30/06/2008

Osa 66: Bussilla Malaccaan



Jos on harrastanut bussimatkailua Malesiassa, tietää, mille öljypalmu näyttää. Tummanvihreitä pallomaisia latvoja, muodostaen plantaaseja, jotka taas peittävät laaksot ja kukkulat kokolattiamaton tavoin. Kuolleet palmut seisovat kuin pystyyn kuolleet sotilaat aseensa laskeneina, lehdet runkoa pitkin viistäen. Välillä näkyy banaaniplantaaseja. Tiesittekö, että malesialaisilla on 40 erilaista banaanilaatua?

Bussimatka Singaporesta Malaccaan (Bahasa Melauksi: Melaka) kestää tullimuodollisuuksineen nelisen tuntia. Kaupunki sijaitsee Malaccan salmen rannalla, jokisuistossa, vastarannalla on Indonesian Sumatra. Malaccan salmi on kuuluisa merirosvoistaan. Yhä edelleen alueella harrastetaan vanhaa elinkeinoa. Ajatus saa Captain Sparrown ihailijan huokailemaan kolonialismin ajan kauppalaivojen pienoismallien äärellä.

Malacca on siitä harvinainen kaakkoisaasialainen kaupunki, että siellä on oikeasti historiallisia kerrostumia näkyvissä. Malaccan historia aloitetaan malaijien, tarkemmin sanoen sumatralaisen sulttaanikunnan laajentumisesta alueelle. Malaijit olivat omaksuneet islamin uskonnokseen. Sitten alueelle purjehtivat 1500-luvun alussa portugalilaiset Alfonso de Albuquerquen johdolla, syrjäyttivät malaijit ja rakensivat Malaccaan linnoituksen. Mukana tuli katolilainen kirkko. Portugalilaiset hallitsivat Malaccaa 130 vuotta, jonka jälkeen oli Vereenigde Oostindische Compagnien eli
Hollannin Itä-Intian kauppakomppanian vuoro. Hävitessään portugalilaiset räjäyttivät ilmaan koko kaupungin. Linnoituksesta jäi pieni pala, Porta de Santiago sekä kukkulalle pieni kivikirkko, joka nykyisin on raunioina. Elävämpi muisto on veri, edelleen Malaccassa on pieni portugalilaisten jälkeläisten yhteisö, joka kokkaa portugalilaisaasialaista fuusioruokaa. Ja katolilaisuus on jäänyt pysyvästi kaupunkiin.

Hollantilaiset rakensivat uudelleen sekä kaupungin että hallinnon. Malaccassa on säilynyt useita hollantilaisajan rakennuksia 1700-luvulta, mm. Stadthuys, Kristuksen kirkko ja jokivarren asuinkortteleita. 1700-luvulla voimistui myös Kiinan vahva vaikutus, ei valtauksena vaan hiljaisena mutta runsaana kiinalaisten kauppiaitten emigroitumisena. Kiinalaiset naivat malaijinaisia ja syntyi omaperäinen Peranakan -kulttuuri, johon kuuluu mm. oma cuisine, koristemaalaus ja pukeutuminen. Edustajaa kutsutaan Babaksi tai Nonyaksi, sukupuolesta riippuen.


1800-luvun allkupuolella tulivat britit jakamaan Kaakkois-Aasiaa ja Malacca vaihtoi jälleen kerran hallitsijaa. (Stamford Raffles saapui "perustamaan" Singaporen.) Malesiassa olikin jaettavaa: tinakaivokset ja kumipuuplantaasit hyödyttivät brittejä vielä Toisessa maailmansodassa. Sodan aikana Malaccaa hallitsivat taas uudet isännät, japanilaiset. Pian japanilaismiehityksen päätyttyä käytiin sisällissotaa kommunisteja vastaan, lopulta muodostettiin Malesian valtio. (Singapore potkittiin liitosta pois ja pakotettiin itsenäistymään 1965, koska Singaporen kiinalaisenemmistön People´s Action Party pelotti Malesian malaijipolitiikkaa ajavaa johtoa.) Brittihallinnosta jäi jäljelle ainakin vasemmanpuoleinen liikenne, sähköpistokkeen kolmipiikki, kielitaito ja lisää kolonialististyylisiä rakennuksia.

Näistä historiallisista keitoksista on siis ilmielävä todiste: Malaccan kaupunki. Ei liene ihme, että kuvittelee hetken kävelevänsä jollakin eteläeurooppalaisella kadulla. Jokivarsi tuntuu kummallisen hollantilaiselta, vaikka joessa kelluskelevat minikrokotiilit, malesialaiset vesimonitoriliskot. Chinatownissa voi kokea Peranakan -museona toimivassa talossa sellaisen arkkitehtonisen ihmeen kuin Chinese Palladian style (tätä en olisi ikinä keksinyt itse). Kirkon raunioilla voi hetken kuvitella olevansa Italiassa. Tai vaikka Virossa.
Turistien kulkupeliksi tarjotaan vanhan kaupungin alueella tekokukkien ja hörhellysten koristamaa rikshaa. Joku riksha soittaa malesialaista iskelmää, toinen heviä, kolmas Modern Talkingia.
Kyydissä matkustavat huivipäiset naiset lapsineen, ilmeisesti kotimaan matkailijat. Illan tullen rikshat vilkkuvat kuin amerikkalaisten esikaupunkitalojen jouluvalot.
Matkan paras ateria syötiin intialaisessa ravintolassa. Paras ostos oli paketti gula melakaa, eli palmusokeria. Malaccaan matkustaisin mielelläni uudestaan.

2 comments:

Anonymous said...
This comment has been removed by a blog administrator.
Anonymous said...
This comment has been removed by a blog administrator.