Osa 50: Thaipusam

Singaporen aikuisväestöstä noin 4% on hinduja, joista etnisesti intialaisia lähes kaikki. Hindutemppeleitä on kolmisenkymmentä, ne edustavat dravidiaanista, tamilityyliä, jonka tunnistaa sisäänkäynnin korkeasta, kolmiomaisesta, koristeellisesta torniportista. Koristelu on runsasta, heleän värisiä jumalhahmojen ja eläinten veistoksia korkeina friiseinä.

Hindujen suurin juhla on Deepavali, joka Singaporessakin on kansallinen vapaapäivä. Värikkäintä juhlaa, Thaipusamia, juhlitaan tamilien Thai-kuukauden uuden kuun aikaan, tänä vuonna 22.1. Sitä vietetään Muruganin, Shivan ja Parvatin pojan syntymäpäivän kunniaksi, sekä sen muistoksi, kun Murugan sai Parvatilta keihään demonin karkoittamiseen.

Singaporessa Thaipusamiin kuuluu näyttävä maitokannu-kavadi-kulkue. Osallistujat kulkevat 4,5km:n matkan Sri Srinivasa Perumal -temppelistä Sri Thendayuthapani -temppelille. Tarkoituksena on kiittää jumalia. Mitä raskaampi taakka eli kavadi ja mitä enemmän kipua, sitä isompi kiitollisuuden velka kuitataan. Kevyin taakka on maitoa täynnä oleva astia (modernina aikana kelpaa myös UHT-pakattu maitopurkki), joka lahjoitetaan jumalille kävelyn lopussa. Pienillä keihäillä voidaan lävistää kieli ja posket. Lisätaakkaa ripustetaan lävistyskoukuilla iholle, pieniä symbolisia astioita, lime-hedelmiä (kunnon masokistilla appelsiineja). Hurjimmat kantavat korkeaa riikinkukon sulilla koristeltua alttaria tai hinaavat sitä perässään. Osallistujan mukana kulkee kannustusjoukko, perhe.

Kulkueen lähtöpaikassa suitsukkeiden savu tekee ilmasta harmaata. Temppelialueen takana valmistellaan osallistujat, lävistykset pujotellaan huolella koko perheen kannustaessa. Matkaan lähdetään temppelin alttarialueen kautta. Ovella suoritetaan rituaali, jossa kookospähkinä sytytetään tuleen, savua heilautetaan osallistujan edessä ja pähkinä murskataan heittämällä astiaan. Matkaan.

4,5km kävely Singaporen kuumassa ja kosteassa ilmastossa on jo sinänsä raskasta liikuntaa. Kielilävistyksen kantajilta valuu kuolaa. Tunnelma on kuin urheilukilpailuissa, kannustuksesta ja huoltopisteistä ei ole puutetta. Rumpujen pärinä, laulu, suitsukkeet ja kipu saavat osallistujat transsiin. Loppua kohden väsyttää ja jotkut istuvat välillä huoltojoukkojen kantamilla jakkaroilla. Kumma kyllä verta ei näy missään. Se taisikin olla se yksi taakan kantajille suotavista ihmeistä. Päätepisteessä osoitetaan kiitollisuutta antamalla maito jumalille, jotkut antavat hiuksensa ja tilalle hierotaan keltaista savea.

Primitiivisestä juhlinnasta taitavat kuvat kertoa enemmän kuin sanat. Katso kuva-albumi linkkilistan kautta. Ja huom. ei lapsille tai heikkohermoisille!