennen tullen useampikin ystäväni?
Huhu kertoo, että kaupungin runsaan suomalaisväestön ansiosta joitain vastaavia tarjoiluja on lopetettu. Vai olikohan se ennustus?

Osa 2: Vesielämää

2006-11-22T19:43:00.000+08:00

Singaporen etelärannalla sijaitsee Sentosan saari, laaja virkistysalue, joka on täynnä maailman ihmeitä. Ja lisää on tulossa. Seuraava suuri rakennustyö on kilpailuvaiheessa, arkkitehteina vastakkain Frank Gehry, Peter Marino ja joku kolmas amerikkalainen, jonka nimi lipsahti jo mielestä. Keskustelun ydin on Gehryn ehdotus, joka muistuttaa singaporelaisten mielestä liiaksi Gehryn suunnittelemaa Louis Vuitton -instituuttia Ranskassa. Emmekö siis saa aitoa tavaraa, vaan kopion, kysytään paikallislehdessä.

Kritiikkiin vastaa singaporelainen arkkitehtiprofessori, joka vaivautuneena selittää, että arkkitehtuuri on harvoin asioiden uudelleen keksimistä. Muiden kilpailijoiden ehdotukset eivät myöskään vakuuta autenttisuudella, toinen viritelmä jäljittelee tulivuoren kraaterin laguunia, illustraatiokuvasta puuttuu vain ruskettunut Leonardo Di Caprio. Mutta toisaalta, mikä kyseisellä saarella on aitoa? Paratiisirannat ovat kaikki tuontihiekasta muovattuja. Pitävät toivottavasti myös jonkinlaisia portteja keinotekoisille riutoille istutettujen kookospalmujen katveessa, etteivät kaikki vaaralliset rauskut, meduusat, hait, merisiilit ja lukemattomat muut hasardit häiritse kaupungin suosituimman viikonlopunviettopaikan rantaelämää. Niitä edellämainittuja otuksia voi sitten mennä katsomaan ihmeelliseen vedenalaiseen maailmaan - siis akvaarioon, jossa saa maksusta mennä uimaan kalojen sekaan. Vähän pienemmällä rahalla voi seistä liukuhihnalla vedenalaisessa lasitunnelissa ja katsella ympärillä uivia kaloja.

Eniten eksotiikkaa ja jännitystä saarelle tuovat monitoreiksi kutsutut esihistoriallisen näköiset liskot. Parimetriset otukset näyttävät varaaneilta ja hotkaisevat yhdellä nielaisulla lounaspöydästä viskatun kanankoiven. No, Italiassa ja Kreikassa on kerjääviä kulkukoiria, täällä kerjääviä liskoja.

Osa 1: Valkoinen tiikeri

2006-11-21T15:42:00.000+08:00

Valkoinen tiikeri sinisine silmineen on paitsi hemaiseva blondi, myös selkäpiitä karmiva peto, joka on kooltaan käsittämättömän iso. Kuvassa ei muuten ole lasia välissä, eikä kameran objektiivi ole kuin 75mm. Kuinkahan pitkälle tiikeri hyppää?

Maailman kaikki valkoiset tiikerit periytyvät yhdestä mutanttiyksilöstä, joka eleli kissanpäiviä intialaisen maharadjan hovissa lemmikkinä. Suojaisikohan tämmöinen lemmikki omistajaansa pelottavilta pythoneilta?

Viikonlopun uutinen Singaporessa oli jack russellin terrieri, joka joutui 3,5-metrisen kuristajakäärmeen uhriksi condon pihassa keskikaupungilla. Poliisi yritti golfmailalla irrottaa koiraa, mutta tuloksena oli, että koira kuoli ja python pakeni paikalta.

Niin, tämä valkoinen tiikeri oli päiväjaloittelullaan Singaporen eläintarhassa. Singapore tarkoittaa nimenä leijonien saarta. Kyseinen leijonasuku tietysti kuoli sukupuuttoon jo brittien siirtomaaimperiumin alkajaisiksi.