Osa 63: Black-and-Whites

Arkkitehdin korvaan kuulostaa hyvältä Black-and-White House.
Kyseessä on eräänlainen Singaporen versio kansallisromantiikasta, vaikkakin leimallisesti brittiläistä kolonialismia ilmentäen. Aidot talot rakennettiin vuosina 1898 - 1941, lähinnä Singaporeen sijoitettujen brittien asunnoiksi. Tyyli nimettiin vasta noin 50 vuotta sitten, ilmeisistä syistä.
Sinällään se elää vieläkin uusien talojen detaljeissa ja väreissä.


Black-and-White -talot ovat nykyään arvostettuja ja kaikki varteenotettavat vanhat talot kuuluvat valtiolle. Asuntoja vuokraavat monet expatit ja osa taloista on muutettu esimerkiksi ravintoloiksi, gallerioiksi tai toimistoiksi. Kiinalaisille talot eivät kelpaa monestakin syystä. Ensinnäkin britti-imperiumin taakka painaa yhä nykyaikana. Toiseksi kiinalaisille musta ja valkoinen symboloivat kuoleman värejä, puhumattakaan puutarhoissa suosituista frangipani-puista, jotka kuuluvat kiinalaisten mielestä hautausmaille. Kolmanneksi, kiinalaiset suosivat mieluumin kaikkea uutta ja kiiltävää.

Black-and-White -arkkitehtuurin juuret jakaantuvat useammalle mantereelle. Perinteinen malajien rakennustapa on vaikuttanut mm. usein esiintyvään ristinmuotoiseen pohjaratkaisuun, kattomuotoon ja pitkiin räystäisiin ja lisäksi se on nostanut rakennuksen pilareille. Nämä piirteet kuuluvat yleisesti kaakkoisaasialaiseen rakentamiseen ja suojaavat paikallisen ilmaston rasituksilta.
Intiasta levisi kolonialismin mukana bungalow -tyyppinen rakennustapa ja toi omat piirteensä Singaporeen.

Tyylin alkuna ja juurena voidaan kuitenkin pitää Britannian Arts and Crafts -liikettä (se ken muistaa, John Ruskin ja William Morris). Kertaustyyli, mock Tudor (Tudorbethan tai Gothic revival), tuli emämaassa suosituksi juuri kolonialismin aikana. Toisaalta brittien "virallinen" tyyli ulkomailla oli vanhanaikaisempi klassinen rakennustapa. Näistä kaikista aineksista syntyi siis singaporelainen asuintalo, alunperin brittien majoittamiseen saarelle. Samaan tyyliin rakennettiin sekä komennukselle lähetettyjen poikamiesten asuntolat kuin isompien herrojen huvilat. Tyylin sisälle mahtuu niin prameita renessanssivillan tyylisiä kartanoita, kuin selvemmin aasialaisia piirteitä omaavia bungaloweja. Myöhäisemmissä Black-and-Whiteissa 1930-luvulta näkyy jo art decoa ja jopa funktionalismia.

Ensimmäiset Black-and-Whitet suunnitteli arkkitehti R. A. J. Bidwell. Sen jälkeen arkkitehteja oli useita, yleensä he työskentelivät valtion omissa konttoreissa.
Leimallisia piirteitä kaikille Black-and-Whiteille ovat paitsi väritys, myös isot katetut verannat, joita suojasivat monsuuni-ikkunat ja alas laskettavat mustavalkoiset rottinkikaihtimet. Nykyisin tosin nämä vilpolat ovat usein lasitettuja ja ilmastoituja. Sisäänkäynti oli aina joko katetun porttikujan päässä tai ensimmäiseen kerrokseen ajettiin suoraan kuistin alle, hevosella ja myöhemmin autolla. Nämä kaikki tietysti siksi, että trooppisia sateita sattuu usein ja ne voivat olla todella rajuja. Keittiö oli aina eri rakennuksessa, usein myös katetun kulkuväylän päässä pihan perällä. Palvelijat asuivat keittiön yhteydessä.
Väritys, eli koko tyylin perusta, pohjautuu perin käytännöllisiin syihin, joilla ei oikeasti ole juuri mitään tekemistä estetiikan kanssa. Mustat osat ovat puuta, joka piti kyllästää kreosootilla, ellei haluttu muurahaisten syövän koko taloa hetkessä. Valkoinen väri on rappausta, joka valmistettiin simpukankuorimurskasta, sideaineena kookospähkinän kuoresta saatavat kuidut. Laastiin saatettiin lisätä kimalletta, jotta se heijasti pois mahdollisimman paljon auringon lämpöä.

Keräilen webbialbumiin kuvia Black-and-Whiteista, lisää tulossa!
Kirjalähde: Julian Davison, Black and White, The Singapore House 1898 - 1941, Talisman Publishing Pte Ltd, 2006