Paluumuutto alkaa lähestyä. Kaksi vuotta Singaporessa on hurahtanut äkkiä. Millä mielin palaamme Suomeen? Olen saanut vastata jo useammankin kerran tähän vaikeaan kysymykseen.
- Hämmentynein, toiveikkain, helpottunein, ahdistunein. Ymmärrän hyvin tällä hetkellä ihmisiä, joiden koti on palasina maailmalla. Tai ei, koti on siellä, missä mekin. Koti on muuttuva käsite.
Olen tavannut perheitä, jotka ovat vuosia, jopa vuosikymmeniä asuneet eri puolilla maailmaa ja tuntevat Koti-Suomen enää kesälomakohteena. Heillä ei monellakaan ole mitään aikeita koskaan muuttaa Suomeen, vaikka suomalainen identiteetti on silti tärkeä. Asia on ehkä kotisuomalaisille vaikea ymmärtää. Mutta Suomi on paljon mukavampi lintukoto kaukaa katsottuna ja kesäkuukausina vierailtuna, ehkä muistojen kultaamana. Niin ja tämä on se asia, mitä kaikki varoittavat koskaan ikinä yrittämästä selittää kotisuomalaiselle. Anteeksi siis. Tavallaan selitän asiaa vielä myös itselleni.
Tuttuun tapaan työnvaihtajalle ja muuttajalle kaikki asiat ovat viime hetkeen saakka tavalla tai toisella kesken ja epävarmoja. Ei varmaa työtä tai ei varmaa kotia, ei varsinkaan hoitopaikkoja tai koulupaikkoja lapsille, ei lentolippuja taskussa tai ei maksajaa väliaikaiselle asumiselle, mitä pakostakin tulee jommassa kummassa päässä johtuen viime kädessä muuttokontin hitaasta kuljetuksesta tai ei edes sopimusta muuttofirman kanssa. Pitkää pinnaa vaaditaan ja luottamusta siihen, että asioilla on tapana järjestyä. Tätä kirjoittaessa on kuitenkin jo pieninä paloina valjennut moni asia. Olemme päättäneet väliaikaisesta asumisesta täällä päässä (kuka ikinä sen maksaakin), asunnon osalta kaiken pitäisi olla kunnossa, lattian kosteusvauriotkin meni talon piikkiin rakennusvirheestä johtuen, lentoliput on varattu ja Helsingissä odottaa oma koti (tosin aluksi ilman huonekaluja).
Ihan toinen juttu sitten on, että kahden kilpailutettavan muuttofirman arvioitsijat olivat molemmat sitä mieltä, että meillä on liikaa tavaraa. Toisen mielestä sitä on 10% liikaa - voi se silti ehkä mahtua, onhan meillä taitavat pakkaajat... Ja toisen mielestä homma pitää hoitaa niin, että pakkaajille osoitetaan ensin tärkeimmät tavarat ja sitten vähemmän tärkeästä päästä voi jotain jäädä yli. Mitähän tälle kodin ylijäämälle sitten tehdään? Laitetaan jakoon muuttomiesten kesken?
Meneillään on siis ankara siivous ja arviointi. Tarvitaanko sähkölaitteita, joiden virtajohto on paikallista mallia, montako lakanaa ja pyyhettä säästetään, mahtuuko yhteen kenkälaatikkoon kaksi paria... On toki järkevää jättää tarpeettomat tavarat tänne kuin kuljetuttaa ne maapallon toiselle puolelle. Ja apulaisemme on tyytyväinen, kun saa paljon vaatetta ja tavaraa sukulaisille lähetettäväksi.
Muuttajan muistilista on pitkä. Täällä harrastetaan deposit -maksuja, eli takuita. Niitä on paitsi asunnossa kiinni, myös koulumaksuissa, kaapelikanavayhtiöllä, sähkö- ja kaasulaitoksella ja ties missä, kun muistaisi. Kukaan tuskin palauttaa mitään pyytämättä.
Kun kolmen viikon päästä päästään asunnon luovutukseen, ristitään kädet ja toivotaan paitsi muuttokontille turvallista matkaa myös, että vuokraemäntä palauttaa asunnon depositit, joita on kahden kuun vuokran verran. Moni kun mieluiten remontoisi asuntoa tällä rahalla. Tai ripustaisi verhoja ja muka maksaisi puuttuvat TV-luvat (terveisiä). Raha on kovin rakasta kiinalaisille.
No comments:
Post a Comment