Osa 59: Kohteliaisuuksia

Ottaa päähän. Sattuuhan sitä kotimaassakin, mutta viime aikoina olen kohdannut jos jonkinlaista singaporeahdistusta aiheuttavaa.

Makuuhuoneen ilmastointi meni kaput. Kutsuin ilmastointihuollon paikalle. Nuorempi heppu näyttää enemmän rokkistaralta kuin huoltomieheltä. Ja kuulostaa myös, joten mikä laitteessa oli vikana, jäi hämäräksi. Jotain piti säätää.
Laite toimi viisi päivää - tai yötä, jolloin sitä enimmäkseen käytetään. Kutsuin taas huoltomiehet. Rokkistara taas sääti ja sai laitteen toimimaan. Kun kysyin, miten kannattaisi toimia jatkossa, vastaus oli, että laitetta pitää tarkkailla. No, tarkkailemme. Kunnes se kohta taas simahtaa ja voin raportoida tarkkailumme tulokset.

Toisinaan (lue: siis melkein aina) ärsyttää taksikuski, joka välttämättä haluaa lörpötellä koko matkan. Etenkin, jos kuskin korvasta kasvaa puska viisisenttisiä karvoja ja kertomiensa hauskojen juttujen lomassa hän aina irrottaa otteensa ohjauspyörästä hakatakseen käsiään yhteen. Tai kuski on syönyt liikaa currya tai kärsii eturauhasvaivoista (lue: haisee).
Montakohan kertaa olen kertonut taksikuskille Suomen lämpötilasta, asukasluvusta ja pinta-alasta. Nokia, Kimi Räikkönen ja thousand lakes, sen verran kuluu keskivertokuskin yleissivistykseen.
On minua kyllä luultu italialaiseksi, ranskalaiseksi, australialaiseksi ja jopa brasilialaiseksi.

Viime viikolla taksikuski uteli minulta, olenko mahdollisesti menossa shoppailemaan (mitäpä muutakaan valkoinen nainen keskellä päivää tekisi?). Kun kerroin meneväni kokkikurssille, kiinalaismies hämmästyi ja vuodatti:

"Ah, cooking class! You learn cooking, ah? Oh, Don´t worry...You look a smart girl. You have a smart face."

Taksimatkailuun kyllästyneenä olen taas ajellut MRT:lla eli paikallisella metrolla. Naurettavan halpaa, melko helppoa ja nopeaa, jos ei tarvitse vaihtaa linjoja. Mutta ne kanssamatkustajat ovat sietämättömiä. Tunkevat sisään ovesta ennen kuin pysäkille jäävät ehtivät ulos. Joka kerta.
Kuljetin nukkuvaa Oliveria kantorepussa ja jouduin seisomaan monta pysäkinväliä. Ei ollut ruuhka-aika, mutta istumapaikat oli varattu ja kaikki istujat poikkeuksetta "nukkuivat". Siis pitivät silmiään kiinni. Kätevää. Ei voi nähdä istumapaikan tarvitsijaa, kun ei katso. Olin kyllä kuullut tästä singaporelaisesta tavasta.

Kohteliaisuuksien kultamitalin voisin ojentaa Ellenin koulun apulaismanagerille Andylle. Hän esitti minulle suorasukaisen kysymyksen:
"Have you been putting on weight lately or are you pregnant again?"
Haukoin henkeä jonkin aikaa. Ja päätin aloittaa laihdutuskuurin.

Kaikkien kohteliaisuuksien päälle postasin iloisen kuvan. Tämä Singaporen oma Åke Blomqvist veti notkein lantein tanssia Botanic Gardensissa lauantaiaamuna. Ehkä liityn "Åken" seuraan pudottamaan sitä yhtä lisäkiloani.